Huh, mikä päivä

Lorem ipsum

Pitkästä aikaa “Päiväkirja”-kategorian merkintä. Älä sure, rakas potentiaalinen lukijani, tästä ei tule jokapäiväistä tapaa. Ei KENENKÄÄN elämä ole niin kiinnostavaa, että joka ikinen päivä tulisi taltioida, ainakaan julkisesti. Erityisesti selfieinä.

Yö meni lohikärmesmäisissä tunnelmissa. Melko ankeaa sylkeä happoa ja ruiskuttaa sinappikaasua tyhjässä kodissa – perhehän oli edelleen mummolassa. Aamun harmaa valo paljasti minun arvioineen tuotosten pH:n väärin. Maalit seinässä edelleen valkoisia eikä yhdestäkään huoneesta tapetit irtoilleet. Luojan kiitos.

Sick Escort

Yksin sairastaminen on muuten yksi ankeimmista harrastuksista, mitä miehellä voi olla. Olisikohan tässä bisnesidea? Seuralaispalvelu “Sick Escort” (nimen saa pölliä, kunhan lähettää yrityksen toimitiloista kuvan) sairastaville. Siellä työskentelisi pehmeitä, pyöreitä äiti- ja isoäitimäisiä naisihmisiä. Villatakissa, polvipituisessa tweed-hameessa ja tukisukkahousuissa. Ai miten luksusta olisi, kun joku serveeraisi sinulle juuri oikein valmistettua Harmaan Jaarlin teetä parin kolmioleivän kera. Kohentaisi peittoa ja silittäisi otsaa lohduttaen oikein pahasta miesflunssasta kärsivää pikku äijäpoloa. Tapu tapu ja ota keksi.

Palvelutuotannon suorittajalla olisi kyllä syytä olla rokotus-turva kunnossa. Samaten yrityksen johdon olisi syytä rajata tarkkaan, mitä sairauksia sairastavia palvelu kattaa. En haluaisi olla sen mrs Doubtfiren hameissa, jota kohdeoven takana odottaakin dengue-kuumeessa, raivotaudissa tai Ebola Zairessa haahuileva poka. Tai kaikissa kolmessa. Alkaa kuulostaa “The Walking Deadin” huonolta fan fictionilta 😀

“Rätei ja lumpui, kui ollenka joku voi rakasta?”

Olisikohan etupuolen teksti pitänyt olla käänteinen – siltä varalta että unohtaa miksi painoa salilla nostaa?

Syöpäläisen Rättikaupan asetuksia kanssa vietin muutaman tunnin sen asetuksia optimoiden. Mitä enemmän tuohon Spreadshirtin alustaan tutustuu, sen suuremman vaikutuksen se tekee. Käytettävyydestä en keksi juuri moitetta, en asiakkaan enkä ylläpidon puoleltakaan. Perusideakin toimii. Oikeastaan ärsyttävän hyvä. Miksen itse keksinyt?

Muutama tilaus siis jo tullut. Tällä menolla  saan kustannettu blogin ja domskun tälle vuodelle. Lankesin tilaamaan itselleni toisenkin t-paidan. Ehkä noloa, mutta jos bloggaaja ei usko itseensä mainospaidan vertaa saati kehtaa näyttäytyä julkisesti se päällä, miksi edes blogata?

Ostin itse itseltäni itselleni treenipaidaksi mustan (yllätys!) teknisen kallopaidan, jonka edessä teksti FIGHTING CANCER ja selässä FOLLOW ME: SYOPALAINEN.FI.

Hiki tekee hyvää!

Team Syöpäläinen-keräyskassassa on jo melkein 2.000 euroa. Kiitos osallistuneet! Mikä parasta, ensi maanantain hyväntekeväisyys crossing-tunti on loppuunmyyty eli Syöpäsäätiö saa lisää rahaa – ei vain pesunkestävää vaan sen tarpeessa olevaa.

Bojojongg!

Vaaka kertoi aamulla, että puolibuliiminen ravinnon tankkaukseni on tuottanut parin kilon verran lisää elopainoa! Ehkäpä teoriani laihtumisesta, vatsahapoista ja ravinnon imeytymisestä oli samaa eloperäistä ainesta mitä suurin osa blogikirjoituksistani – eli skeidaa?

Kun nyt saisi nämä univelat pois ja leposykkeen alemmas niin pääsisi projekti käyntiin. Henki olisi altis, mutta liha vielä toistaiseksi heikko. Kirottua. Toivottavasti jo toinen syto-kierros (alkaa ensi viikolla oletettavasti) toisi näkyvää hoitovastetta.

London calling!

Päivän yllättävin anti saapui vaimoni kautta Iso-Britanniasta.  Hänen Claudia-serkkunsa on nunna katolisessa luostarissa. En valitettavasti muista sen nimeä, joten en ala arvailemaan. Serkkunsa oli kuullut äidiltään syövästäni ja lähettänyt lyhyen saatekirjeen (en itse ehtinyt kirjettä nähdä, siksi puuttuvat detaljit) pienen pyhimyksen kuvan. Sellaisen soikean medaljongin. En saa pikkuruisesta tekstistä selvää, mutta stanssattu naisfiguuri on ilmeisesti sisarkunnan nimikkopyhimys.

En ole erityisen uskonnollinen mies, mutta tämä pieni huomionosoitus liikutti kovin. Etenkin kun olen tavannut kyseisen ihmisen vain hyvin ohimennen. Medaljonki on kaulassani tälläkin hetkellä. Hankin siihen vielä jonkinlaisen hopeaketjun ja se pysyy siellä tämän taistelun loppuun saakka.

Kiitos, Sisar.

2 thoughts on “Huh, mikä päivä

  1. Hei, eilisen AL:ssä olleen jutun jälkeen olen lukenut lähes kaikki postauksesi. Koskettaa henk. koht. syistä todella syvästi. Taistelumieltä, uskoa ja toivoa tuhannenpaljon sulle ja läheisillesi! T. Maiju

Comments are closed.