D-Day

Tuleva treenipaidan painatus.

VIHDOINKIN alkaa tapahtua. TAYSista soitto. Konsultaatio syöpälääkärille 24.11. klo 9:50. Hyökkäyspäivä eli sota-allegoriaa käyttääkseni “D-Day” (Normandian maininnousun koodinimi) lähestyy.

Sitä ennen labrat käytävä hoitamassa. Ensimmäiset “herkut hihaan” tai “napit naamaan” seuraavan viikon tiistaina. Keskiviikko onkin sitten jännä päivä. Meneekö hamasyövän sytostaatti-reflat seitinohuena krapulana, kuin perhosen siiven hipaisuna miehekkäällä otsallani vai onko huutokaariyrjö-kisat tosiasia.

Onko “huutokaariyrjö” muuten olympialaji? Miksei ole? Jos taekwondo on, miksei “byyttaaminen” ja “laattaaminen?” Voitaisiin kisata määrässä ja kaaren pituudessa. Venäläiset olisivat kyllä dominoiva kansakunta siinä lajissa. Mitä enemmän dopingia, sen parempi. Vähän zakuskaa naamaan, kolmen vartin Stolishnaya-leka ykkösellä sisään ja kakkosella ulos. Ja kaari mitataan! Mittamiehiä ei kyllä käy kateeksi.

Päivät meillä vaihtelee

Aamulla sain tehtyä tunnin laskutettavaa työtä leipätyönantajan projektiin, ennen kuin sammuin kuin saunalyhty. Nämä vahvat kipu lääkkeet väsyttävät aika juuttaan paljon. Toisaalta, jos pitää valita irvisteleekö koko ajan kivusta vai kuorsaako, niin valinta on aika helppo.

Iltapäivemmällä töistä puhelu. Näemmä joku oli tilannut epävirallisia hankintakanavia pitkin itselleen uuden läppärin. Ainakaan tikettiä hankinnasta ei löytynyt. Tietenkin mahdollista, että olen sen itse unohtanut kirjata. Onneksi tavoitin esiasennuskeskuksesta suurviisari H:n, joka lupasi OTO panna mallin koneeseen tippumaan, niin saadaan asiakkaalle uusi kone.

One thought on “D-Day

  1. Jos laattaamisesta joskus tehdään olympialaji,mun isi saa luvan osallistua sinne! Mun kaveri sai luultavasti lapsena ikuiset traumat mun isin huutoyrjöämisestä,se ääni on jotain kammottavaa. Kaveri pelkää nimenomaan oksentamisen ääntä vieläkin.

Comments are closed.