Joko taas

Joko taas

Menihän siinä kai kaksi viikkoa. Tänään iltapäivällä, rutiini-sidoksenvaihdon yhteydessä, ilmestyi oikeasta kyljestäni vanha tuttavani, vihreä neste.

Huomenna piti olla vapaapäivä. Tein viime viikolla useammankin täyden päivän töissä, että saisin ylimääräisen vapaapäivän ja levätä vähän extraa. Molempina viikonlopun päivinä vedetty täysien yöunien lisäksi kahdet päikkärit. Näemmä mitä pisemmälle sytostaatti-kaksiviikkoinen ehtii, väsymys alkaa näköjään kumuloitua. Tänään hyppäsi vielä kakkoslääke mukaan. Lievää pahoinvointia estolääkityksestä huolimatta. Huomasi iltasapuskaa porukalle kokatessa, että paistinrasvan käry ilvoksutti eikä ateria maistunut. Tämmöistä ei ollut ensimmäisellä kierroksella.

Menossa oleva sytostaattikuuri loppuu ensi torstaina. Sen päälle 5.3. verikoe ja 6.3 konsultaatio ilman kuvannusta. Sen vuoro on sitten seuraavan kaksiviikkoisen myrkkyrundin jälkeen.

Jos toi tihkuminen ei tuosta yöllä levossa tyrehdy tai mikä pahinta se pahenee, niin lepopäivän ohjelma onkin sitten kaikkea muuta kuin lepopäivää.

Ihmettelen kyllä hieman yhtä asiaa.

Viimeisimmässä stentti-dreeni-operaatiossa operoiva radiologi sanoi muistaakseni jotain sen tapaista, että “nythän tämän dreenin voi ottaa sitten pois muutaman viikon kuluttua.” Olin kyllä pienesti fentanyylipöllyssä kyseisessä operaatiossa, joten oikeudessa en tätä todeksi vannomaan lähtisi. Sanotaan että tämä oli kategoriaa “erittäin-vahva-ehkä -tyyppinen kuulohavainto”.

Jos näin olisi, asiathan saattaisivat kääntyä parhain päin. Vielä viimeinen operaatio jossa letkunketku irti, reikä umpeen, muumilaastari päälle, tikkari suuhun ja hasta la vista sen elämänvaiheen ja tarpeettoman rahanmenon osalta. Näin maallikko kuvittelisi sen menevän.

Jos taas sama ruljanssi alkaisi alusta tai jatkuisi – jaa-a. Enpä tiedä mitä sanoa tai ajatella. Tai tiedän hyvinkin tarkkaan ja kirjoitinkin sen tähän postaukseen, mutta pyyhin sen pois kolmannen yrityksen jälkeen. Tuli vähän turhan tummaa settiä.

Olen mainostanut blogiani muistaakseni useammassakin eri tilanteessa “mustan huumorin sävyttämäksi selviytymismatkaksi”. Viimeiset pari kolme päivää tämä mainoslause ei ole toteutunut enää kuin osittain. Saat arvata neljä kertaa, mikä mainituista elementeistä on ollut totaalisesti kateissa.

Tiedetään, tiedetään

“Jokaisella on joskus huono hetki /päivä / viikko”, “aina se aurinko alkaa paistaa risukasaankin”, “sateen jälkeen tulee kaunista.” Hyväntahtoisia lauseita, jotka tarkoittavat yksinomaan hyvää. Näihinkin elinvuosiin mennessä olen ehtinyt kokea aika rankkojakin juttuja, joista näin julkisesti ei ole tullut – tuskin tuleekaan – kerrottua mitään. Kaikesta on jotenkin selvitty tai ainakin rämmitty kuiville ja aikanaan noustu jaloilleenkin. Seikka, josta olen kai aika ylpeäkin.

Yritän todella kaivaa niitä sen aikaisia ajatuksia ja fiiliksiä esiin, mutta todella p#rkeleen hyvin ovat onnistuneet piiloutumaan.

Toivottavasti antavat pian kuulua itsestään. Tarvetta olisi.

 

2 thoughts on “Joko taas

  1. Minulla oli paksusuokensyöpä, paikallisesti levinnyt, joko pijaisesti leikattiin. Sen jälkeen tuli ns liitännäishoitona eli varmuuden vuoksi 8 sykliä sytoja. Ensimmäiset 5 kahta sorttia, joista toinen tiputuksena annettu oksaaliplatiini, toinen tabletteina kabesitabiini. Viimeiset kolme sykliä pelkkää kabesitabiiniä. Varmasti siis eri myrkyt kuin sinulla. Mutta kertonpa kuitenkin. Lähtötilanne oli surkea, jouduin leikkaukseen kasvaimen aiheuttaman suolitukoksen takia, oli hengen lähtö lähellä. Mutta muuten olin elämäni kunnossa, takana ahleria uintiteenejä, melontaa yms. Niinpä toivuin leikkauksesta rivakasti. Mutta periaatteessa terveenä, so. syövättömänä varmuuden vuoksi daadut hoidot veivät minut pikkuhiljaa aika heikkoon kuntoon. Ns. kylmäoireet, iho-oireet, neuropatia yms Silti pääsin vähällä, aina joskus ( pari kertaa kuussa) jaksoin ohjattuun jumppaan. Jis ei ollut muuta ohjelmaa, saatoin kävelyttää ystävän koiraa. Neuropaattisilla kintuilla ei kuitenkaan monia kävelyitä päivässä tehty.
    Hoitojen jälkeen oli vielä avanteensulku keikkaus, minun kohdalla vähän hankala. Summa summarum: Minusta ei hoitojen aikaan olisi ollut liikuntaa ahkerasti harrastamaan, on hienoa, että sinä pystyt. On ikävää, että on takaiskuja, eikä se varmaankaan juuri mitään lohduta, mutta harva taitaa noin rankkojen hoitojen ohessa liikkua ja käydä töissä. Ole siis itsellesi armollinen.

    Itse olen laittanut itseni nyt, vajaa vuosi hoitojen loppumisen jälkeen fyysisesti rankkaan tilanteeseen, pariksi kuukaudeksi. Takana on tämän jakson rankin viikko, ja menen kipulääkkeillä öisin. Vaikka en ole niitä aikoihin tarvinnut. Olen yhtäältä iloinen, että ryhdyin tähän savottaan, mutta se on melkein ollut enemmän kuin mistä selviän. Kun sitten joku käytännön juttu ei tahdo onnistua, välillä iskee samanlainen epätoivon kiukku kuin joskus hoitojen aikaan kun voimat ehtyivät. Tämä helkkarin kroppa on yhä, toipuneenakin vieras. Suurimmaksi osaksi menee hyvin, mutta välillä jokin ruoka tai joku rasitus ylittää jonkin näkymättömän kynnyksen.

    Jaarittelen yllä järjen äänellä, mutta suoraan sanottuna fuck cancer. Elämän kuokkavieras syö minun pöydästä, saatana!

    1. Kiitos kommentistasi. Jotain tällaista olin nähtävästi vaillakin. Tuo “kuokkavieras syö minun pöydästä” on nasevasti laitettu, toivottavasti et pahastu mutta aion siteerata sitä jatkossa (en toki omanani, mutta kuitenkin).

      Tuo “itselleen armollinen” on myös hyvä ilmaisu, omalla kohdalla vaan aina ollut hankala toteuttaa. On niin paljon mitä pitää tehdä ja perheen pyörittämisessä tekijöitä on loppujen lopuksi aika vähän. Onneksi omat vanhemmat aikanaan opettivat että kotitöistä osa kuuluu lapsille (jaksamisen mukaan), joten samaa jatkamme meilläkin. Ei tietenkään mitään orjaleiriä, mutta tietyt hommat ja asiat kuuluvat muksujen itsensä hoitaa. Opastettuna ja muistutettuna tietysti, lapsihan on kuitenkin vielä lapsi.

      Olen koettanut miettiä toista sairautta, jossa hoito on melkein vaarallisempaa kuin itse sairaus, mutta eipä ole syövälle tällä rintamalla voittajaa vielä tullut. Fuck cancer, you dirty dancer!

Comments are closed.