Syöpäläinen Crossing -tunnilla.

Jos CT:ssä ei tule hiki, teet jotain väärin!

Vaimoni on käynyt polttamassa raskauskiloja Lempäälän Crossing Piippokeskuksessa. Heillä oli tutustumistarjous “Isänpäivänä Isät Ilmaiseksi”, joten en voinut kieltäytyä rahatilanteeseenkaan vedoten. Olen luonteeltani enemmän yksin liikkuva. Pari kertaa jumppatunnille osallistuneena tullut siihen tulokseen, ettei ohjattu ryhmäliikunta ole minun juttuni. Treenaan (hiihdän, pyöräilen, rullaluisten) käytännössä aina yksin.

Sijainti

Vanhaan teollisuusrakennukseen perustettu liikuntakeskus yllätti positiivisesti. Tunnelmallinen valaistus, osallistujia ei onneksi ihan täyttä salia. Olisin saattanut jänistää. Joukossa oli ihan kaikenlaisia ihmisiä, ei pelkkiä “superfitness-sankareita”. Kynnys mennä mukaan oli matala. Ilmapiiri rento, vakioasiakkaat vitsailevat.

Ystävällinen ohjaaja kysyy, olenko ensimmäistä kertaa. Näyttää laitteen säädöt ja pari juttua perustekniikasta. Heittää loppuun “kyllä sä noilla reisillä pärjäät”. Tuntuu mukavalta saada ystävällinen sana ventovieraalta. Näytin ehkä olevan rohkaisun tarpeessa.

Crosstraining -pyörä itsessään oli tuttu kuntoilulaite. Luolasukellusta harrastaessani luin yleensä “cave diving manualia” silloisen kuntokeskuksen pyörää polkiessani, yritin pitää hengitysrytmiä kontrollissa samalla kun kertasin toimintaa hätätilanteissa. Fyysistä ja mentaaliharjoittelua samalla kertaa.

Kalusto

Laitteet olivat tukevaa tekoa, metallimusiikin ystävä osaa arvostaa kaikkea heviä. Alan ottaa alkulämpöä, hakea kevyellä vastuksella maantiepyöräilystä tuttu 90 rpm kampikierroksia. Tuntuma jaloissa erilainen verrattuna fillariin. Nyt on lenkkarit jalassa, fillarilla mennään jäykkäpohjaisilla kengillä ja lukkopolkimilla. (Myöhemmillä käyntikerroilla otin käyttöön kesäkauden pyöräilykengät ja ne olivat täydellinen valinta.) Tuntuma löytyy melko nopeasti. Ja mikä parasta, peffa ei puudu kuten pisimmillä fillarilenkeillä. Tässä tehdään työtä koko ajan seisaallaan.

Menoksi!

Tunti alkaa. Coach kertaa tunnin kulun. Alkuun pari lämmittelybiisiä, sitten neljä työbiisiä, väliin pari rauhallisempaa, sitten taas neljä työbiisiä, lopuksi pari rauhallista ja lopuksi venyttelytuokio. Musan oheen tulee ohjeita lisätä tai vähentää vastusta sekä tietenkin tsemppiä. Arvostan ohjaajan maltillista ohjausta. Työtä tehdään jaloilla ja yläkropalla vaihdellen.

Ensimmäiset 20 min hengitän pelkästään nenän kautta. Sitten hiki alkaa ensin pisaroida, sitten virrata. Edessäni polkee trikooasuinen triathlonistin näköinen mies. Valkoisessa trikoopaidassa ei hikipisaraakaan. En välitä. Jokainen treenaa täällä itselleen, sivuilleen vilkuilematta ja omien rajojensa mukaan. Itselleni tämä on ensimmäinen intensiivisempi harjoite syöpädiagnoosin jälkeen.

40 minuutin kohdalla alan epäillä, että tunnin vetäjä on ihmeparantaja. Haimakasvain tuntuu siirtyneen vatsaontelosta oikeaan pakaraan. Lyön kapinoivaa lihasta pari kertaa nyrkillä. Takana polkeva mahtaa ihmetellä.

Erityisen “murea” harjoite on kyykkypoljenta, jossa poljetaan suunnilleen syväkyykky-asennossa, selkä suorana. Reidet huutavat jotain, en kuuntele. Maantiepyöräilijän uskonkappale on tarpeeksi kovat kampikierrokset, joten maksimivastuksella tehtävät hitaat pyöritykset tuntuvat oudoilta.  Mutteivät pahalta.

Viimeiset työbiisit painan 90% teholla, psyykkaan itseäni äänettömästi. Hiki lorisee tangon päälle levittämälleni pyyhkeelle. Pientä äänetöntä psyykkaustakin tarvitaan. Crossing -pyörässä on muuten on “makuutanko” jolla mm. triathlonistit ajavat pyöräilyosuutensa.

Sykemittarin unohtaminen kotiin oli itseltä kardinaalimoka. Peruskuntotunnilla ei kannata hakea vauhtikestävyyttä.

Lopussa venyttely, taputukset vetäjälle. Tunti meni hämmästyttävän nopeasti. Käyn kysymässä ohjaajalta lupaa käyttää minuutin Syöpäsäätiön keräyksen ja blogini mainostukseen. Saan hämmästyksekseni aplodit.

Vähintään yksi Crossing -tunti viikossa ilmestyy harjoitusohjelmaani. Kaiken kaikkiaan miellyttävä elämys. Sen päälle vaimon kokkaama isänpäivällinen maistui ruhtinaalliselta ja nukuin kuin vauva kertaakaan heräämättä, ilman mitään lääkitystä.

Liike on lääke.