Kipu

Kipu

“Ai stana”. Kipu selässä iski taas. Olisiko päivän neljäs fentanyyli kielen alle? Näitähän alkaa mennä kuin pastilleja. Paketin kyljestä kertaus: “1-6 krt päivässä”. Aletaan mennä kohti rajaa.

Ei hyvä.

Alla oli viiden päivän lepo. Silti ensimmäinen työpäivä sen jälkeen ei ollut puolessakaan kun jouduin pistämään ensimmäisen kipunapin kielen alle. Ei normaalia. Mikä on muuttunut viimeisten viikkojen aikana? Paino on tullut vähän alas, ylös, alas, nyt viimeksi vähän ylös. Syöty on kyllä kuin sika, Creonia maksimi joka aterialla. Työn kuva vähän muuttunut, pelkän istumatyön lisäksi on oltu enemmän jaloillaan. Eihän se nyt jukolauta siitä voi johtua?

Ylihuomenna on taas hoitopäivä. En voi sanoa, että odottaisin mitenkään erityisesti. Itse asiassa pelkkä ajatuskin etoo. Infuusiopumpun tympeä ääni, kylmä kirkas neste joka työntyy suoniini jäähdyttäen elinvoimaani. Lääkettä toki. Kuulemma.

Juuri nyt ei hyvältä näytä. Tai etenkään tunnu.

Miksi näiden kuvantamisten välit ovat näin hemmetin pitkiä? Mitä lähemmäs seuraava CT tulee, sen hermostuneemmaksi huomaan muuttuvani. Vielä pitää odottaa pari viikkoa. Jos lääke tepsisi, tuskin se näkyisi kipujen ja kipulääkkeiden kulutuksen lisääntymisenä? Alkuperäisen ennusteen sisältämä epävirallinen lupaus paranemisesta – näin olen antanut itselleni luvan tulkita ennusteen “hyvä” – on jo haalistunut. Ei tunnu enää uskottavalta.

2 thoughts on “Kipu

  1. Monesti on pitänyt jotain kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt. Luulen, että monella lukijalla on sama ongelma. Kuvitellaan, ettei joku tuntemattoman laittama lyhyt tsemppiviesti tällaisessa tilanteessa paljoa lämmitä. Mutta silti.

    Toivon sinulle hurjasti jaksamista hoitoihin, kipujen kestämiseen ja tulosten odottamiseen. Toivon paljon kivuttomia hetkiä, olon paranemista muutenkin sekä hirmuisesti lämpimiä haleja ja lisää lämpimiä sämpylöitä.

  2. Hola, en tiedä mutta vahvasti luulen, että monelle syöpyneelle kuvauksen lähestyminen jänskättää. Sadat miljardit neuronit aivoissa rakentelevat erilaisia tulevaisuuden visioita kuvaustuloksista, vaikka ei tarvisi, koska eihän niillä visioilla ole mitään vaikutusta varsinaiseen tulokseen.
    Sitä vain yrittää olla miettimättä asiaa etukäteen, vaikka se mahdotonta onkin. Pitänee vain keskittyä kaikenlaiseen muuhun itseään kiinnostavaan niin unohtuu noi kuvaukset aina vähäksi aikaa. Kohdennetaanpas mielenkiinto vaikka hetkellisesti entsyymeihin, ruokaan, energiajuomiin, nesteyttämiseen, likkumiseen ja perheeseen sekä ystäviin…Ja tietenkin kesään joka tekee tuloaan.
    Aurinkoista kevättä – periksi ei anneta <o.

Comments are closed.