Sairaalaoleilua

Sairaalaoleilua

Acutan kautta sitten tultiin ambulanssilla 40 asteen kuumeessa RS2-osastolle elpymään. Ensiksi kävivät keuhkokuumeen kimppuun antibiooteilla ja hengiteltävillä lääkkeillä. Kuume laski yhdessä illassa, litimärät lakanat oli pakko vaihtaa ainakin kertaalleen eikä unen tulossa ollut  vaikeuksia. Kuumejakso oli kyllä taas erinomaisen sekavaa settiä, tuntui että olisin nukkunut tunnin ja kun avaan silmät, aikaa on kulunut minuutti tai kaksi.

Nyt kolmantena päivänä pahin alkanee olla takana. Veri- ja tulehdusarvot ovat normaalit. Verenohennuslääkettä tökitään neulalla mahamakkaraan. Happiviikset viihtyy nenässä ja lisäksi pitää kolmesti päivässä puhellella vedellä täytettyyn pulloon että vastapaine nostaisi keuhkojen limaa pihalle.

Olo yleensäkin parempi ja virkeämpi, mutta samaan aikaan nukututtaa aika lailla. En ajatellut ruveta vielä tänään tekemään etunojapunnerruksia. Ehkä jo ylihuomenna. Painokin kiipeää kivasti lähemmäs 87 kiloa. Ja jos en jo muistanut sanoa, niin nykyinen sytostaattihoito on bye-bye, tarpeetonta sanoakin. Samalla tavalla jatkuessaan se olisi tappanut minut nopeammin kuin kasvain.

Hoito on jälleen kerran ensiluokkaista. Sekin auttaa, että osasto on melko tyhjä. Tästäkin syystä sanoin ambulanssimiehille sanoin että “isolle kirkolle vaan”  – olihan tästä lääkärin suostumuskin. Miksikö näin? Vaikka järjestelmä menee niin että aina ensin se “oma piste” on maantieteellisesti lähin hoitopiste ja alkuperäinen diagnoosi tehtiin Valkeakosken aluesairaalassa, olen huomannut että kun minut kerran on siirretty Taysin asiakkaaksi niin VK ei ota minua vastaan kuin pitkin hampain. Ja tämä sopii minulle, täällä on kuitenkin syöpätautien hoitoon paremmat fasiliteetit ja osaaminen, mukaan lukien “collateral damageen” eli psykiatrian ja sosiologiset sairaanhoitajapalvelut.

Summa summarum – aint dead yet. Tulevaisuus tottakai huolettaa ja pelottaa, mutta koska sille en tänään voi tehdä mitään, keskityn tähän päivään ja kiroilemaan mm sitä että geo-spoofaamisesta amerikkaisen VPN-yhteyden kauttakaan en saa pohjois-Amerikkalaista valikoimaa Netflixiini. Alkaa kohta loppua katseltavat, dammit!!11

Ja pisteenä ii:n päälle – täältä löytyi tilattava ruokalista, josta saa valkata ihan mitä vaan. En tiedä että loppiaisenko kunniaksi vai tuomitun  viimeinen ateria, mutta aion tehdä sille täyttä oikeutta päivällisellä 😀

EDIT – hei hulinaa!

Kuin varkain yksittäisiä sivunäyttöjä mittaava laskuri on ruvennut lähestymään Isoa Numeroa – kohta kymppitonni poikki! Melko käsittämätöntä, että niin moni ihminen haluaa lukea kun keksi-ikäinen mies sairastaa! Kiitollinen olen jokaisesta lukijasta, vaikka olisinkin toivonut saavani tarinalle onnelllisemman huipennuksen. Samaten kiitos jokaisesta some-jaosta ja jokaisesta myydystä teepaidasta tai asusteesta. Näyttää siltä että lääkeportofolio kasvaa taas.

Nythän kaikki on vielä auki.

2 thoughts on “Sairaalaoleilua

  1. Hei, älä lannistu sinä keksi-ikäinen sairastava mies! 🙂 Kurjan kurja olosi on pitkälti johtunut keuhkoveritulpasta, seuraavia myrkkyjä voit kestää paremmin. Yksi lääkäri on sanonut, että toivoa on ja yksi lytännyt sen -tilannehan on vähän niinkuin tasan. Ei kun seuraavia troppeja kokeilemaan! Ja olen varma että vaimosi mielellään kantaa vastuun arjesta, jos myrkyt vie sängyn pohjalle, panoksena on kuitenkin perheen hyvinvointi pitemmällä tähtäimellä. Älä kanna huonoa omaatuntoa.. <3

    -R

  2. Arki plus päivätyö plus pieni vauva on pitkässä juoksussa liikaa yhdelle. Siksi yritän toipua mahd nopeasti lääkityksen jatkokuntoon. Nyt jos koskaan se lottovoitto olisi tarpeen..

Comments are closed.