Mitähän tästäkin päivästä voisi kirjata?

Luojan kiitos, että se alkaa olla ohi.

Irvokasta, miten Suomen suvi on kauneimillaan. Samaan aikaan yrität roikkua jotenkin arjen syrjässä kiinni. Miten kuten. Odotat koska saisit uudet lääkkeet. Piikittelet Innohepiä mahanahkaan niin, että koko navanseutu alkaa näyttää yhdeltä suurelta vankilatatuoinnilta. Pakollinen polkupyörämatka vanhalla maastopyörällä hoitotarvikejaolle aluesairaalaan kesti 1.5h. Matkaa alle 15km eestaas. Ruohonleikkuriin saattoi löytyä kylältä huoltokorjaussarja, toivottavasti tepsii.

Iltaa kohti nuorimmainen veti taas semmoiset huutokonsertot, että Pavarotti olisi kateellinen.

Krooninen väsymys. Toivottomuus. Levottomasti nukutut yöt. Huoli toimeentulosta. Pelot tulevasta.
Tulee ikimuistoinen kesä, folks.

No, viikonloppuna ehkä jotain kivaakin. Isäukko täyttää 70-vee, tulee kylään, samaten broidi tuo oman pesueensa. Ehkä nämä auttavat ajatuksia vähän kevyemmille urille.

5 thoughts on “Mitähän tästäkin päivästä voisi kirjata?

  1. Jäin koukkuun blogiisi. Mun pojalla on leukemia. Viime vuosi oli totaalisen järkyttävä, raskas, pelottava, sanoin kuvaamaton. Nyt mennään parempaa päin koko ajan, vaikka tietysti pelko on mukana jossain vierellä jatkuvasti.
    Voimien toivottelu ja tsemppaus lohduttavat, mutta eiväthän ne tautia poista ja muilla se elämä jatkuu hetken empatian jälkeen.
    Voin vaan kuvitella teillä huolien määrän. Pyytäkää apua sillä moni varmasti haluaisi auttaa, jos vain osaisi. Tiedän kyllä ettei se ole niin helppoa.

    Vaikea pukea ajatuksia järkeväksi tekstiksi, mutta täällä tuntematon lähettää voimaa ja myötäelää, koska tämäkin kirjoituksesi kosketti.

  2. Hei, miten voisin auttaa teitä? Tiedättehän että taloudellista tukea voi saada harkinnanvaraisena toimeentulotukena, diakoniatyönä (huolimatta siitä, kuulutteko seurakuntaan), sekä yhdistyksiltä. Mitä konkreettista voisin tehdä hyväksenne? Terv: Sanna

      1. Kyllä. En löydä spostiosoitetta, laittaisitko sen tähän? Terv Sanna

Comments are closed.