Rajojen kokeilua

Taksiuudistuksen myötä pannaan tämä tilaukseen ja minä istun takana

Perhe mummolassa. Kaunis lauantai-aamu. Sai nukkua pitkäääääää–äään kaikessa rauhassa ja olo on virtaa täynnä. Luvattuja kotihommia ensin vähän alta pois ja sitten tuumausta mitä tehdä. Ulkovarastosta kuuluu vaimea seireeninlaulu: “ota minut!”

Kukako se siellä? Vanha kunnon “punainen paholainen” eli luotettu maantie-Cannondale fillari vastahuollettuna – korjaan huollatettuna – huhuilee. Tunnustan, iski laiskuus, annoin Suomen Urheilupyörän tehdä määräaikaishuollon tänä vuonna.

Arvaiskohan sitä lähteä? Eilen oli savua… sauvakävelyä ja heti seuraavana päivänäkö taas liikuntoa? Jaksaiskohan sitä? No perhana, pakko jaksaa. Ei muuta kuin trikoota niskaan. Nykyiset vauhdit eivät kyllä edellytä sukkislookkia, mutta kun ei ole tuulipukuakaan jossa ajelisi.

Varovaisesti liikkeelle sykemittaria monitoroiden. Perhana, että karkaa korkealle eikä maisema vaihdu siltikään. Jos sitä vähän kovempaa koittais mennä, hengitys kulkee kuitenkin vaivatta. Kai se sydän kestää, on se tähänkin asti kestänyt. Niin kiva ilmakin.

Tunnin ja vartin kiertelin pikkuteitä. Vauhdissa edelleen toivomisen varaa, hengästyttänyt ei kertaakaan mutta pumppu taisi tehdä töitä voittopuolisesti 80-90% maksimisykkeestä rasituksella (raskas), kun sairastumisen jälkeen ollaan pysytelty kiltistä 60-80% välillä. Rupesi vaan niin kertakaikkiaan jurppimaan se jatkuva sykemittarin tuijottaminen ja liian hiljaa kihnuttaminen. Tämä vehje on tehty lentämään eikä kruisailemaan, perhana.

Kotopihassa hyvä olo. Venyttelyn ja suihkunkin jälkeen hyvä olo. Pikkuisen kyllä huimata meinasi. Iltapäivää kohti hyytymisen oireita ja iltaseitsemältä valmis ottamaan yölääkkeet ja happiviikset nenässä vaakatasoon.

Taisi mennä sittenkin överiksi kuntoon nähden.
Stnan syöpä.

2 thoughts on “Rajojen kokeilua

  1. Hei
    Onpa kiva lukea positiivista blogiasi, hienoa kun jaksat kirjoittaa!
    Sairastuin itse samaan tautiin kaksi ja puoli vuotta sitten ja googlailen silloin tällöin alan asioita, en ymmärrä kuinka en aiemmin löytänyt blogiasi.
    Minä olen toistaiseksi säästynyt vielä lääkehoidoilta kun haimani katkaistiin ja kasvain saatiin pois mutta kylläpä se silti mielessä mörkönä pyörii. Ja aina ennen kontrollia käyn ylikierroksilla!
    Mukavaa kun on kohtalotoveri, en ole Facebookissa joten muita sairastuneita en ole ”tavannutkaan”. Ilmeisen harvinainen tämä.

    Kaikkea hyvää!

  2. Hei, kuulosti siltä, että sulla on ollut suht hyvä päivä. Hienoa. Lisää hyviä päiviä toivottelen!

Comments are closed.