Ikiviha

Maanantai-aamu. Vettä sataa vaakasuoraan ja on säkkipimeää. Silti töihin lähteminen ei tunnu epämieluisalta. Kylmät vesipisarat suutelevat kasvojani ja auton penkinlämmitin tuntuu hyvältå ristiselässä. Matkalta soitan isälleni. Hänellä ja pikkuveljelläni on joku ikiviha meneillään. Kerron tilanteen ja suosittelen painokkaasti sovintoa. Muuten tuolle yksinäiselle harmaahapsiselle miehelle ei jää perhettä lainkaan, äitihän lähti jo parikymmentä vuotta sitten. Lupaa tehdä parhaansa.

Toimistoon saapuminen on epätodellista. Samat vanhat tuoksut ja äänet, mutta silti hieman irrallaan kaikesta. Kymmenen projektin lomassa yritän saada yhteyttä ensin yliopistollisen syöpätautien polille. Takaisinsoitto tulee kolmen tunnin kuluttua. Lähete on tullut, mutta mennyt gastroenterologian poliklinikalle. Yhdistäminen ei onnistu, vaihteen kautta pääsee jättämään soittopyynnön, johon ei vastata määräajassa. Yllätys.

Pomo vaikuttaa järkyttyneeltä, mutta peukuttaa suunnitelmani heilua töissä niin kauan kuin suinkin jaksan. Vanhempi opastajakollega on harvinaisen vähäsanainen. Onhan tässä sulattelemista hänellekin.

Vihdoin saan yhteyden oikealle sairaalaosastolle. Myötätuntoinen hoitaja vahvistaa kiireisen lähetteen saapuneen, mutta kukaan ei ole ehtinyt siihen vielä perehtymään. Yritän selittää, että tätä menoa koko perhe on järsinyt kyntensä juurta myöten epätietoisuudessa. Kehoittaa palaamaan asiaan ylihuomenna. Suunnittelen käveleväni huomenna polille pesäpallomailan kanssa. Mistään kotoisin tämmöinen ihmisen roikottaminen löysässä hirressä.

Päivä kuluu niin nopeasti, ettei edes lounaalle ehdi. Pari purkkia tonnikalaa työpisteellä sähköpostin perkaamisen ohessa. Tärkeitä asioita.

Kotimatkalla tulee tunne soittaa sielunveli T:lle. Onnistun referoimaan tilanteen, ennen kuin itsehillintä lopussa pettää täysin. Enkelimäisellä tyyneydellä tuo prinssi miesten joukossa muistuttaa, miten menetti isänsä samalle viholliselle. Tähdentää, että ikä, yleiskunto ja taistelutahto ovat avainasemassa. Isänsä kohtaloksi koitui periksi antaminen relapsille, jolloin viikatemies pääsi sadonkorjuuseen kuukaudessa. Saan voimaa näistä sanoista. Vannotan että tapaamme pian, tuli mitä tuli.

Selässä ja kyljissä tuntuu tihenevään tahtiin sähköiskumaisia tuntemuksia.