Someähky

Olen tähän päivään saakka ollut varsin maltillinen some-käyttäjä. Sellainen vanhanaikainen omissa oloissaan viihtyvä jurnuttaja, joka on aina väheksynyt sosiaalista mediaa. Persoonansa myyminen ja itseni esille tuominen huomiotaloudessa on suunnilleen yhtä luontevaa kuin kukkakaalin syönti tai korkokenkä-juoksu puujaloilla. Nyt kun olisi oikeasti kerrankin relevanttia sanottavaa, teknisessä toteutuksessa on haasteita. Someähky vaivaa. Tätä ironian määrää. Kaikki muukin it-“osaaminen” on peräisin muualta kuin koulun penkiltä, joten eiköhän tämäkin jollain aikataululla uppoa otsaluuhun.

Ihmeen kärsivällisesti Vaimo 2.0 on suhtautunut tähän “viimeisimpään hullutukseen”. Tietää että olen onnellisimmillani, kun kaahaan täysillä  vertauskuvallisen Dodge Chargerin jompikumpi kylki raapien jompaa kumpaa tienvierus-kaidetta keskiöisellä Highway 666:llä ja Motörheadin “Ace of Spades” soi päättymättömältä kasetilta. Kultainen keskitie ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani.

Tänään skypetin ensimmäistä kertaa Kissanaisen kanssa. Voi pojat. Joskus sitä tapaa ihmisen, jonka elinvoima, karisma ja rohkeus jättävät sanattomaksi. Alkaa tuntua siltä, että minun olisi syytä pukeutua siihen Catwoman-kostyymiin ja hänen sonnistautua (pun intended) Yön Ritariksi.

Loistava esimerkki periksiantamattomuudesta.

Pyrin siirtämään jatkossa blögin (umlaut Lemmy-vainaan kunniaksi) FB-linkkaukset https://www.facebook.com/syopalainen.fi/ -sivulle. Pidetään perheen piparileipojaiset ja kaakkukestit henkilökohtaisella sivulla vähän pienemmälle yleisölle ja tämä syöpäläisyys ja hyväntekeväisyyskeräys (sekä siihen pian toivottavasti kiihtyvällä vauhdilla liittyvä PR) sitten omalla, kaikille julkisella sivullaan. Pitäähän lapsiakin ajatella.

Eläähän Bruce Waynekin kaksoiselämää.

Preesens siksi, että uskon edelleen Batmaniin.