Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ensiapupoliklinikka Acuta on ehtinyt Syöpäläisellekin tulla tutuksi. Ajattelin kirjata omiin kokemuksiini nojaten muutaman vinkin, jolla ensikertalainenkin selviää “isosta talosta” mukavammin.

Disclaimer: lähipiirissä ei työskentele hoitoalan ammattilaisia, joten älä lue kirjoitusta  iltapäivälehtityylisenä “50 asiaa joita hoitohenkilökunta inhoaa”.  Lähtökohta nion vilpitön halu helpottaa osapuolten kanssakäymistä. 

Koska “kannattaa” mennä:

  • viikonloppuyöt, isot kesätapahtumat (Tammerfest yms) pakkaavat ensiavun täyteen, jolloin “juhlatunnelmaa” piisaa. Eli jos nautit humalaisten möykkäämisestä ja festaritunnelmasta, se lapsesi etusormeen tullut tikku kannattaa ehdottomasti tulla vedättämään juuri tuolloin 😉
  • kääntäen: arkiaamuisin Acutassa voi olla hyvinkin rauhallista pl. maanantai.

Varustus

  • mukavat, rennot vaatteet. Jos syksy tai talvi, pukeudu kylmimmän sääennusteen mukaan. On mahdollista että sisäänmennessäsi on syksy ja kotiutuessasi talvi. Tällä viittaan sekä arvaamattomiin sääoloihimme että Acutan ajoittaisiin legendaarisiin ruuhkiin. Kerrospukeutuminen on pop. Riippuen mistä ovesta lähdet, odotusaulassa voi olla kylmä. Turha hankkia flunssaa kotiinviemiseksi.
  • vesipullo ja pieni määrä ravintoa
  • niskatyyny (kts “kakkospesä”)
  • luettavaa
  • korvatulpat
  • läppäri/tabletti/kännykkä, laturi.
  • jos kotona on nimelläsi mietoa rauhoittavaa lääkettä, voi olla hyvä idea ottaa yksi. Muu säännöllinen lääkitys samaten. Rauhoittavaa ei kuitenkaan niin isoa annosta, että muutut kuolaavaksi zombieksi. Asiointi hoitohenkilökunnan kanssa vaikeutuu huomattavasti, jos sotua kysyttäessä vastauksesi on “gööblöörgh!”

Oikea mielentila

  • olemme julkisen terveydenhoidon piirissä, emme “Greyn Anatomian” fantasiasairaalassa. Sinulla potilaana ei ole oikeutta paukuttaa nyrkkiä pöytään “minä olen VERONMAKSAJA, missä se MINUN lääkäri viipyy?” Newsflash: me muutkin olemme veronmaksajia. Jos haluat VIP-palvelua, hankkiudut yksityiselle sektorille ja maksat itsesi paremman ilmaisun puutteessa kipeäksi.
  • Saapumisjärjestys ei ole palvelujärjestys. Hoitohenkilökunta hoitaa potilaat arvioidussa kiireellisyysjärjestyksessä. Eniten huutava ei ole aina eniten kipeä.
  • Kun tulet Acutaan, asennoidu että “this visit takes how long it takes.” Ruuhkan aiheuttajia voi olla monia. Influenssaepidemia. Syksyn ensimmäiset liukkaat ja kaatuiluvammat. Ja aina kun pihaan kaartaa ambulanssi kiireellinen tapaus mukanaan, vuoronumerosi tipahtaa pari pykälää.
  • keskity tekemään olosi mahdollisimman mukavaksi. Jos pääset kolmospesälle ilta- / yöaikaan, koeta nukkua.

Saapuminen

  • “ykköspesä” eli ilmoittautumisautomaatti. Kelakorttia koneeseen, seuraa ohjeita.
  • seuraavaksi hoidontarpeen arviointi, jossa hoitaja haastattelee sinut lyhyesti ja kartoittaa tilanteesi ja määrittelee kiireellisyytesi.
  • seuraavaksi “kakkospesälle” eli isoon aulaan odottamaan. Täältä sinut kutsutaan siinä järjestyksessä, kuin tapauksesi edellyttää ja mitä talon resurssit antavat myöten. Saatat viettää “kakkospesällä” tunteja, joten pakkaamasi varustus erottaa sinut travelleriksi turisteista. Niskatyyny mukavoittaa torkkumista. Korvatulppia ei vielä, ettet missaa omaa nimenhuutoasi.
  • aikanaan pääset “kolmospesälle” eli vuodeosastolle. Älä vielä riemuitse. Henkilökohtainen ennätykseni “kolmospesällä” on kuusi tuntia ennen lääkärin tapaamista. Homma ei todellakaan ole vielä ohi. Tee olosi mukavaksi, unohda aika, yritä levätä / nukkua. Vuodepuolella petipaikat on eristetty vain verhoilla, joten hälyä riittää kellon ympäri, toisin kuin osastolla. Korvatulpat rohkeasti käyttöön. Naapurimummon kuorsaus ja vastapäisen juopon “KÄK KÄK KÄK” -delirium-mölinä tarjoavat ääniviihdettä 24/7.
  • tsekkaa hoitajalta onko sinulla lupa nauttia nestettä ja/tai ravintoa. Tämä riippuu täysin siitä, minkälaiseen operaatioon olet tullut.

Vuorovaikutus hoitohenkilökunnan kanssa

  • peruskohteliaisuudella ja pienellä huumorilla pääsee pitkälle. Huutamisella ja v#ttuilulla ei. Musta huumori on etenkin hoitajien keskuudessa yleistä.
  • jotkut lääkärit pitävät teitittelemisestä, hoitaja tavallisesti sinuttelee jos sitä ehdotat.
  • sotua kysytään joka käänteessä, se pitäisi osata ulkoa
  • vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi esitettyihin kysymyksiin. Kerro faktat, älä jaarittele. Lääkärin saapumista odotellessa on hyvä kerrata pääkohdat mielessäsi valmiiksi.
  • Jos tarvitset jotain, paina kelloa äläkä ryntää tiskille. Täällä ei ole kuitenkaan “pöytiintarjoilua” eli tarvitsemasi vesilasin voit hakea myös itse (edellyttäen että lupa nauttia nestettä ja ravintoa)
  • älä kysele sydänfilmin ottajalta tai CT-kuvantajilta tuloksia. Hoitava lääkäri kertoo ne sinulle aikanaan.

Lääkärin saapuessa

  • yövuorossa edessäsi saattaa seistä lääkäri, joka on tehnyt jo 16h töitä, nähnyt sata potilasta ja on valmiiksi rättiväsynyt. Varaudu toistamaan avainasiat tarvittaessa.
  • hoidosta ja jatkotoimenpiteistä keskustelu on herkkä ja tärkeä vuorovaikutustilanne.
  • Jos kyseessä on pitkäaikaissairaus, tuo esille kaikki sairauteen mahdollisesti liittyvä. Erityisesti jos sinua on tätä ennen hoidettu saman vaivan takia yksityisellä sektorilla tai toisessa sairaanhoitopiirissä. Byrokratian takia Acutan tietokanta ja henkilökunta ei välttämättä näe sairaushistoriaasi.
  • Jos sinulla on luotettavasta lähteestä googlettu diagnoosi josta uskot olevan apua, tuo se hyvin varovasti keskusteluun, mieluiten niin että lääkäri “keksii sen itse”.  Muista lähdekritiikki. Esim Duodecim.fi tarjoaa huomattavasti arvokkaampaa tietoa kuin joku Suoli24.fi-foorumi, johon kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Itse välttäisin sanomasta “mä googlasin yhelt sivult että…”

Omia kokemuksia Acutasta? Saitko erinomaista palvelua vai oliko visiittisi “via dolorosa” eli tuskien taival? Kommentit tervetulleita.

4 thoughts on “Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

  1. Tällaiselle julkisessa terveydenhuollossa työskentelevälle kirjoituksesi oli oikein mukava ja realistinen kuvaus siitä, mitä siellä päivystyksessä tapahtuu, ja miten toimimalla siellä pärjää.

    Odotusajat ovat pitkiä jos potilaita on paljon, tälle vaan emme mahda mitään. Julkinen terveydenhuolto on ajettu niin alas, että viimeiset “linnakkeet” mihin potilaat voivat hakeutua kun terveyskeskuksiin ei pääse, pursuaa potilaita jotka sinne ei kuuluisi, mutta joita ei nyt oikein muuallekaan voi laittaa.

    Jos on oikeasti hätä, ei siellä aulassa tarvitse onneksi vielä nykyäänkään odottaa vaan hoitoon pääsee heti.

  2. Mä en meinannut yhdellä käyntikerralla uskoa korviani kun koko talossa oli yön aikana kuulemma vaan yks valkotakki. Osastoilla ei ketään. Samaan aikaan rakennetaan urheilupalatseja, turhia ratikoita ja herra ties mitä. Sanoisin että menossa on samanlainen kupru kuin Postin kanssa. Tehdään toimintaedellytykset niin huonoiksi, että jengi peukuttaa minkälaista tahansa yksityistämissuunnitelmaa suu vaahdossa… kunnes eräänä aamuna heräävät että täällä on ns. amerikan malli jossa ainoastaan varakkaat saavat kelpoa hoitoa.

  3. Mukava kun vastasit.

    Olet varmaan saanut hieman väritettyä tietoa siitä miten päivystysjutut toimii yliopistosairaalassa; onneksi se ei ihan noin mene. Jokaisella erikoisalalla on oma etupäivystäjänsä ja tällä takapäivystäjä ja näiden ohella mahdollisia muita päivystäjiä. Yhden päivystävän lääkärin malli voisi tulla kyseeseen jonkin pienen aluesairaalan kohdalla poikkeuksellisesti, mutta ei missään nimessä yliopistosairaalan kohdalla.

    Toivottavasti emme ikinä mene tuohon oikeistoliberaaliin utopiaan jossa vain ja ainoastaan omalla rahalla/vakuutuksella saa muutakin hoitoa kuin välttämättömän ja pakollisen ensiavun ja ensihoidon. Terveydenhuolto on niin paljon muutakin, ja suurimmat rahalliset säästöt olisi saavutettavissa ennaltaehkäisyllä. Mutta eipä näillä suorituspalkituilla palveluntuottajilla ole paljoa insentiiviä tuottaa ennaltaehkäisevää palvelua……

  4. Kiitos arvokkaasta tarkennuksesta, soimaan itseäni etten tuota selvittänyt vaikka henkilökunnalta kysymällä.

    Tuosta mainitsemastasi “oikeistoliberaalista utopiasta” en voisi olla enempää samaa mieltä. Näin maallikkona ihmettelen mm sitä, miksi Suomessa ei ole Viron tapaan yhtä järjestelmää ja rekisteriä, josta näkyy kansalaisen koko medikaalihistoria “kehdosta hautaan”. Sen sijaan jokainen tilaa sieltä-täältä-tuolta mitä konsultti keksii myydä, käytetään “räätälöityjä järjestelmiä”, joista hyötyy ainoastaan palveluntarjoaja.

    Samaten ennaltaehkäisyn tärkeyttä en voi kuin kompata.

Comments are closed.