Vihollinen sisälläni

Farmasia takaa rauhallisen unen. Avaan silmäni omassa sängyssäni puoli kuudelta kuten normaalisti, venyttelen tyytyväisenä. Sairaalapatjaa en todellakaan ikävöi. Mitähän sitä tänään tekisi? Ai niin. Minähän olen kuolemaantuomittu mies. Vihollinen sisälläni kalvaa minua elävältä.

Vaimon ja vauvan viereen. Kumpikaan ei ole juuri nukkunut. Vaimo yrittää olla urhea, mutta vaistoan hänen pelkäävän minuakin enemmän. Lusikka-asentoon. Miten vuoden vauva-valvomisen väsyttämässä naisessa voi riittää minullekin näin paljon hellyyttä? Nuorimmainen syö aamutissiä selvästi hämmästyneenä yllätysvieraasta. Olen nukkunut eri huoneessa vauvan levottomuuden takia koko kuluneen vuoden. Itsekästä toki, mutta töissä pitää käydä. Juuri nyt olisin valmis valvomaan vaikka kymmenen vuotta, jos se häätäisi tämän kutsumattoman parasiitin sisältäni.

chestburster
“My name is Burster. Chest R. Burster. And I’m here to kill you!

Matkalla postilaatikolle hesaria hakemaan nimeän vihollisen sisälläni Xenoksi. As in “Xenomorph”, anyone? Alien-elokuvasarjan hirviö, joka kasvaa isäntäeliön sisällä, kunnes syö tiensä ulos. Ehkä kuvittelua, mutta olen tuntevinani liikehtivän sisälläni. Pieniä sähköiskumaisia tuntemuksia kyljessä. Selkäkipuakin tuntuu aiheuttavan. Syyllinen saattaa tosin olla eilinen perhepitsakin. Kotiinpaluuta ja oksennuspaaston päättymstä piti toki juhlia. Koska pulssikivääriä tai liekinheitintä ei ole tarjolla, päätän hukuttaa uuden viholliseni Xenon vihreään teehen ja tahdonvoimaan. New age-perehtynyt pikkuveljeni tietää, että vihreä tee sisältää kryptoniittiä kasvaimlle.

Keitän kaksi pinttiä kahvia joilla huuhdon päivän ensimmäisen pamin. Ei ole mitään syytä tehdä maksimoida kuolemanpelkoa kahvi-refloilla. IT-asiantuntijahan toimii kahvilla. Edessäsi on uudenlainen ongelma. Ole looginen. Analyyttinen. Lähesty ongelmaa kiihkottomasti, selvitä mahdollisuutesi ja taistele. Periksi et p#rkele anna.

Sähköposti pomolle. Kerron alustavasta diagnoosista ja saamastani sairauslomasta. Haluan kuitenkin olla töissä niin kauan kuin jaksan. Uusi työpaikka on kiva, uudet työkaverit samaten. Vaikka oppimiskäyrä on jyrkkä ja työpäivän jälkeen olen usein kuin kuiviin puristettu appelsiininpuolikas.

Kuinka kertoa syövästä lapsille

Kaksi vanhinta poikaa nahistelevat rakennuspalikoista olohuoneen lattialla. Pyydän pojat viereeni sohvalle. Kerron tilanteeni. Sokeroin karvaan palan. Keskimmäinen ei selvästikään ymmärrä mistä kyse, vetäytyy huoneeseensa Netflixin pariin. Esikoinen jää tihertämään itkua kainalooni. Ei halua että menen pois. Kysyy paranenko. Kerron että ensin tarvitaan tarkka diagnoosi, jotta tiedetään mitä vastaan taistelemme. Lupaan tehdä enemmän kuin parhaani. Vakuutan että hänestä pidetään huolta, tuli mitä tuli. Kerron haluavani viettää heidän kanssaan enemmän aikaa. Keskimmäinen tarvinnee enemmän aikaa asian käsittelyyn. Menemme ehkä tänään laavulle paistamaan makkaraa, siitä pojat pitävät. Vauva on onnellisen tietämätön ympäröivästä myllerryksestä.

Pikkuveljeni J haluaa tulla uutiset kuultuaan tänään käymään. Välimme eivät aina ole olleet parhaat mahdolliset, mutta eleensä lämmittää minua suuresti. Vaimonsa on vasta selättänyt rintasyövän. Paras ystäväni T otti ilmoituksen vastaan selvästi järkyttyneenä. Olemme luolasukeltaneet, maantiepyöräilleet, saunoneet, juoneet toisemme komeiksi. Kuunnelleet 55 biisiä Eläkeläisiä putkeen. Hieno mies, menestyy työssään, kelpo remontoija ja erinomainen ruoanlaittaja. Vanhemmilleni en ole vielä kertonut.

Kuuntelen ruokapöydässä vaimon ja veljen ruokavaliokeskusteluja. Nähtävästi siirryn noudattamaan itsekin AIP-dieettiä, joka kieltää mm. vilja- ja maitotuotteet, tomaatit ja sianlihan. Elämä ilman pitsaa ja ruisleipää on väärinkäsitystä. Ehkä kuitenkin katson tämänkin kortin. Välillä vaimo suihkii D-vitamiinia suuhuni. Suhtaudun ravinto-uskovaisten teeseihin skeptisesti. Minähän olen Mies. Tuskinpa niistä haittaakaan on. Olisin valmis syömään ämpärillisen norsunp#skaa, jos se takaisi terveyteni ja parantaisi haimssyövän.

Syvällisiä keskusteluja veljen kanssa. Toi minulle tuliaisiksi lempisarjakuvani “The Dark Knight Returns”. Frank Miller on Paras! Illemmalla nautin viimeiset perunajalosteet Taffeleiden muodossa, huomisesta alkaen jyräävät vihreät kasvikset ja vähärasvainen liha. Mahaa nipistää. Oksennusorgian kolmas osa ei tunnu houkuttelevalta ajatukselta. Onneksi suoli toimii. Jotain sekin.

Ruokakaupassa käyminen on surrealistinen kokomus. Lauantai-ostoksian keräilevät kansalaiset säntäilevät edes takasin tietämättä, ettei vihreässä toppatakissa ostoskärryä lykkäävä mies tiedä onko täällä enää ensi viikolla. Tarjoushaukkailu tuntuu melko tarkoituksettomalta.