Pieni juttu, iso juttu.

Tälle kuulle minulle oli määrätty ainoastaan viiden päivän tetsolomidi (onneksi Kela-korvattava) -kuuri. Huono-onninen kampesi-sydäntä-ulos-rinnastasi  (kapesitabiini-sytostaatti) on näillä näkymin onneksi osaltani historiaa, mukana toki meni Kela-korvattavuus. Siitä on nyt väännetty virtuaali-itkua jo ihan riittävästi, joten “Aasiaan”, sanoi Aleksanteri Suuri. Ja meni.

Hra Johtokunnan puheenjohtaja uskollisen miespalvelijansa kanssa.

Lauantaina odotin kiiihkeästi soittoa apteekistä. Lou Reedistä tuntui varmaan samalta biisissä “Waiting For My Man”. Tässä laulelmassa edesmennyt rock-auteur kuvailee minkälaista fiiliksiä vakiodiileriään ja heroiiniannostaan hetki hetkeltä kiihkeämmin venaileva heroiini-nisti kokee New Yorkissa, Lexington Avenuen ja 125th kadun kulmassa, kun elimistön opiaattipitoisuus laskee laskemistaan, eikä kouraan rytätty 25 taalaa auta lainkaan kun diileriä ei näy eikä kuulu.

Soihan se puhelin vihdoin. Ei saatu lääkettä. “Kuuri alkaa huomenna sunnuntaina!” Sori, ei saatu lääkettä, tukusta loppu.

Mikäs neuvoksi?

Hätäpäissäni huutelin jo suljettuun FB-syöpäryhmään “hei onks kellään?”, kunnes välähti. Koetetaan Yliopiston Apteekista. Numeroa en muista, mutta onneksi on nolla-kaks.

Aina silloin tällöin elämässä tulee hetkiä, jolloin kohtaa kaikki odotukset ylittävää palvelua. Antakaahan kun muistelen, mitä tapahtui. Tämä nimittäin ansaitsee tulla kerrotuksi. Taustaa sen verran, että olen kotona nuorimmaisen kanssa, vaimo on viemässä kahta muuta yökylään, natiainen istuu ruokapöydän päässä ja tekee tiettäväksi koko yksivuotiaan auktoriteetillään, että sitä ruokaa olisi syytä ilmestyä naaman eteen: “MÄMMÄ!” ja nyrkkiä pöytään. Muutama stressifaktori siis ilmassa. Korvanappi korvaan ja numerotiedusteluun soittamaan.

“020202, Riikka, kuinka voin palvella?”

Pyydän apteekin numeroa. Tässä kohtaa minulta tiedusteltiin kohteliaasti, oliko kyse kenties lääketilauksesta? No oli. Seuraavaksi, että mitä dopingia olisi tarve? No minä selittämään, että kauppanimeä en muista, mutta vaikuttavan aineen kyllä. “Löytyi tämmöinen-ja-tämmöinen lääke, voisiko olla kyse tästä? Syöpälääke näkyy olevan.” 25 dollaria nyrkissä olivat jo hiestä likimärät, kun myönsin asian.

No hänpä rupeaa soittelemaan, aloitetaan apteekista A, pidä linja auki.

Minä mätän nuorimaiselle einestä eteen, noukin välillä riisikakkuja ja viskeltyjä leluja takaisin pöytään kun yritän saada edes 3/4 ruoasta ilonyytin kitusiin. Muutaman minuutin välein linja aukeaa: “Apteekista A valitettavasti loppu, koetetaan seuraavaksi Apteekki B:tä. Normaali palveluveloitus muuten pysäytetään täksi aikaa”.

Minä kiittelen ja mietin samalla ehtisikö olohuoneesta hakea herra Johtokunnan Puheenjohtajalle (nuorimmaisemme on ansainnut pöytätavoillaan tämän nimityksen) jonkun freesin lelun, jotta syöttö-ja-hämäys voisi jatkua. Syöttötuolissa ei ole nelipistevöitä, joten olen äärimmäisen vastahakoinen poistumaan metriä kauemmaksi pöydästä kesken syöttöprosessin. Jätkä meinaan kampeaa tuolista pystyyn kuin Hitler puhujanpöntöstä ajassa 0.02 sekuntia ja ruokapöydän kannen tasolta on vähän turhan julma matka suorittaa benji-hyppy lattiaan. Ilman narua.

Tällä tavalla mentiin 45 minuuttia. Minä yritän syöttää lasta, Riikka etsii.

Lopulta aspa osuu kultasuoneen. Apteekissa Z tiedetään, että hakemani lääke kauppanimi Mikälie on lopussa kaikkialta, mutta rinnakkaisvalmistetta Juuritämä löytyy yhdestä talousalueen apteekista. Vaikuttava ainesosa ja pitoisuus täsmäävät. “Yhdistänkö?”

No kuule, jos viitsisit, totesin paita litimärkänä.

Näinpä kävi, että tarvittava doping löytyi, vieläpä ajoissa joten ei muuta kuin vaimo putki punaisena kauppareissulla tekemään ylimääräinen kierros, jotta edes toinen puolikas kuukauden syöpälääkityksestä saadaan pelastettua, parin viikon päähän sovitut kuvaukset ja kontrollit toteutettua.

Kiittelen vuolaasti ja lupasin tehdä tämän sankariteon tiettäväksi myös esimiehellesi. Naurava aspa pitää sitä liioitteluna. Itselle oli kuitenkin kyse sen kertaluokan jutusta, että ei tätä pelkällä olankohautuksella kuitata. Kävin jättämässä koko tarinan palveluntarjoajan palautteisiin sen lisäksi että erityiskiittelin vuolaasti.

Ei varmaan tarvitse kysyä, mitä palveluntarjoajaa vastaisuudessa käytän ja suosittelen. Ja jos aspani lähin esimies sattuu lukemaan tämän kirjoitukseni, onnittelut nappiin menneestä rekrytoinnista 🙂

6 thoughts on “Pieni juttu, iso juttu.

  1. Hyvä juttu! Ja eka kerran näkyi androidissa suoraan sp:sta! Terkuin Aila Stenius

    1. Näytti siltä, että vika oli jälleen näyttöpäätteen ja tuolin välissä. Olin onnistunut sössimään ilm. Facebook-applikaation koodin jotenkin. Hyvä että toimii taas 🙂

  2. Hei taas!

    Tuli taas kyynel silmään. Ihania ihmisiä ja tapahtumia kohtaa yleensä silloin kun niitä ei osaa odottaa.

    Olen itse elämäni aikana törmännyt vastaaviin tilanteisiin ja ihaniin ihmisiin lukuisiä kertoja, tosin itselläni ei ole ollut kyse niinkään vakavan sairauden hoidosta. Mutta kyllä se sydämeen joka kerta kolahtaa kovaa, kun joku ihminen, varsinkin tuntematon, on sydämellinen ja näkee suurta vaivaa meikäläisen eteen. Vaikken ole kauhean uskonnollinen, aina tällaisen tilanteen jälkeen tuntuu, että joku tätä palettia täällä maan päällä kuitenkin tietämättämme ohjaa. Onko se sitten “kosminen voima”, mikä lie ja mihin kukakin uskoo, mutta aina tulee buusti, että laitanpa hyvän kiertämään, koska olen itse saanut niin paljon hyvää osakseni.

    Onnellinen puolestasi, että sait lääkkeen!

    Ja söpöyskisassa Hra johtokunnan pj vei omassa raadissani tällä kertaa ensimmäisen palkinnon, sorry 😀

    Voimia taas tuleviin päiviin!

    1. Meikäläisen track-record söpöyskisoissa ei ole koskaan kestänyt lähempää tarkastelua, joten en osaa ystävällisestä kommentistasi mitenkään mieltäni pahoittaa 🙂

  3. Hienoa, että jollain on vielä aikaa ja halua palvella ja auttaa! Kiva lukea lennokasta tekstiäsi. Kaikkea hyvää tuleviin päiviisi 🙂 t. Maiju

    1. Kiitos kiittämästä. Tähänkin päivään mahtui sekä-että. Välillä tätä oma elämää seuratessa tulee fiilis, että katsoo helkkarin huonoa telenovelaa 😀

Comments are closed.