Blogi

Päivä alkaa virkeästi. Olisiko blogi oikea tapa purkaa olotilojaan? Reippain mielin suuntaan töihin laboratorion kautta. Koepalan ottoa valmistavia toimenpiteitä. “CSI-tikkua” tungetaan suuhun ja nenään MRSA-sairaalabakteerin varalta, verta vuodatetaan tuubitolkulla.

Tiesitkö, että esimerkiksi vuonna 2011 Suomessa todettiin 30.000 uutta syöpätapausta? Olettaen, että yksi sairastuminen koskettaa neljää läheistä, tämä viheliäinen tauti koskettaa 150.000 uutta ihmistä vuosittain. Blogosfäärissä on aiheesta jo useita blogeja, mietin millainen omani voisi olla.

Valmis blogi voisi sisältää potilaspäiväkirjan human-interest-näkökulman lisäksi haastatteluja onkologeilta ja syövästä selviytyneiltä. Ravitsemusvinkkejä, kuntovinkkejä säde- ja sytostaattihoitojen kestämiseksi. Ehkäpä joku pyöräliike sponssaisi medianäkyvyyttä vastaan minulle cyclocross-pyörän, että voisin jatkaa fillarointia talvellakin? Jari “Bull” Mentulan All-Out -punttitreeniä sarjojen välissä sytostaateista oksennellen? No, ehkä ei sentään.

Miksikö suunnittelen tällaista? Olen ollut ison osan elämästäni itsekäs, ilkeä ja v#ttumainen ihminen. Haluaisin tehdä välillä jotain hyvääkin.

Vaikka oma vointi kohenikin maito-, vilja- ja sianlihatuotteista luopumisella lähes välittömästi, en suinkaan yritä vähätellä syöpätutkimuksen ja koululääketieteen saavutuksia. Steve Jobs yritti selättää haimakasvaimensa jollain kuusenkerkkäuutteilla kieltäytyen järjestelmällisesti perinteisistä hoidoista. Ja sehän meni hyvin se iHoito. Suomessa syöpätutkimus on onneksi kuulemma maailman huippuluokkaa. Ehkä koululääketiede, vaihtoehtoiset hoitomuodot ja potilaan psykofyysinen kunto sekä tahdonvoima voivat kaikki täydentää toisiaan? Haimaan liittyvien kasvainten ennuste on kuitenkin p#skamaisen huono, jos niitä ei voi leikata. Minun ei ainakaan vielä voi.

Lounasaikaan iskee suunnilleen VAS6-vahvuinen kipu ylävatsaan. Olen pitänyt seiskaa rajana lääkäriin hakeutumiselle. Viikko sitten kipukäyrä kävi hetkittäin ysissä rajun oksentelun jälkeen. Arcoxia äkkiä huuleen ja lounassalaatti roskiin. Kipu, mene pois. Ei mene. Pakkaan vähin äänin tietokoneeni työpisteeltä ja ajan kotiin. Automatkalla luolasukellusmanuaalista harjoiteltua zen-syvähengitystä, neljä sykliä minuutissa. Chakroja ja nadireita pidän edelleen hölynpölynä, mutta keskittyminen keuhkot kunnolla tuulettavaan palleahengitykseen poistaa pelon tunnetta ja vie huomiota pois kivusta. Olo helpottaa vähän. Teen pakolliset työt loppuun kotisohvalla maaten.