Personal Trainer

Personal Trainer

Tapasin personal trainer -ihmiseni tänään ensimmäistä kertaa. Harvoin osuu ventovieraan ihmisen kanssa huumorintaju niin hyvin yhteen. Angiina tai vastaava on vienyt ääneni lähes kokonaan, joten kommunikoinnissa oli pieniä haasteita. Asiat kuitenkin saatiin alulle. Hiton vaikea olla nauramatta ääneen, kun kurkkuun sattuu. PT:lläni näetsen asiantuntemuksen lisäksi herkullisen musta huumorintaju, joka puree minuun kuin … äh, en keksi. Täydennä omalla suosikillasi. PT Mari Rantasesta lisää Team Syöpäläinen-valikossa.

Mari kuunteli ajatuksiani ja oli suurimmasta osasta samaa mieltä. Molemmilla oli hankkeen viemisestä maaliin suunnilleen yhteneväiset käsitykset. En ala leikkiä Lance ArmstrongiaTärkeintä minulle on syövästä parantuminen ja työkykyiseksi kuntoutuminen, ei Tour de Francelle osallistuminen. Harjoitteet rytmitetään miehen (kieltäydyn kutsumasta itseäni potilaaksi) yleiskunnon, syöpähoitojen ja niistä palautumisen,  vaimon ja perheen tarpeiden sekä levon ympärille. Työtä unohtamatta.

Mitä seuraavaksi

Työnantajan kanssa on alustavasti sovittu, että katsotaan ensin lääkärin konsultaatio, miten hoidot lähtevät käyntiin ja miten niistä palaudun. Sitten mietitään työkuviota tarkemmin. Nyt olen loppuvuoden sairauslomalla. Olen kuitenkin pyrkinyt lähes päivittäin tekemään töitä tunnin tai kaksi. Se, miten paljon hoidot väsyttävät ja vievät työkykyä on vielä täysi arvoitus. Enimmäkseen olen koettanut levätä ja kerätä voimia tulevaan koetukseen. Kahta samanlaista päivää ei tämän syöpäläisen kanssa ole ollut. Välillä olen hyvinkin virkeä, välillä laahustan zombiena päiväunilta toisille.

Sain Marilta myös alustavia ravitsemusohjeita ja tiukan käskyn pitää tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Se ei tule olemaan helppoa, mutta lupaan yrittää parhaani. Aluksi tärkeintä on pitää kuntoa yllä. Myöhemmin jalkoihin ja keskivartaloon ruvetaan rakentamaan kestovoimaa. Yläkroppaa ei tietenkään unohdeta, mutta pääpaino vyötäröstä alaspäin. Aerobiset harjoitteet tehdään aluksi kiltisti PK- eli peruskunto-sykealueella. Vierashuoneeseemme ilmestynee piakkoin traineri, jolla voi ajaa maantiepyörää sisällä vaikkapa televisiota katsellen. Kun hoidot etenevät ja hoitovastetta alkaa toivottavasti näkyä, hienosäädetään ohjelmaa lisää.

Mitä järkeä tässä haasteessa on?

Eihän kukaan täysipäinen ala vakavasti sairastuessaan asettaa itselleen tällaisia tavoitteita. Minut tuntevat voivat kuitenkin todistaa, että “asioiden tekeminen niin kuin normaalit ihmiset tekevät” ei ole määräävin luonteenpiirteeni. Lisäksi tämä “hullutus” on loistava lisämotivaatio tiellä kohti lopullista tavoitetta. Jos en onnistu, jääpähän ainakin komea tarina kerrottavaksi. Että “p#rkele sentään, ainakin yritin kaikkeni!”

Lopullinen tavoite

Edellyttäen että tärkein tavoite – työkykyiseksi kuntoutuminen – toteutuu, Pirkkaan emme lähde hakemaan mitaleja vaan voittoa itsestämme. Ja pitämään hauskaa. Toivottavasti myös maaliviivalla kiittämään avokätisiä keräyslahjoittajia.

Huomaa monikko lauseessa “emme lähde…”, rakas lukijani. Monikko on “kaksi tai enemmän“… hulluilla hankkeilla on taipumus paisua.Tune in next Week