Aikakauden loppu

Huomenna kaikki muuttuu taas. Palaan leipätyöhöni osa-aikaisena (ensimmäiset 2kk 50% työajasta, sitten 60% ja jos kaikki menee suunnitellusti, viimeistään kesäkuussa painetaan 101%:lla. Voi olla että jo aikaisemmin. Monta tuntematonta tekijää. Monta muuttujaa. Kuten syöpä ja uuden sytostaatin hoitovaste.

Appelsiinilla (työnantajani) on tehty organisaatiomuutos, esimies vaihtuu, akronyymeistä vaihtuu iso osa, tiimi vaihtuu (ainakin nimeltä). Onneksi pari vanhaa tuttua työkaveria seuraa mukana ja yksi tuttu asiakkuus säilyy mukana. Muutenhan tätä voisi kuvata “heitetään se laiturin päästä veteen ja katsotaan osaako uida” -tyyliseksi perehdyttämiseksi. Vitsi. Minulla on nykyisen esimiehen kanssa heti puolilta päivin Skype, että saadaan asiat etiäpäin. Töitä meinaan on. Ja sehän on hyvä asia.

Mitä sairauslomasta jäi käteen?

Paljon pureksittavaa. Oma kuolevaisuus. Kaiken katoavaisuus. Perheen tärkeys. Härkäpapujen erinomaisuus (olen luopunut lihasta lähes täysin, en eettisistä vaan yksinomaan digestiivisistä syistä). Uusi lempiruokani on riisihiutalepuuro kookossokerilla, kanelilla ja Lidlin siemenmurskalla. Aivan taivaallista. Vedän tätä nykyään aamuin-illoin. Uusi fyysinen minä, paino tuntuisi vakiintuneen 93 kg tienoille. Uskomatonta, kuinka paljon  helpompaa on seisoa vaikka ruokaa laittamassa, kun elopainoa on 12 kiloa vähemmän.

Levon tärkeys. Oma rajallisuus. Pieni paitakauppa. Hyväntekeväisyys. Suhtautuminen ihmisiin.

Taivaanrannan takana odottaa outo ja vieras tulevaisuus niin terveyden, talouden ja kuin osin ihmissuhteidenkin osalta. Olen kunnian saanut tutustua moneen poikkeukselliseen ihmiseen ja saanut kannustusta ja rohkeutta monelta Hyvältä Ihmiseltä, joita en ole koskaan tavannut.

Iso nippu farmakologiaa ja hoitokokemuksia. Enemmänkin olisi voinut asiaan perehtyä. Varovaisestikin arvioiden viikko Acutassa (ensiapu) ja puolitoista viikkoa Taysissa osastolla. Osa hoitajista moikkaa jo.

Pari sataa kilsaa maantiepyöräilyä trainerilla. Tämä oli pakko tehdä, koska lääkityksen jatkuessa 8.2. painetaan taas jarrua liikuntoilun suhteen.

On selvää, että bloggaustahti tulee harvenemaan nyt (kuulen kollektiivisen helpotuksen huokauksen) koska nyt keskitytään töihin ja kevättä kohti Team Syöpäläiseen ja Pirkan Pyöräilyyn. En minä silti tätä lopettamassa ole. Kirjoittaminen on minulle aivan liian terapeuttista. Jos päivittäisen sijasta kaksi-kolme kertaa viikossa?

Olen myös aivan liian utelias näkemään, milloin 50.000 sivunäyttöä rikkoutuu vai rikkoutuuko lainkaan!

Lisäys aamuyöllä:

Jos sinä ruuhkavuosiasi elävä perheenisä joudut pakosta hetkeksi työelämästä “jäähylle”, koeta käyttää pieni osa lepoajasta leikkimällä lastesi kanssa hieman enemmän. Se meinaan kannattaa ja palkitsee.

2 thoughts on “Aikakauden loppu

    1. Kiitos. Blogiasi lukiessa huomaa, että Googlen käännöstyökalu on vielä kaukana valmiista. Ainakin ruotsi-suomi jättää luvattoman paljon arvailunvaraa. Allekirjoittaneen “toinen kotimainen” kun on aika huonoa 🙁

Comments are closed.