Riistäjäkapitalisti

Herätys 06:15. Aamupaino 98.6 kg. Heti alkuun tiukka TuPo-kierros esikoisen kanssa. Lakkomieltä ilmassa. Hän itse lupautui lisäansioiden toivossa toimimaan aamuvahtina vauvalle pientä korvausta vastaan, yleensä puolen tunnin rupeama. Leikkivät lattialla, kun olen vaihtanut vaipan ja pukenut vauvalle tarpeeksi lämmintä. Tänään oli ilmassa korpilakko-meininkiä, jota kaltaiseni riistäjäkapitalisti (oikeasti ay-aktiivi -duunarin punikkipoika) ei hyvällä katso. Jos suullinen työsopimus on tehty, siitä pidetään kiinni, perhana.

Aikammme väännettyämme sovittiin, että työsopimusta jatketaan entisin ehdoin, mutta palkanmaksuaikataulua tihennetään. Eipä 9-vuotias kuukausipalkkaa jaksa odotella, saakoon vastedes viikoittain.

Teen työnantajalle reilun tunnin laskutettavaa projektityötä ja puran sähköposteja, sitten on pakko käydä pitkäkseen.

Posti tuo hoitavan lääkärin B1-lausunnon. Auttaa lääkkeiden erikoiskorvattavuudessa, mutta siitä puuttuu kokonaan maininta sairauslomasta. Tarvitsenhan minä jotain tositetta omalle työnantajalleni. Soitto gastro2-polille. Osastonsihteeri esittää, että sairausloma pitää hakea työterveyslääkäristä. Joka taas ei tiedä minun tapauksestani enempää kuin sika polkupyörästä. Voi syövän syöpä! (Jatkossa sanavarastossani syöpä on kirosana.)

Jätän viestin tutulle anestesialääkärille naamakirjan kautta, että miten tämä pitäisi oikein hoitaa? Hän on hyvä ihminen. Tuttu sukeltajapiireistä. Viikonloppuna kyläilleen sukeltajakaverin välityksellä oli luvannut auttaa siinä missä voi.

Eiköhän tämä tästä selviä. Mutta jos minä jotain sähköpolkupyörien lisäksi vihaan niin BYROKRATIAA!

Ja sitä miten väsyneeksi tämä kipulääkitys minut tekee.