Painonhallinta

Painonhallinta

Aamupaino 96.8kg sai pohdiskelemaan tätä yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin oheistuotetta, painonhallintaa.

Oman elopainon kohdalla on menty aina melkoista vuoristorataa. Penskana olin pyylevä. Kun lukiossa vastakkainen sukupuoli alkoi toden teolla kiinnostaa, hakeuduin salille. Teimme treenikaverin kanssa kaikki mahdolliset virheet, treenasimme aivan liian paljon, söimme liian vähän ja palautumisajat olivat olemattomia. Aineita liikkui varmasti jo tuolloinkin, löytyihän kotikaupungista SM-tason voimailijoita. Meille kynäniskoille nöösipojille niitä ei tarjoiltu.

Sitten tuli mitta täyteen.

Jossain välissä liian hyveellinen elämä alkoi tympiä. Heitin painot nurkkaan, Camelin huuleen ja sihautin lonkeron auki. Alkoi pitkä rai-rai -vaihe, joka toi kivasti lisää kiloja.

Aikuisikä on ollut on-off -meininkiä. Välillä kuntoillaan ja eletään suhteellisen terveellisesti. Välillä taas rai-rai. Laidasta laitaan. Aina.

Koululiikunta muuten onnistui tuhoamaan lähes täysin mielenkiinnon aktiiviseen liikuntaan. Kun ei ollut paras missään, jäi jumppamaikan silmätikuksi. Joukkueeseen valittiin aina viimeisenä. Avioeron jälkeen vuonna 2000 kiinnostuin taas kuntoilusta ja painonhallinnasta. Ostin sukset. Kesäksi rullaluistimet ja sauvat. Ei mitään himokuntoilua. Jos tuntui hyvältä idealta lähteä lenkille, lähdin. Muuten menin jääkaapille.

Pyöräily

Maantiepyöräilystä innostuin toden teolla 2016 ja into jatkuu edelleen. Ihmettelin, kun tämän vuoden 3.500 km polkemisella painosta katoaa vain 500g. Panos-tuotos -suhde tuntuu aika huonolta. Mestarit tehdään kuitenkin keittiössä, ainakin kehonrakennuksessa. Jälkikäteen tarkasteltuna olen nauttinut liikaa tai vääränlaista ravintoa. Painonhallinta on helpompaa energian määrää säätelemällä kuin yksistään kulutusta lisäämällä.

Kokeilin toki työmatkapyöräilyssä salaattilounaita, mutta huonoin seurauksin. Paluumatkalla totaalinen katkeaminen. Toisaalta, työmatka edestakaisin on 64-80 km, riippuen vähän mitä reittiä ajaa. Ei tuollainen matka kaninruoalla taitu, ellei ole EPO:a tai hepoa.

Ensimmäinen vuosi meni pyöräillessä “aina täysillä”. Tänä vuonna keskityin ensi kertaa kadenssiin (montako kammenpyöritystä minuutissa) ja sen tietoiseen nostoon, keskinopeudesta välittämättä. Kadenssimittari rikkoutui kesken kauden, mutta ennen sitä 90 rpm alkoi tuntua jo luontevalta. Muistan kyllä ihmetelleeni, miksi keskinopeudet alkoivat etenkin loppukaudesta olla hiipumaan päin. Ehkä liikaa harjoittelua, ehkä kasvain. Kenties molemmat.

Vuoristorataa

Diagnoosista on vasta reilu kuukausi. Painosta kadonnut reilut kahdeksan kiloa. On päiviä, jolloin ruoka on pakotettava alas, välillä pystyy syömään “jotain”. Tänä aamuna, varmaan ensimmäistä kertaa tuli olo että “nyt jukolauta RUOKAA!” Verrattuna vanhaan sunnuntai-aamiaiseen munien, pekonin, voileipien ja kahvipannullisen rinnalla tämänaamuinen oli ballerinan koko päivän ruokamäärä. Silti uudelle minulle iso satsi. Kruunuksi pala tummaa suklaata. Olen taivaassa 🙂

On näemmä opittava siihen, että huominen on tässä taudissa arvoitus.

Aina.