Kähinää

“Kalterinaama” sytostaattivankilassa. Älä silti käy mulle, sy#pä!

Jos tämä kirottu pashasyöpä jätetään “eniten viuluttaa” -listan itsestään selvältä ykköspaikalta pois, sen tilalle kiipeävät veljekset Kähinä ja Kihinä.

Nähtävästi sinunkin suussasi asuu sammas-hiivasieni, joka on normaalioloissa terveellä ihmisellä täysin vaaraton ja harmiton. Elimistön puolustusmekanismien heiketessä – oh I don’t know, voisiko syöpälääkehoito aiheuttaa tällaista, geewheezuz babyzeesus – sama jäkälä pääsee paremman ilmaisun puutteessa mellastamaan vapaasti aiheuttaen kaikenlaista – minun tapauksessani viemään puheäänen 90% pois. Pelkkä puhumisen ajatteleminen tuottaa tuskaa.

Sama ilmeni jo ensimmäisen KAR+E -sytohoidon jälkeen. Silloin kelpo tohtori kirjoitti viikon kuurin Diflucania ja toisen paketin en nyt muista mitä. Nyt toisesta kar-eesta on kulunut viikko, veriarvoni ovat heikoimmillaan ja eikös se ääni taas kadonnut. Miten muka Mies voi kasvattaa lapsiaan, jos ei ole kantavaa komentoääntä, HÄH?!

Viittominen ja julma ilmeily näköjään tepsivät – miksipäs ei, tällä naamalla – mutta hymyily ja halaaminen näkyvät toimivan myöskin. Koetan viljellä 50:60 molempia.
Onneksi sain uuden Diflucan-reseptin ja puheääni osoittaa jo muutamaa tuntia myöhemmin pieniä palautumisen merkkejä. Kuukkeli neuvoo lisäksi juomaan porkkanamehua (!) No, kyllä meiltä laadukas mehustin löytyy. Sen aktivoimisessa voisi olla apua tuohon energiakatoonkin. Saa enemmän ravintoaineita pienempään tilaan ja helpommin imeytyvässä muodossa. Pitääkin muistaa se ruokapäiväkirja sairaalan ravitsemusterapeutille (note-to-self)

Uusiin tehtäviin

Työnantajalle esitin muutama viikko sitten,  että jos sopii voisin siirtyä kattohuoneistosta katutasoon, tässä tapauksessa lev2-tuesta lev1 tukeen. Kuitenkin kulkematta ikkunan kautta, niin epätoivoinen en vielä ole, syöpä tai ei.

Onneksi tämä sopi “puolikkaan palkan maksajalle” (Kelalta ei kysytty) ja nyt pikkuhiljaa tehdään viimeisiä yläkerran hommia pois (muutos tai pari vielä kesken) ja samalla perehdytään uusiin tehtäviin. Tiimikaverit tulevat koostumaan tutuista, mukavista ihmisistä. Kävin tänään kantamassa romut työpisteelle, niin eiköhän Pekka pompannut eriön toiselta puolelta pystyyn ja “hei Esa, mulla on sun entiseltä  työnantajalta soittaja, tulit just sopivasti, olisikin yksi juttu mitä kysyä…” Uusi esimies nauraa vieressä – “sua on odotettu!” Tuommoista ei voi käsikirjoittaa!

50:60

Perjantaina on sitten vuorossa työterveyslääkärikäynti, jossa arvioidaan, onko miehellä työkykyä eli nostetaanko työtunnit lopuksi osasairauspäivärahakaudeksi 50% > 60%. Eipä sillä, tähän saakka on kumulatiivinen toteutunut ainakin tuon verran. Kun täältä asti bussilla tai kollegan kyydillä töissä kulkee, on ihan typerää kärvistellä töissä vain puolta päivää ja bussin tapauksessa maksaa täysi hinta kuljetuksista päivittäin. Mieluummin teen “pisempää päivää” ja pidän välillä vapaata.

Nyt kun taloudessa on taas kaksi autoa ja ajokyky palannut, harmittaa että tuli annettua parkkikortti pois vaihdossa bussikorttiin. No, sillä hetkellä se oli ainoa vaihtoehto. HR kertonee, sopiiko tätä veivata edestakaisin. Hyvällä tuurilla naapurin työkaveri Matin parkkikortti ja meidän auto ovat toimiva taistelupari. Kadunvarsipysäköinnille per päivä tulee sama kustannus kuin kulkisi Valkeakosken liikenteellä.

Kevään ensimmäiset

… prätkät ja jäätelöauto bongattu! Vielä kun mojoa saisi vähän lisää takaisin, että jaksaisi auttaa vaimoa enemmän arjen taistossa. Kyllästyin muuten tuohon harvaan “pälvikaljuun” ja kiillotin sen ihan sileäksi. No, eipä tarvi naamaansa ajella samaa tahtia kuin ennen jos sytolääkkeen vaikutus jatkuu samanlaisena. Aika on rahaa (olisikin)
Pitäkää itsestänne ja läheisistänne hyvää huolta.

Terveisesi Syöpäläiselle: