All hope is gone.

Näyttää vahvasti siltä että minä en parane tästä syövästä. Koskaan.

Viimeisimmätkin määrätyt lääkkeet ovat kasvua hidastavia “kun kasvainta ei voida poistaa leikkauksella”. Ovat näköjään antaneet periksi lääkäritkin.

Koetetaanpa miltä se näyttää yhdellä sanalla kirjoitettuna:

Parantumaton.

Ei suomenkielen kaunein sana, ei ole.

Helvetin hyvää keskiviikkoa ja pohjois-Amerikan itsenäisyyspäivää vaan kaikille.

Muuten hyvä mutta kun kipulääkkeetkään ei tunnu enää auttavan. Yläselän ajoittainen kipu on nyt ristiselässä jatkuvana. 2 x 10 mg oxynormia ei tee yhtään mitään. Päivän max närmmä 80mg joten onneks vielä varaa. Eri juttu sitten saanko ymmärrettävää sanaa suustani sillä annoksella. Olen kyllä jostain lukenut että terminaalivaiheessa potilas kestää semmoisia kipulääkemääriä jotka tappaisivat terveen raavaan miehen.

Tuntuu kuin katkeaisi keskeltä kahtia. Mielenkiintoinen tunne, eräällä tavalla. Ihan niin kuin joku nakertaisi pienillä hampailla sekä vatsanporttia että selkärankaa. Tulee helpottamaan elämää ja hyvällä tuulella pysymistä oleellisesti. Työnteosta ja parisuhteesta puhumattakaan.

5 thoughts on “All hope is gone.

  1. Voi ei. Tähän ei ole sanoja.

    Olen tosi pahoillani puolestasi ja perheesi puolesta. Mutta vaikka toivoa ei olisi, aikaa vielä on. Nyt alatte elää niin hyvää elämää kuin ikinä mahdollista. Onneksi osaat kirjoittaa, kirjoita kaikki mahdollinen pojillesi talteen sitä päivää varten kun et ole niitä enää kertomassa.

    Toivottavasti muuten vain kirjoitit viestin tänään, ehkä unettoman yön jälkeen, eikä niin, että sait tiedon tänä aamuna kukonlaulusta. Tällaista tietoa ei tule saada itsekseen kotona.

  2. Tiedän tunteen. Tässä tilanteessa ei ole lohduttavia sanoja. Enkä osaisikaan. Kuitenkin tahdon uskoa, että toivoa on niin kauan kuin herään aamulla.
    Voin sanoa kokemuksesta myös sen, että vuosia on vielä edessäsi. Niin on minullakin ollut. Välillä parempia ja sitten on menty taas pohjamutia myöten möyrien.
    Muuta en osaa sanoa kuin, että elä niin kuin viimeistä päivää, joka ei vielä ole kuitenkaan viimeinen. .

  3. Ei löydy sanoja. En voi sanoa ymmärtävääni, en, koska en ole vastaavaa kokenut. Minä kärsin “vain” kivuista ja vaikka kovia ovatkin, en ole hengenvaarassa. Usein mietin meidän sairastavien puolisoita. Kuten olet kirjoittanutkin, heillä on suuri merkitys ja arvostat. Omaa miestäni käy “sääliksi”, kun joutuu liian paljon olemaan avustajana. Lähetän sydänlämpöiset terveiset vaimollesi: pidä myös itsestäsi huolta!

  4. Voi ei, näinkö sanoivat?
    Ei ole sanoja, mitkä nyt lohduttaisivat. Vaikka itse tiedänkin, että parantumattoman kanssa voi elää, mutta kyllä se vei minultakin varmaan pari vuotta ennenkuin hyväksyin.
    Ja aina välillä silti…
    Toivon sinulle voimia. Samoin vaimollesi ja pojillesi.
    Sinua tuntematta olet mielestäni rohkea, kun kerrot kaikesta julkisesti.
    Älä menetä toivoa, vaikka se ei paranna, mutta toivo auttaa kestämään helpommin sen,
    mitä on tulossa.

    Terveisin Pipsa

Comments are closed.