Musiikin voima

Musiikin voima

Kun nainen jättää, prätkä tai auto hajoaa ja koko elämä kaikki kaatuu sotkuna päälle, eikä ole ketään kelle soittaa. Silloinkin on yksi, ehtymätön voimavara, johon voi luottaa: Musiikki.

In the beginning

Kaikki alkoi siitä, kun isä osti kotiin stereot. Olisinko ollut 13-vuotias. Vinyylilevysoitin, radio, vahvistin josta löytyi volumen lisäksi balance, treble ja basso(!). Velipoika ja minä saimme käydä luvan kaupassa ostamassa vinyylin mieheen. Itse valitsin jonkun 2-in-1 -kokoelman, koska onhan kaksi levyä parempi kuin yksi(!) Yhtäkään biisiä tai artistia en tuntenut, mutta oli siellä mm. tämä. Nostalginen ja nolo tunnustus Motörhead-mieheltä.


Maiden Number Of The Beast CoverElettiin 1980-luvun alkua Koulun pihalle ilmestyi farkkuliivejä, joiden selkälipuista irvisteli pelottavan näköisiä hahmoja ja outoja nimiä kuten Iron Maiden, W.A.S.P, Mötley Crüe, Sex Pistols, Dead Kennedys. Hiivin viikkorahat taskussa levykauppaan. Valinta osui lopulta makeimman näköiseen kanteen. Takatukka sojottaen esikuuntelin vinyyliä ja tavasin sisäpussin sanoituksia. Piruja, viikinkejä, painajaisia… ja “Run To The Hills”. Nyt oltiin jonkun uuden ja jännittävän äärellä. “New Wave of British Heavy Metal” eli juuri nousuaan ja olin sokkona iskenyt näppini yhteen genren merkittävimmistä teoksista.

Murrosikään sopi raju ja kapinallinen musiikki. Kunhan se oli epäsovinnaista, ÄÄNEKÄSTÄ ja ärsytti kalkkiksia, se rokkasi. AC/DC:n “High Voltage” oli ensimmäinen todellinen “nyt räjähtää pää!” -kokemus ja ZZ Topin “Eliminator” osoitti ettei rokkaaminen ole efektipolkimista tai särökitarasta kiinni. Ikätovereistani poiketen saatoin tosin kotona kuunnella Duran Durania, Princeä tai David Bowieta – ja nauttia niistä yhtä lailla. Koulussa tupakkapaikalla väiteltiin pirunsormet pystyssä lähinnä siitä, kuka oli kovin kitaristi. Oivalsin pian, että nämä valtavirrasta poikkeavat mieltymykset kannatti teinin pitää omana tietonaan.

Aistein avoimin

Suhtaudun musiikkiin kuin buffet-pöytään. Kaikkea kannattaa maistaa ainakin kerran, niin siitä voi muodostaa perustellun mielipiteensä. Musiikki on innostanut arjessa ja elämäni hienoimmissa hetkissä. Lohduttanut ensimmäisen tyttöystävän jättäessä ja samalla buustannut nostamaan leuan pystyyn ja syöksymään uusiin seikkailuihin. Rohkaissut tutkimaan tuntemattomia maailmoja. Bailaamaan, kruisailemaan, pitämään hauskaa. Pitämään puoleni. Antanut virtaa ja voimaa, viime aikoina lähes yliluonnollisella intensiteetillä.

Nyt sitä virtaa tarvitaan

Edessäni on elämäni kovin taistelu. Haimakasvaimen sytostaatti-hoidot ovat vasta alkamassa. Voi olla, että joudun syömään solumyrkkyjä vuosien ajan. Hoidon tarkoitus on kutistaa kasvain niin pieneksi, että sen voi leikata. Se on ainoa varma tapa parantua haimasyövästä.

Omalta osaltani tulen tekemään kaiken voitavani ravinnon, levon, treenin ja oikean “mind-setin” osalta. Rakas perheeni ja lähimmät ystäväni ovat myös vahvoja tukijoitani, enkä heitä varmaan osaa koskaan kyllin tästä kiittää.

Sinä lukijani, voit halutessasi tehdä “oman osasi”

Kiitos Sinulle joka hyppäsit mukaan. Kannustavista kommenteista saa hyvän mielen. Sinun ja kumppaniesi ansiosta ei tätä vauhtia mene montaakaan päivää, kun ensimmäinen 10.000 sivunäyttöä saadaan rikki.

Jos alkuperäinen hullu suunnitelmani toteutuu, soittolistalle pitäisi saada musiikkia vähintään kahdeksasta kymmeneen tuntia. Vähintään sen verran Pirkan Pyöräilyn täysmatkaan (217km) menee. Tämä soittolista lähtee matkalle mukaan.

Lisäys: AC/DC:n komppikitaristi ja perustajajäsen Malcolm Young sairastui ensin Alzheimeriin ja menehtyi 18.11.2017. Rock In Peace.

7 thoughts on “Musiikin voima

  1. Olen päivänä muutamana lukenut blogiasi, miettinyt mitä sanoisin, mutta en ole vielä vastausta löytänyt. Voimabiisin haluaisin laittaa, itselleni erittäin tärkeän, mutta en ole vielä tajunnut miten. Epäilen, etten tajuakaan. Kertoisitko?

  2. Kyse oli ilmeisesti teknisestä toteutuksesta? Jos sinulla ei ole aktiivista Spotify-tiliä, lisää biisi kommenttiin niin liitän sen tästä.

  3. Kyllä mulla tili on, mutta en vain osannut. Biisi on Hüsker Dü: Eight miles high. Kiitos!

  4. Number of the beastia tuli luukutettua yksi kesä ghettoblasterista, että se levy kolisi!! Ja toimii vieläkin, siinä missä ac/dc-n koko tuotanto aina for thoseen asti, sen jälkeen alkoi jo tulla kuraa… . Mutta mutta, voimabiisiksi Alter Bridge – Blackbird.
    Voimaa halillinen=)

  5. Aivan uusi nimi mulle, sen parempi. Lisätään.
    Perään esimerkki siitä että hyvää musiikkia kun mahdollista soittaa liikaa peräkkäin. Koetettiin kaverin kanssa montako biisiä peräkkäin voi kuunnella Eläkeläisiä putkeen. 56. humppa oli liikaa 🙂
    “Beasti” kyllä kolisee kokonaisuutena vieläkin. Ei voi muuta kun toivoa että soundit olis lähempänä samanlaiset kun “Piece on Mindissä”.

  6. Tämän kommenttiketjun kautta voi ehdotella lisääkin. Ja kiitos tähänastisista, hyvin niitä on jo tullutkin, mutta lisää tarvitaan.

Comments are closed.