Downward Spiral

Jos pahoinvoinnin määrä korreloi syöpälääkityksen tehon kanssa, niin paranen parissa päivässä.

Meneillään olevasta lääkityksestä nyt kolmas hoitokerta takana:.

  • Ensimmäinen meni “no eihän tässä mitä.”
  • Toisella lähti puolet hiuksista. No eihän tässä mitä.
  • Kolmannella kerralla aivan jäätävää pahoinvointia – nyt jo kolmatta päivää (kuulostaapa  mainoslauseelta). Tuntuu että joku kiskoo ja kieputtaa suoliani kaikkiin mahdollisiin suuntiin vatsaontelossa. Satunnaisesti saa jotain tungettua sisäänsä, mutta ruokaHALUSTA on todellakaan turha puhua. Oksettaa, mutta ei kuitenkaan okseta.

En muista milloin on ollut näin kokonaisvaltaisen huono ja heikko olo. Vaa’alla käymistä ei ole viitsinyt ajatellakaan, alkaa vaan harmittaa entisestään.

Jos tämä jatkuu samaa rataa, niin pakko tunnustaa ettei minusta ole tekemään mitään prosenttia työajasta, ennen kuin olo korjaantuu kokonaisvaltaisesti. Esimies riemastuu. Pankkitili samaten. Palkalliset sairauslomapäivät on käytetty aikoja sitten.

Veriarvojen perusteella olen kuulemma täysin terve. No, sehän lohduttaakin kovasti tässä tilanteessa. Harmi, ettei vatsani osaa lukea niitä veriarvoja että tietäisi olevansa terve.

Pienellä kauhulla odotan seuraavaa hoitokertaa. Jos sama kehitys jatkuu, seuraavasta sessiosta toipumisesta tulee jotain aivan karmeaa.