Aktiivinen päivä ja Uneton yö

Mukava maisemareitti, suosittelen.
Perussettiä.

 

 

 

 

Parin palautumispäivän jälkeen taas aktiivisempi päivä. Sain houkuteltua esikoisen mukaani sauvakävelylenkille ns. Valkeakosken Rantareitille.

Poitsu tuli potkupyörällään ja minä tikittelin kävelysauvoilla mukavalla ja luonnonkauniilla rantatiellä. Juteltiin elokuvista ja kaikesta mitä 10-vuotiaan pojan kokemuspiiriin kuuluu. Isä-poika-laatuaikaa, tykkäsin. Kundille on välillä pahoja kysymyksiä, saa isäkin olla tarkkana mitä vastailee ja minkälaisen maailmankuvan esikoiselle antaa. Aikoo kuulemma isona asianajajaksi. Minä kannustin Mario Puzo-sitaatilla “asianajaja salkkuineen voi varastaa enemmän kuin kymmenen aseistettua miestä!” Vaimolta tuli kotona öögaa tästä, vaikka leikkiähän se oli.

Iltapäivemmällä keskimmäinenkin poika mukaan. Autolla kaupunkiin turkkilaiseen parturiin, notta poikien yläpääkarvoitus saadaan särmäksi. Kotimatkalla sitten kaksi pikkuhipsteriä viimeisen päälle särmissä kampauksissa, hiusvahalta tuoksuen, maha täynnä Frnds ‘n Burgersin hamppareita – erinomaisia raadin mielestä. Kukaan ei halunnut mäkkärin vaaleanpunaisesta tahnasta pusattuja “tusinapurilaisia”. Nuorimmaisen kanssa ehdin vielä leipoa hyvän tovin hiekkakakkuja hoitopäivän päälle omalla hiekkalaatikolla ja heitellä kundille palloa. Pikkujäbä tykkäsi jokeltelusta päätellen.

Polar M430 -älykelloni mittailee päivän aikana kantajansa aktiivisuutta. Johonkin hämärään algoritmiin perustuen suhdeluvulla 0-100% kerrotaan käyttäjän päivän aikana ottamat askeleet, käytetyt kalorit yms. Liikkuminen lisää prosentteja, oli se sitten kotiaskareissa puuhastelua tai aktiivikuntoilua. Olen huomannut, että nykyisellään 100% tarkoittaa minulle, että on oikeasti aika levätä. Mitä isompi ylitys, sen raadompi olet iltaa kohti. Eilisen saldo oli 239%, joka tarkoitti käytännössä parin tunnin reporankana happiviikset nenässä. Hidasta on tästä tupla-keuhkoveritulpasta toipuminen, hidasta. Ei nykykondiksessa edelleenkään työpäivää selviäisi.

Samaten olen huomannut kipujen yläselässä lisääntyneen. Iltakipulääkeannos 60mg vaatii melkein yhden tai kaksi 10mg Oxynormia lisäkseen. Mistä tämä kertoo? Onko kyseessä lihaskipu sauvakävelyn aloittamisesta vai jotain ikävämpää? Ei voi vielä tietää.  Innohepia eli veritulpanohennuslääkettä pitää piikitellä vielä pari viikkoa. Öisin, koska silloin käsien vapina on pienimmillään.

Yöunet jäivät neljään tuntiin. Jostain syystä syöpäajatukset hyppäävät alitajunnasta esiin aina viisi minuuttia ennen nukahtamista ja sitten meneekin pyöriessä ja kattoa tuijotellessa helposti parikin tuntia. F#ck you, syöpä!

Valmistautumista

Olen koettanut valmistautua huolella ensi viikon lääkäritapaamiseen. Haeskellut eri lähteistä (FB vertaistukiryhmä, Google, vaimon omat lääkärikontaktit) tietoa, mistä Helsingin seudun lisäksi voisi löytyä osaajia mahdolliselle leikkaukselleni. Yllättäen Jyväskylässä vaikuttaa parikin lupaavan tuntuista pitkän linjan ammattilaista, joilla on kokemusta minun kaltaisistani tapauksista. Voi siis olla, että tapaukseni paperit lähetetään kahteen eri ilmansuuntaan.

Logistisesti ajatellen on aivan sama, tapahtuisiko potentiaalinen leikkaus Helsingissä vai Jyväskylässä. Kuten kuitenkin sanottu, ennen toista ja kolmatta mielipidettä tämä on täysin akateemista ajanvietettä, koska en tiedä oliko TAYS:n antama “non-operable” -tuomio alunperinkin oikea ja onko minun kohtaloni palliatiivisen hoidon jälkeen lämmittämätön lautayksiö X vuoden sisällä. Nykyinen lääkitys kun speksin mukaan pysäyttäisi net-syöpäsolujen jakaantumisen ja kasvaimen kasvun. Missään ei luvata, että se pienentäisi kasvainta. Sädehoito on vielä kokeilematta, en tiedä onko se mahdollista haimakasvaimen ollessa kyseessä.

Blow me!

Kolmasti kirottua tämä epätietoisuus. Neljäs kirous naaman kortisoniturvotukselle, joka ei vieläkään meinaa laskea. Näemmä astmapiippukin sisältää kortisonia, koska kun vetää siitä hitin, vartin sisällä posket ovat kuin Dizzy Gillespiellä trumpettisoolon aikana. Töttöröö!

 

Terveisiä

Lukijani Petri H: jaksamista! Toivottavasti saat keuhkokuumeeseesi parasta mahdollista hoitoa jotta varsinaisen sairauden kimppuun päästään mahdollisimman pian. Ei anneta periksi, eihän?