Kas vain, sanoi kasvain

Kas vain, sanoi kasvain

Tohtori K:n sanoista “On ehkä syytä huoleen” on kulunut aika tarkkaan kuukausi. Tavallaan odotin, että päivänsankarimme kasvain ilmoittaisi merkkipäivänä olevansa “matkoilla”, mutta niin hyvä tuuri ei käynyt.

Ihmeellistä, miten kasvaimesta puhuminen arkipäiväistyy. Perhe on saanut valitettavasti saanut tottua kiukunpuuskiin. Esimerkiksi tänään tuli kipupiikki illalla VAS7 -vahvuisena kahtena pistona haiman tienoilla. Maallikolle: tämä ei ole enää mitään “miesflunssaa”. Toleranssi poikieni “normaalille käytökselle” oli siinä kohtaa aika pieni, joten taisi murahtaa aika pahasti. Asia kyllä sovittiin myöhemmin, pyysin anteeksi. Eihän tämä heidän vikansa ole, mutta minäkin olen vain ihminen.

Nykyinen paras ystäväni

En ole uskaltanut lähteä uppaamaan annosta ilman lääkärin lupaa. Kuulostellaan nyt, ovatko kivut pahenemaan päin. Luin jostain, että mainittua kamaa annetaan terminaalipotilaille jopa 64x annoksina. Tuommoinen määrähän tappaisi terveen ihmisen. Ilmeisesti vakavasti sairas keho kykenee kestämään täysin absurdeja lääkeannoksia.

Kävin iltasella paikallisella kuntosalilla ottamassa tuntumaa omin päin Reebokin spinning-fillariin. Voe mahoton, miten TYL-SÄÄ hommaa. Maisema ei vaihdu, pyörä on ruma, satula päin p#rsettä, klossikiinnikkeiden säädöt mitä sattuu.

Otan uudelleen harkintaan talvipyöräilyn ulkona cyclocrossilla. Maisema vaihtuisi, saisi nauttia kauniista luonnosta ja raittiista ilmasta, eikä tarvitsisi pyörittää kampea 100 rpm pääsemättä milliäkään eteenpäin jonkun betonireitisen trikoo-Führerin meuhkaamisen tahtiin.

Puolisen tuntia jaksoin ja sitten alakerran “karjuosastolle” – vapaita painoja eikä härveleitä. Smith-koneessa pienillä painoilla kyykkyä superina pohkeiden kanssa. Tuntui ihan hyvältä. Sitten ajattelin kiusata yläkroppaa ja tein lämmitelläkseni penkkipunnerrusta tyhjällä tangolla. Vatsa rääkäisi heti, eikä edes kasvaimen puolelta. Mitvit? Miten vatsa voi reagoida penkkipunnerrukseen tyhjällä tangolla? Alaselkäkin oli tiukasti penkissä. Vinopenkkiä sentään pystyi, edelleen säälittävän pienillä painoilla.

Huomenna eTapaan Skypessä “Kissanaisen” ensimmäistä kertaa. Jänskättää kuin olisi treffeille menossa. Vaimo 2.0 onneksi ymmärtää, että tähän ei todellakaan liity mitään romanttisia ambitioita.

Jännä juttu muuten, että minua kohti eniten apua antamaan ojentautuneet kädet ovat kaikki naisten. Enkä väheksy tässä miespuolisilta kavereilta saamaani henkistä tukea tai keräyslahjoituksia. Vaimo 2.0 tietysti suurimpana tukijana Hänen kauttaan sain yhteyden PT:hen (2dan syöpä-Combat Hapkidossa) sekä Kissanais-Elinaan (1dan syöpä-Combat Aikidossa). Dan-arvo tässä yhtä kuin “voitin syövän ja sain terveen paperit”.

Toivottavasti voin 10.6.2018 solmia 1dan Syöpä-Ninjitsu -mustan vyön Batman-pukuni päälle Pirkan Pyöräilyn lähtöviivalla.