Paluu työelämään, osa II

Kerroinkin muutama päivä sitten, että “suolakaivos” kutsuu taas. Käytän tätä yleensä orjatyöhön viittaavaa termiä tässä yhteydessä positiivisimmassa mahdollisessa sävyssä, koska anteeksi vaan mutta minä oikeasti pidän työstäni, työpaikastani ja työkavereistani. 

Käyn läpi järjestelyn “kakkososan” siltä varalta, että siitä olisi hyötyä toiselle, samassa tilanteessa olevalle.

Tarkoitus on palata leipätöihin aluksi osa-aikaisena – kerrataan termi, koska se on tyypillinen Kela-sanahirviö – osasairauspäivärahan turvin. Lainsäädänkö mahdollistaa järjestelyn jatkamisen maksimissaan 120 päivää, nelisen kuukautta.

Proseduuri edellyttää, että työnantajan työterveyslääkäri tutustuu sairaushistoriaasi ja haastattelee sinut perusteellisesti. Haastattelun perusteella hän kirjoittaa sinusta B-lausunnon Kelalle, yleensä toivottavasti puoltavan. Siinä kuvaillaan mm. työnkuvasi, työympäristösi, käydään läpi työsi kuormittavia tekijöitä peilattuna sairauteesi ja toipumiseesi (onko työ fyysistä, vaatiiko se jatkuvaa asiakasrajapinnassa työskentelyä, vaatiiko työ paljon matkustelua.) Nämähän vaihtelevat tietenkin potilaan työn mukaan. Sähköasentajan tai leipurin kanssa käydään sitten eri asiat läpi.  Olennaista on että työ ei saa vaaranta toipumista.

Puoltavaa

Työni on luonteeltaan tietotyötä, jota voi tehdä yhtä tehokkaasti kaikissa muissa asennoissa paitsi käsillään seisten. Tärkeimmät vaatimukset työtehtävien suoritukselle ovat sähkö, jonkinlainen tietoliikenneyhteys ja rajoittamaton varasto kahvia, teetä ja pieniä välipaloja. Osastomme hoitaa asiakkaan tietoliikenneongelmien ns. kakkostasoa eli niitä jotka vaativat suurempia muutoksia asiakkaan järjestelmiin tai joita ei välittömästi asiakasrajapinnassa saada ratkaistua.

Työnantajan edustajana toimi lähin esimieheni, jolle muuten jälleen kiitos erittäin joustavasta ja ymmärtävästä suhtautumisesta koko tilanteeseeni.

Aamukampa on nyt seinällä

Kolmikantaneuvottelu otti nopeasti vierähtäneen tunnin, jonka perusteella työterveyslääkäri “keskeytti sukelluksen”, eli nosti peukalon pystyyn. Paperisota Kelaan lähti heti samana päivänä. Vähäisen ymmärrykseni mukaan minut on nyt punnittu ja sekä kolmetoista kiloa kevyemmäksi havaittu, mutta siitä huolimatta työkykyiseksi luokiteltu. Laki ei ota onneksi kantaan työn jakamista järjestelyn “sisällä”. Sovimme siis, että “myrkkyviikoilla”, jolloin syön syöpälääkkeitä, työskentelen vähemmän tunteja ja “sytostaattivankilasta vapailla viikoilla” tehdään sitten enemmän töitä. Ensimmäiset kaksi kuukautta 50% työajasta. 2kk päästä arvioidaan jatko.

Työ itsessäänhän edellyttää tarkkaa tuntikirjanpitoa, joten näiden seurannan en usko muodostuvan ongelmaksi. Osan työstä tulen suorittamaan etänä. Työnantajani on aina suhtautunut etätyöhön myönteisestuPakko myöntää että ikävä sinne “kahvikoneen luoksekin” on. Työkavereita kun en ole nähnyt kuukausiin.

Kuka paikkansa nostaa..

Sen verran etätiedustelua olen suorittanut, että työpistettäni ja sen kolmea (!) näyttöä hallitsee nyt itse suurviisari H., jonka korvaamattomasta avusta sain nauttia ensimmäisiä SCCM-koneasennuksia rakennellessa. Onnea myös ylennyksen johdosta, kuulin että sellaisenkin sait!

Elättelen toiveita, että minullekin sieltä vielä hissipöytä löytyy. Nyt 13 kiloa keveämpänä olen huomannut, että työpisteellä seisoskelu on huomattavasti mukavampaa kuin istuminen.