Lisähapella ylöspäin

Lisähapella ylöspäin

Päivät alkavat löytää jonkinlaisen rytminsä. On reippaita päiviä… ja sitten niitä toisenlaisia päiviä. Sairaala-aparaatin toimittamalla lisähapella on nukuttu useampanakin yönä, eikä olo ainakaan vähemmän levännyt ole aamulla.

Olen pyöräillyt varovasti vaimon vanhalla maastopyörällä tiukkoja sykerajoja noudattaen, en päivittäin mutta vähintään joka toinen päivä on koetettu näin tehdä. Sen verran pientä ylellisyyttä olen itselleni sallinut, että Valkeakosken keskustaan ja takaisin palkitaan jätskillä. Tuleehan siitäkin viitisentoista kilometriä, onneksi kaloreita ei tarvitse laskea.

Vatsanahan piikittämiseenkin alkaa jotenkin tottua, vaikka mustelmien paraneminen jurppii niin vietävästi hitaudellaan. Eipä sillä että tässä muutenkaan tarkoitus olisi kekkaloida ilman paitaa julkisilla paikoilla. Helle ottaa kyllä voimille, vähempikin riittäisi.

Aina kun fillaroidessa tulee joku sukkahousuohjus vastaan, ei voi mitään sille että alkaa harmittaa niin pirusti. Väistämättä palaa mieleen viime kesä, työmatkafillaroinnin autuus ja se Parolan sadan kilsan lenkki ja miten hienoa oli kamppailla rajojaan vastaan voimainsa tunnossa.

Kaikki nämä nyt minulta kiellettyjä.

Tyhmää kiusata itseään kaihoamalla saavuttamatonta, mutta minkäs mies luonnolleen voi. Jätti se fillarointi niin kivat muistot, vaikka sen kasvattama lihasmassa on samaten muisto vain. Ehkä vielä jonain päivänä. Musta Bianchi päivystää sängyn päädyssä kärsivällisesti odottamassa, koska pääsisi taas ulkoilemaan.

Lääkettä ja byrokratiaa

Huomenna piti mennä hakemaan uudet syöpälääkkeet, mutta Kele:pa (luetaan “Kela”)  ei yllättäen ollut saanut käsiteltyä erityiskorvattavuushakemusta niille, vaikka se oli jo toista viikkoa sitten pikapikana lähetetty. Eli dopingin jatkamista joutuu odottelemaan taas jokusen aikaa. Perhana.

Samaten verokortin etuuksia varten joutui hommaamaan, etteivät neljännestä sairausloma”tuloista” ennakonpidätä (typerää kiusaamista tämäkin) ja pari muuta juttua jääpi vielä opiskeltavaksi huomiseksi.

Kirjastosta tarttui mukaan vaihtoehtoisempiin syövänhoitomenetelmiin pureutuva opus. Pikasilmäily oikeastaan vaan vahvisti ennakkokäsityksiäni – oikotietä onneen tässä asiassa ei ole, aktiivinen syöpä  ei lähde ruokavaliolla, vitamiineillä, homeopatialla, energiakivillä tai luontaistuotteilla. Joissain tilanteissa joistain harvoista ei-perinteisistä avuista saattaa olla jonkinlaista hyötyä perinteisten hoitojen tukena, mutta luotettavaa tutkimustietoa ei yksinkertaisesti tunnu olevan tarpeeksi. Ei ainakaan niin paljoa, että olisin valmis syytämään satoja euroja kaiken maailman eksoottisiin hoitoihin. Maalaisjärkikin kannattaa pitää mukana – jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on.

Tästä seuraa tietysti kysymys, jonka kysyn itseltäni N kertaa päivässä: saadaanko se perhanan kasvi ikinä kutistumaan, selviänkö ikinä leikkauspöydälle asti? Koska tämä on näillä näkymin edelleen ainoa oveni, joka voi johtaa takaisin normaaliin elämään.

2 thoughts on “Lisähapella ylöspäin

  1. Onko Karita Aaltosen Uskalla parantua -kirja sinulle tuttu? Karita parantui pahimmanlaatuisesta mahdollisesta aivokasvaimesta ja käytti täydentäviä hoitomuotoja sekä mm. ruokavaliohoitoa aktiivisesti lääketieteellisten hoitojen rinnalla.

Comments are closed.