Lumi tuli

Lumi tuli sitten taas. Iltapäivälehdet kirkuvat lumikaaosta. Mikä ihmeen kaaos? Lapsena talvella satoi lunta ja se oli täysin normaalia. Nyt tämä julma ja kunnianhimoinen* vuodenaika hiipii salakavalasti vuosi toisensa jälkeen hyväuskoisten autoilijoiden kimppuun, hukuttaa heidät valkoiseen kuolemaan ja suistaa varoittamatta ojaan, kaiteeseen tai edellä ajavan perseeseen. Jos moottoritiellä lukee “120” niin silloin ajetaan sataakahtakymppiä!** Saavutetuista eduista ei suomalainen mies auton ratissa tingi!

Hotelliaamiaisen kasaaminen oli oleellisesti vaikeampaa. Ei pekonia, ei patonkia, ei enää mitään kivaa. Onneksi mansikoita, hedelmäsalaattia ja kalkkunaleikkelettä sentään löytyy. Sähköposti alkaa laulaa heti kahdeksalta. Asiakkaan myyntikeskuksessa on kolme pc:tä rikki. Varakoneita ei ole, otettava vakavasti. Alan selvittää sotkua talsiessani räntäsateessa.

Töissä kipua asteikolla VAS4. Otin ylimääräisen pillerin, jotta kykenin keskittymään workshoppiin. Uutena oireena ilmenee satunnainen pistely oikeassa pohkeessa ja vasemmassa nivusessa. Saattaa olla jotain ihan viatontakin. Tiimillä on uusi pomo, jota en ole vielä tavannut. Täytynee soittaa illalla ja kertoa tilanteestani jotain.

“Viekää minut Hell’s Gatelle”

Hetken mielijohteesta laadin ehdollisen testamentin. Jos haimasyöpäläinen minut nujertaa, pyydän kahta parasta sukeltajakaveriani viemään vanhan Citizen Aqualand II-sukeltajankelloni Ojamon kalkkikivikaivoksen käytävään, joka on enteellisesti nimetty “Hell’s Gateksi”. Syvyys 45m, noin puoli kilometriä kallion sisässä oleva valtava kennelma. Pimeämpää ei ole missään maan päällä. Itse en eläessäni tuonne taitojeni ja luolasukellusluokitukseni puolesta eläessäni päässyt. Mitatkoon luotettava vanha aikarautani siellä iäisyyttä. Koneisto on joka tapauksessa ottanut vedet sisäänsä aikoja sitten, joten perikunnalla ei ole syytä marmattaa.

Muuten jälkisäädös tulee olemaan: “kaikki vaimolle”. Poislukien maantiefillarini, jolla on enemmän käyttö- kuin rahallista arvoa. Se lahjoitettakoon esimerkiksi syöpätoipilaalle tai muuten vain aloittelevalle maantiepyöräilijälle, joka ei pysty tai halua sijoittaa pientä omaisuutta harrastusvälineistöön. Vanha, mutta erinomaisessa kunnossa oleva entry-level-roadcycle. Laatumerkkiä. Prätkän sentään yritän saada myytyä, jotta saan kuitattua Visa-laskut pois.

Hopeasormus-kokoelmani taidan viedä mukanani tuonpuoleiseen. Ehkäpä Tuonelan lautturilta saa pääkallosormuksella vaihdettua paremman istumapaikan, ettei joudu itse soutamaan.

* kudos to Riku Rantala, “Madventures II”