Normipäivä

Töissä on normipäivä, eli kahdeksaa asiaa pitäisi tehdä yhtä aikaa. En lähde erittelemään vastoinkäymisiä, virheitä tai syyllisiä. Kyllä näistä selvitään. Pitää vaan yrittää panna ongelmat järjestykseen ja ratkoa pulmat yksi kerrallaan. Avokonttorissa se ei aina ole kovin helppoa. Etenkin kun viimeiset kymmenen vuotta työskentelin yksityistoimistossa. Alkushokin jälkeen tavallaan pidän tästä. Voi välillä jutella jonkun kanssa, muistakin kuin työasioista. Samaten ihmisten näkeminen on mukavaa. Joskus sitä vain toivoo, että saisi keskittyä edes kahteen asiaan kerrallaan, ilman että kolmas pingaa Skypessä ja neljäs koputtelee olkapäähän.

SNAFU

Kiireinen kollega avustaa minua kärsivällisesti uuden SCCM-työasema-hallintaympäristön rakentamisessa. Työkalu itsessään on tuttu. Normaalisti kuitenkin rakentaminen on “kokoneelta tekijämieheltäkin useamman päivän homma”. Itse teen tätä ensimmäistä kertaa elämässäni ja aikaa olisi alle päivä. Kollega joutuu poistumaan parin tunnin jälkeen pulinaboksista (Skype) tekemään välillä omiakin töitään. Saan periaatteessa kaikki binäärit oikeille paikoilleen asennuksia varten, mutta konfiguraatiotiedosto jää kesken. Kello puskee neljää ja olen istunut yhtäjaksoisesti pöytäni ääressä aamukahdeksasta. Lounaskin korvattiin tonnikalapurkeilla. Poistun välillä konsultoimaan servicedeskiä. Siellä painitaan tukipyyntötulvan kanssa.

Oppaani viestittelee ollessani jo kotimatkalla että “vieläkö vedetään vähän?” Vastaan että ” normaali kahdeksan tunnin työpäivä ilman yhtään taukoa riittää minusta päivän työpanokseksi. Näin sairauslomalla.” Ymmärtää täysin. Kyllä me sen huomenna me sen saamme valmiiksi.
Absolutively. Positively.

Patologin soittoon koepalan tuloksista on kahdeksan päivää.

Se on 192 pitkää, pitkää tuntia.