Perheaamu

Mukavan leppoisa perheaamu. Siivoilua iltapäivän halloween-juhlia varten. Imuroidessani pohdin kuolemaa. Turhaa hommaa molemmat.

Vaimo näkee suuren vaivan järjestäessään ystävättärilleen ja heidän lapsilleen kekri-kekkerit kaikkkine herkkuineen ja teema-asuineen. Minun valintani halloween asusteeksi on pyöräilijä Lance Armstrong. Talo täynnä sokerihuurrettuja kakaroita on liian kova pala purtavaksi joka kaltaiselleni alfa-uroolle. Supersankaritrikoot niskaan ja raukkamainen pako paikalta rapaiselle maantielenkille punaisella pyörällä. Uudet ajokengät vaativat pari klossien säätö-pysähdystä.

75 km lenkki rullaa alle kolmen tunnin eli maltillisilla PK-sykkeillä mentiin. Saamarin SportsTracker sykevyö lakkaa jälleen toimimasta ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, vaikka keskinopeudet ja matkan huuteleekin kuulokkeisiin. Kiva kuunnella tuntitolkulla “average heartbeat 136”, on sitten ylä- tai alamäki. Ainuttakaan pyöräilijää en näe. Varmaan karkkikeppostelemassa. Fiksuja ihmisiä. Lämpötila viitisen astetta ja tiet märkiä sulaneesta jäästä ja lumesta. Näytän palatessani Mustan Laguunin Rapahirviöltä.

Viimeinen kebab

Juhlatunnelmissa haen perheelle kolme annosta kebab-eläimen lihaa eri lisukkeilla. Kukaan ei jaksa juuri nyt kokata. Aterian päälle pienet torkut ja herään siihen että sattuu. Niin (sensuroitu). Kuvannollisesti joku leikkaa vatsaa auki ruosteisella Mora-puukolla.

Nopea ratsia lääkekaapille. Hätäinen itselääkintä-cocktail sekä happosalpaaja, joiden päälle pureskelen pari Gavisconia. Tämän jälkeen illan elokuva “Men In Black II” näyttää suunnilleen universumin nerokkaimmalta taideteokselta. Lapset diggaavat filkkaa ilman douppiakin. Kipu hellittää hiljalleen, toistaiseksi. Ajatuskin mennä keskiyöllä vinkumaan paikallissairaalasta Litalginia noutopikaruoan takia on liian nolo työstettäväksi yhtään tätä pisemmälle.

Tarinan opetus? Syövän sairastaminrn ja Elämä yleensäkin on luopumisen opettelua. Pari viikkoa sitten vedit viimeisen pizzasi ja punaviinisi. Tänään söit viimeisen kebabisi. Huomenna taas kriisikakkua ja marjasmoothieta. Tulevaisuus näyttää kauniisti sanottuna nutritio-haasteelliselta.

On se silti parempi kuin olla itse madonruokana.