Salilla

Harvinaisen tuottelias päivä töissä, vaikka kaikenlaista onkin meneillään. Ei juuri kipuja vatsassa, selässä tai muuallakaan. Aamulla ehdin vetää vain puolisen tuntia kuntosalilla, jotta ehdin kahdeksaksi suihkun kautta töihin. Venyttelylle ei jäänyt aikaa, toivottavasti polttavan kuuma suihku relaksoi lihaksia tarpeeksi. Huomisaamunahan sen tietää.

En usko enkeleihin enkä juuri demoneihinkaan. Silti koko päivän on tuntunut, kuin jostain minuun kanavoituisi rauhaa ja voimaa ja iloa. Toki temperamentti on edelleen tallella enkä jaksa turhaa p:n jauhamista yhtään sen enempää kuin ennenkään. Silti olo on… henkistynyt. Puolivalaistunut. Kvasi-guruttunut. Omituista. Onko haimasyöpä muuttunut aivosyöväksi?

Prätkästä hieron kovasti kauppaa. Potentiaalinen ostaja yrittää saada puoli-ilmaiseksi. Tulen pikkuriikkisen nyt jo halvassa hinnassa vastaan ja kuvaan demovideon jykevien soundien kera. Luulisi herättävän mielenkiintoa. Jos ei, säilötään mopo lämpimään talliin talveksi ja myydään tonnia kalliimmalla puolen vuoden kuluttua. Joko minä tai perikunta.

Sana sairaudesta on kiertänyt töissä. Käyn muutamia hyviä keskusteluja myötätuntoisten kollegojen kanssa sen kummemmitta tunnekuohuitta. Maanantain koepalan otto jännittää, buukkaan option osaston viikkopalaveriin Skypen välityksellä. Uudelle team leaderille on ok, että käyn sairauslomasta huolimatta töissä niin kauan kuin terveys kestää.

Pyörremyrskyn silmässä tuntunee tältä. Alkushokki on ohi, poikkeustilaan alkaa josssain määrin tottua. Tietää, että edessä on vielä toinen myrsky ja lukemattomia taisteluita. Eipä tässä muuta voi kuin keskittyä ja kerätä voimia. Kieltäydyn edelleen periaatteesta googlaamasta syövistä tai kasvaimista.

Jotain hyvääkin. Olen aina vihannut sit-upeja salilla sydämeni pohjasta. Nyt on erittäin hyvä syy olla tekemättä yhtään. Staattinen lankutus ei ärsytä sisäelimiä.