Seitsemäs päivä

Seitsemäs päivä

Syöpäläinen on virallisesti palannut arkeen. Viikko täynnä, seitsemäs työpäivä tuli ja meni turbovauhdilla kuten edeltäjänsäkin. Kuten arvelinkin, sairauslomapäivien leppoisa, kuin hellepäiväisen joen lailla verkkaisesti virtaava rytmi on jälleen kiihkeämpi ja ennen kaikkea keskittymistä vaativampi. Ajatukset on pidettävä hetkessä, korkeintaan mietittävä yksi askel eteenpäin. Ainakaan itse en kykene tekemään pitkän linjan strategioita juuri nyt.

Työtä, työtä…

Tätä sivuttiinkin jo aikaisemmin, mutta silläkin uhalla että toistan itseäni – en voi kylliksi ylistää uutta esimiestäni sekä kollegoja yli osastorajojen. Ilmapiiri töissä on intensiivinen, väen määrä on lisääntynyt ja odotettavissa on possen levittäytymistä eri kerroksiin. Silti jokainen painaa hommia vähintään toinen suupieli brucewillismäisessä virneessä – ainakin minusta näyttää siltä.

Vasemmalta Hessu, Kujis, Ville-Veikon peukalo

Vaimokulta halusi kiittää taannoiseen syöpäkeräykseen osallistuneita kollegoitani porkkanakakkuparilla. Teki hyvin kauppansa. Ja erityiskiitos Matti-kollegalle tuosta reilun kilsan päästä – ilman kyytiapuasi olisi jäänyt piirakat porukalta saamatta. Enpä usko että olisin saanut bussissa vietyä tuota lastia ehjänä perille.

Joku koiranleuka spekuloi, että olisiko jotain isännän nykyään niin runsaasta lääkekaapista päätynyt kakkupohjaan ja buustannut vastaanottoa. Närkästyneenä kiistän tällaiset huhut, kerrassaan pöyristyttävä ajatuskin! Perjantai se oli, miksi kaikki olivat niin hyvällä tuulella. Ja ehkä perjantain pulloarvonta. Nostalgista ajatella, etten siihenkään enää koskaan osallistu. Tajusin juuri, että edellisestä alkoholiannoksesta on kai kohta viisi kuukautta – ellei Taysissa suoritettuja leikkausta edeltäviä sprii-pesuja lasketa. Enpä koe menettäneeni mitään.

Vaimokullan porkkanakakku, joka kävi totisesti kaupaksi.

Silläkin uhalla että kompastun seuraavaan puujalkavitsiini: “nyt koko toimiston pojat ovat maistaneet vaimon piirakkaa!”

Työpäivien pituudet ovat olleet nelisen tuntia, mutta tänään oli jostain syystä niin virrakas olo, että polkaisin täydet tunnit. Hämmästelin itsekin. Ehkä se oli se kolmas pala tätä piirakkaa.

Heräteosto

Taisin jossain välissä jeesustella, että “shieet, mikä traineri. Minä poika vedän livenä enkä huoneennurkissa treenaile ja kastele hiellä kalliita pankin omistamia laminaattilattioita ja leasing-mattoja”. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että vannomatta olisi ollut paras. Tacx T2650 Blue Matic -traineri (halvin mahdollinen) odottaa nyt kasattuna tuossa sängyn vieressä. Ei sähköä, ei ohjelmointia, ei hajuakaan wateista. Ei piirrä käyrää, raportoi sosiaaliseen mediaan, soita äidille tai paikallislehteen. Yksi vastuksensäätövipu. Magneettinen vastus. Luulisin että riittää minulle.

Vaavi

Nuorimmaisen unihaasteet jatkuvat. Jostain syystä erityisripustautunut äitiinsä. Kuitenkin samaan aikaan tuntuisi viihtyvän paremmin minun kanssani – kaipaa siis vaan jostain syystä syliä normaalia enemmän. Yritän kovasti keksiä uusia leikkejä ja lauluja. Onneksi yleisö ei ole hirveän vaativaa, koska meikäläisen ydinosaaminen ei ole tätä. Kuitenkin hänelle taitaa olla tärkeämpää, että ollaan läsnä, kuin miten se tehdään.

Syöpäpuhelu

Pakolliset syöpäuutiset. Kasvain stabiilissa vaiheessa. Uutena tietona se, että vatsaontelossa on ollut ennen joulua nestettä pieni määrä, kukaan ei vain minulle ollut tästä muistanut mainita mitään.  Konsultoiva lääkäri kertoi, että vielä samana iltana VVV (viisaiden valkotakkien valiokunta) käsittelee iltakokouksessaan mm minun caseni ja perästä kuuluu. Kuuluikin.

Minulle aikaisemmin tuntematon tohtori soitti tänään, kertasi meetingin tapahtuneen. Tätä uutta Teysuno-lääkettä ei tulisi nyt kuitenkaan ostaa lisää, sitä on nyt hankittu yksi kuuri ja rapiat päälle. Jäin vaikutelmaan, että jotain muita vaihtoehtoja olisi käsitelty, mutta avokonttorin meteli esti syventymisen. Hieman WTF-fiilis jäi, mutta eiköhän tämäkin mysteeri aukene. Se joka tapauksessa on varmaa, että leikkuriin ei olla vielä menossa. Kasvin tämänhetkinen koko estää.

Uutta Teysuno-lääkettä syöty vasta päivä, joten ennenaikaista lausua mitään perinpohjaista. Olin havaitsevinani edeltäjältään tutusta leposykkeen hienoisesta noususta, mutta tarkkaillaan ja raportoidaan.

Terveisesi Syöpäläiselle: