Sairauslomalle

Sairauslomalle

Näinhän siinä sitten kävi, että keuhkoveritulppa passitti miehen sairaslomalle, aluksi heinäkuun loppuun asti. Ehdin tosiaan olemaan sairaalassa pariinkin otteeseen. Ensin viitisen päivää, jolloin 40 asteen kuume hoidettiin pois, sitten olon näennäisesti vakiinnuttua kotiutettiin ja vuorokautta myöhemmin mentiin takaisin muutamaksi päiväksi.

Hyvänä uutisena on, että olo on jo pikkuisen korjaantumaan päin. Keuhkoveritulppa on siitä ikävä vaiva, että se vie voimat aivan totaalisesti ja siitä kuulemma toipuu pirun hitaasti. Oikealla lääkityksellä ja kuntouttavilla hengitysharjoituksilla (puhallellaan vesipulloon kolmeen kertaan päivässä, 3 x 12 puhkua kerrallaan) pyritään nostamaan keuhkojen vitaalikapasiteettiä, lisänä styrkka antibioottikuuri.

Uutena hauskuutena joudun piikittelemään itseeni päivittäin uusien hyytymien syntymistä estävää lääkettä. Ette kuulkaa usko, mikä kynnys neulakammoisella miehellä on tökkiä itseään ruiskulla mahanahkaan, mutta näinpä vaan tähänkin tottuu. Koska on pakko.

Ironista kyllä entinen tekniikkasukeltaja sai kotiinviemisikseen myös happirikastimen. Kyseessä on lentolaukun kokoinen pumppulaite, joka rikastaa hengitysilmasta n. 92% happea, jota sitten tarvittaessa voi happiviiksistä sieraimiinsa imailla. Luulen, että tällä on enempi psykologinen vaikutus, mutta eipä tuo nukkumista millään tavalla ainakaan vaikeuta, joten miksenpä ottaisi kaikkea tarjottua apua vastaan. Happitelttaan en sentään mene.

Kelpo Tohtorin kanssa käytiin läpi jatkoja varsinaisen syöpähoidon suhteen. Tultiin siihen tulokseen, että pari viikkoa pyritään korjaamaan miehen yleiskuntoa liian rankaksi osoittautuneen sytostaattikuurin jälkeen. Yritän päivä päivältä olla enemmän jalkeilla, puuhastella kotinurkissa jotain pientä, huilata välillä ja sitten taas jotain. Välillä tämä onnistuu, aina ei.

Jälleen kerran Polarin rannesykemittari on osoittautunut korvaamattomaksi apuvälineeksi rasituksen seuraamisen suhteen. Osastolla tilanteen ollessa aluillaan kokeiltiin jumpparin kanssa matkaa rauhallisesti kävellen huoneesta osaston poikki > syke nousi hetkessä 146 bpm eli samaa biittiä jolla viime kesänä ajettiin maantiepyörällä 35 km/h. Onneksi palautuminen oli yhtä nopeaa, vaikka leposyke on nykyään valovuosien päässä vuoden takaisesta 54 bpm:stä. Aikamoinen romahdus yleiskunnossa.

Plussana että jo muutamaa päivää myöhemmin kykenin leikkaamaan pihanurmikon  – kahdessa erässä ja pappavauhtia köpötellen, samalla sykemittaria vahdaten, mutta kykeninpä kuitenkin. Vielä enemmän ihmetytti, että taivasalla talvehtinut leikkuri käynnistyi ekalla nykäisyllä.

Seuraavan syöpälääkkeen nimi on taas kerran “un-pronouncable”, mutta suun kautta otettava ja pitäisi olla huomattavasti pienemmillä sivuvaikutuksilla kuin se kirottu myrkky, joka kyykytti miehenne melkein täysin.

Henki siis vielä pihisee. Päivä kerrallaan.

EDIT:  Polkupyörä tulee myyntiin

Olin jo tuossa pistämässä mustaa hiilikuitumaantiepyörää myyntiin, mutta taisin tulla ensimmäisen koeajolenkin jälkeen toisiin ajatuksiin. Sen verran kevyesti ja nätisti mokoma rullaa… kassellaan.
Lenkki oli varovainen 20km pitäen keskisykkeen peruskuntoalueella n. 133 bpm. Vauhdista ei kannata puhua, mutta kuntouttava tämän olikin tarkoitus olla, ei tavoitteellista treenausta. Tarviis varmaan teettää pyöräilypaita jossa lukee “Vammaisten Vauhtipäivä” tai “Sotken Syöpää Suohon, tyyttää jos tykkäät”, niin ei kukaan ihmettele kaluston ja nopeuden häiritsevää epäsuhtaa.

One thought on “Sairauslomalle

  1. Onpa hyvä kuulla että vointisi nyt kohentunut. Ja toivotaanpa että kroppa ottaa seuraavat hoidot paremmin vastaan. Sairasloma on nyt varmasti paikallaan, kaikkeen ei tarvise revetä. Sinun vointi tärkeintä, sinulle ja läheisillesi. Vaikka taloudellisesti kyllä varmaan harmillista, sekin on elämän realiteetti. Hyviä vointeja eteenkin päin kesäisiin päiviin!

Comments are closed.