Sairaalaruoasta

Ainoa ero yksivuotiaan kuopuksemme lounaaseen on annoskoko.

Jos ruoka-aikaan sairaalassa sattuu jostain syystä tulemaan tunne, että “nyt ei oikein maistu”, älä MISSÄÄN NIMESSÄ vastaa myöntävästi kysymykseen “voi kuinka ikävää, saisiko olla jotain helposti sulavampaa?” Sairaalaruoka tulee eteesi monissa muodoissa, sitä on näetsen joka lähtöön, kuten potilaitakin.

Minä tein tämän virheen – kerran – viime joulukuussa. Sain eteeni visuaalisesti elähdyttävän tilataideteoksen erilaisia ravintotahnoja. Maussa ei ollut moittimista, mutta onko tämä nyt sitten sellaista ruokaa, jolla 188 cm keski-ikäinen mies kääntää laskussa olevan painokäyrän takaisin nousuun? Eipä muuta kuin jälkiruoaksi ryöstöretki jääkaapille verottamaan lääke-edustajan sinne jättämiä ravintolisänäytteitä.

Mikä parasta, nyt potilastiedoissani tulee ilmeisesti “tämä mies syö pilttiä” ja joka sairaalakäynnillä saan eteeni samanlaisen tarjottimen. Mainittuani viime käynnillä kolme viikkoa sitten asiasta lupasivat korjata normaalisapuskaksi, mutta byrokratia ottaa näemmä aikansa.

Sodexhoa tuli ikävä. Mutta onhan tuossakin annoksessa kivat kevään värit…