Musta ninja

Musta ninja

Yöllä pimeän makuuhuoneen täyttää posahduspommin kitkerä savu. Vanha viholliseni, Strikethru-ryun Musta Ninja Hajosiko Sisakumi on palannut. Ennen kuin ehdit kurkottaa tyynyn alta luotettavaa katana-miekkaani (aito Hattori Hanzo), vihulainen loikkaa savupilven keskeltä tiikerin lailla kimppuuni. Pitkästä miekasta ei ole apua lähiottelussa. Tasaisella yksi vartalolyönti olisi päättänyt ottelun lyhyeen.

Tämän julman ja kunnianhimoisen vihollisen ärsyttävin piirre on täydellinen arvaamattomuus. Se osaa liikkua täysin äänettömästi. Välillä päivisinkin tulee olo, että minua tarkkaillaan. Kun katsahdan selkäni taakse – ei ketään.

Käytän oppimiani senseini opettamia vastatekniikoita. Tsuki-Isku kurkkuun jäykistetyin sormin. Ei mitään vaikusta. Hupun alla jonkinlainen kaulahaarniska. Kyynärpäällä ohimoon. Väistää matalasti naurahtaen. Sen jälkeen painautuu tiukasti päälleni. Mustan hupun peittämät kasvot muutaman sentin päässä kasvoistani. Kapeasta silmäaukosta tuijottavista yötäkin mustemmista silmistä säteilee ikiaikaista pahuutta.

Kuin nautiskellen hän naulitsee minut vartalonsa painolla tiukasti vuoteeseen. Tuo vasemman kätensä silmieni eteen. Hopeisena kimalteleva nyrkkirauta, jossa tylpät naskalit päässä.

Matala naurahdus. Käsi katoaa silmieni edestä suhahtaen kuin kobra. Sitten tulee ensimmäinen kylki-isku. Tähdet tanssivat silmissäni. Puren hammasta, yritän rimpuilla. Harkitun pitkä tauko että ensimmäisen lyönnin ensimmäinen shokkivaikutus on hellittänyt ja tuntoelimet ovat ehtineet herkistyä jälleen. Toinen lyönti, hieman eri paikkaan. Kivun kyyneleet nousevat silmäkulmiini ja tuskan irvistys kasvoillani on kuin kuolinnaamio. Yritän hapuilla sormenpäilläni patjan alta veistä tai shurikenejä, en saa niitä käsiini.

Sadistinen vihollinen tietää tarkkaan, miten toimia. Annostelee tuottamansa kivun tieteellisellä tarkkuudella. Jatkuva takominen aiheuttaisi aistien turtumista, jolloin osa lyönnin tehosta ja psykologisesta julmuudesta menisi hukkaan. Tauottamalla, antamalla reseptorien toipua hieman edellisestä ja antamalla uhrin odottaa seuraavaa vääjäämätöntä hyökkäystä saavutetaan maksimaalinen fyysisen kivun ja kauhun yhdistelmä.

En tiedä kauanko tätä jatkuu. Minuutteja vai tunteja. Aika menettää merkityksensä. Lopulta sihahtaa käärmeen lailla: “Anata wa kōfukudesu ka?” – Antaudutko?

Hengitykseni kulkee tuskallisina vinkaisuina. Lopulta saan kerättyä ilmaa riittävästi ja sylkäisen häntä päin: “Anata no okāsan ni fakku shite!

Raivostunut vastustaja murahtaa malttinsa menettäneenä ja lataa liian lujan lyönnin kylkeeni. Menetän armeliaasti tajuntani.

Aamulla herätessäni yöllisestä hyökkäyksestä ei ole mitään jälkiä. Ensi kerralla varaan fentanyyliin kastettuja lamauttavia puhallusnuolia PTHUI – suoraan silmien väliin. Sen jälkeen, rakas Hajosiko, saat maistaa Hattori Hanzon terästä!

Läpilyöntikipu on kipupiikki, joka voimakkuudellaan pystyy tunkeutumaan haimakasvaimen peruskipulääkityksen (tavallisesti opiaattipohjainen) suojapanssarin läpi. Tämä oli ensimmäinen kokemani läpilyönti. Hyvin, hyvin epämiellyttävä kokemus. Vastalääkettä ei ollut saatavilla kolmessa lähimmässä apteekissa, siksi vihollinen pääsi yllättämään tänä yönä.