Painoasiaa.

Kyllä se on hyväksyttävä, että mun Pirkan Pyöräily 2018 jää kauniiksi unelmaksi. Paino -22kg puolessa vuodessa. Kävin äsken puolen tunnin kävelylenkillä. Tämä jo riitti nostamaan sykkeet PK-ylärajalle. Kävely viiden kilometrin tuntinopeudella. Näin ei ole käynyt koskaan aikaisemmin, ei silloinkaan kun elintavat oli mitä oli ja ylipainoa reippaasti. Peruskestävyys minulla on ollut yksinkertaisesti aina hyvä.

Paitsi nyt. Voimia ei vaan ole. Ikinä, hurjimmissa painajaisissanikaan en olisi uskonut että lihas ja rasva poistuu miehestä näin nopeasti. 83.5 kiloa. 188 cm. Tätä vauhtia ollaan kuukaudessa alle 80 kilon.

Lääkärin ja ravitsemusterapeutin johdolla on pohdittu keinoja, mutta vähissä ovat. Teen nyt yhden yrityksen vielä liittämällä apteekin jykevämpiä täydennysravintovalmisteita dieettiin – syön kahden tunnin välein jo nyt, vatsa toimii hämmästyttävää kyllä lähes “normaalisti” tyhjentämisen osalta.

Jos suunta ei muutu niin turhapa apteekkiin on rahojaan kantaa kalliisiin lisäravinteisiin, jotka eivät imeydy kehoon vaan päätyvät pönttöön ilman että mitään imeytyy. Creon-valmisteen annostus haiman vajaatoimintaan on jo tapissa, sitä ei voi vetää enempää.

Mieli on kyllä musta ja maassa. Huomaan kysyväni itseltäni, “kuinka kauan jaksan käydä töissä lyhennetylläkään viikolla, jos tämä jatkuu?” Eipä sillä – sängyn pohjalla katoaa ne vähätkin voimat. Ja jos tämä tahti jatkuu, kuinka kauan ennen kuin ollaan vaarallisen aliravitsemuksen puolella?
En tajua mistä se painon 2-3kg ylöspäin tuli taannoin. Onko vaaka rikki?

Pitäkää peukkuja, että tuuli kääntyisi. Minun kääntämiseeni ei enää kummoistakaan tuulta tarvita.

 

 

2 thoughts on “Painoasiaa.

  1. Tervehdys, olen seurannut Sinun blogiasi ja nyt ajattelin vähän kommentoida. Ensinnäkin, olet kyllä sinnikäs, kun jaksat hoitojen aikana vielä töissäkin käydä. Ja huolehtia perheestä + treenaat. Itse sairastuin rintasyöpään pari vuotta sitten. Hoitojen aikana voin ihan hyvin mutta voimat katosivat saman tien, kevyitä kävelylenkkejä vain ja jos hiukan ylämäkeä niin flimmeri kolkutteli ovella. Voimat palasivat kun hoidot loppuivat mutta nyt joudun syömään flimmerin estolääkettä.

    Olen hengessä mukana, paljon tsemppiä ja voimia jatkoon.

  2. Kiitos kannutuksesta. Tulee tarpeeseen 🙂 Ikävä kuulla tuosta flimmeristä, yksi kaveri kertoili talvella saaneensa saman riesan vaivoikseen…

Comments are closed.