Ummetus

Idän ruskean pikajunan arvoitus.

Opiaatti-pohjaisten kipulääkkeiden viehättävä sivuvaikutus on ummetus. Ruskea pikajuna pysyy asemalla. Kreivi von Kakkelberg lymyilee kellarissaan. Pötkö ei liiku.

Kerrassaan “viehättävä” tunne. ihan kuin olisi full-of-sh*t. Jota kolmen päivän pashattomuuden jälkeen varmasti olenkin. Jos pieru on pas*an postimies, tämäkin laitos on Suomen Postin tapaan tekemässä kakkia muuta kuin ydinliiketoimintaansa.

Kokkaan jälleen kerran satsin psylliumia. Kun puoleen litraan haaleaa vettä kaataa 1.5 rkl tätä kuitujauhetta, lopputulos on pintti lämmintä räkää. Sitä lusikoiden alkoi tämä perjantai.

Ja synnytyksen käynnistymistä odotellen.

###

Sairauslomallahan tässä piti olla, mutta töitäkin on tehtävä. Selvittelin tikettipinosta pari kiireellisintä eteenpäin. Toisen evästyksellä “minulle voi soittaa ja pyytää apuja, paitsi klo 10-13 jolloin olen pois koneen äärestä.”

Haluatko, rakas hypoteettinen lukijani, arvata koska puhelin soi?

Eipä siinä mitä. Puhun ensin asentajan A kanssa puolisen tuntia. Talutan pyörää, koska kuuloke-mikrofoni-yhdistelmä ei siedä ajoviimaa, puheeni ei kuulu. Sitten “giddyup” ja taas mennään kolmisen varttia (teki muuten eetvarttia), kunnes seuraava puhelu. Asiantuntija K tällä kertaa.

Eipä siinä mitä, taas rontti vartti käymäjalkaa. Ei ollut ihan peruskonffi meille kummallekaan. Viimeiset 10 km kotiin sain kierrättää kampea kaikessa rauhassa, kunnes K soitti kotiin kesken venyttelyn. No, hommasta tuli valmista. K. suunnitteli ottavansa illalla pienen viskin. Siunasin tämän sillä ehdolla, että ottaa sen päälle minulle omistetun ISON viskin.

Koska olen isompi.

Ja vanhempi.