Entä jos

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Allekirjoitan. Helteinen heinäkuun keskiviikko niskassa kuin huopa. Yritän jouduttaa ajan kulumista tekemällä rästissä olevia pihahommia. Keskinkertaisella menestyksellä. Perhe minilomailee Virossa, joten kotona on hiljaista. Samaten kaikki naapurit tuntuvat lentäneen lomille kuka minnekin.

Entä jos kasvainta ei voikaan koskaan leikata? Voinko elää se sisälläni? Kivetettynä lääkkeillä niin, etteivät sen inhottavat syöpäsolut pysty enää jakautumaan eikä kasvain pysty kasvattamaan näinollen kokoaan? Lääkkeiden kalleus ei tässä huoleta, eiköhän hoitava lääkäri voi kirjoittaa vaikuttavalle lääkeaineelle tarpeeksi pitkän voimassaoloajan.

Jos näin, jaksaisinko elää tuo vieras sisälläni? Jo nyt on nähty, että haiman toimintahäiriö vaikuttaa selkeästi elinvoimaan, vireystilaan, mojoon ja yleiseen jaksamiseen. Haiman tuottamien entsyymien korvaushoito auttaa vähän syömäni ruoan ravintoaineiden imeytymisen krooniseen häiriöön, mutta lihasmassaa on jäänyt silti kateisiin reippaasti. Jos en nauti joka aterian yhteydessä vähintään kolmea Creon-kapselia, tuntuu että syömäni ruoka menee ns. läpipaskana elimistöstä läpi ilman, että sen ravintoaineita saadaan lainkaan käyttöön.

Koskaan ennen syöpää ei ollut samanlaisia väsymyskohtauksia, joista nykyään saan nauttia lähes päivittäin. Pakotetut päivätorkut pari kertaa päivässä soveltuvat nykyisen työnantajani käsitykseen tehokkaasta työpäivästä kovin huonosti. Toki päivät vaihtelevat ja välillä jaksan olla hyvinkin dynaaminen, mutta turbopäivistäkin lankeaa yleensä lasku maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin.

Vastaus on: jaksan, jos muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Koska on pakko.

Jostain on silti koko päivän pukannut perustelematonta optimistisuuden tunnetta että se leikataan ja Englannissa. Älkää kysykö mistä tunne tulee. Se vaan tulee.

2 thoughts on “Entä jos

  1. Ihminen on loppujen lopuksi hyvin sopeutuvainen. Taisin jo aiemmin kirjoittaakin, että tiedän, mitä on kipu, mutten tiedä, millaista on elää kuolemanpelon kanssa. Mutta ihan varmasti auttaa se, että pysyy mahdollisimman paljon normaalissa elämässä kiinni, niinkuin sinäkin teet. Vihoviimeistä, jos päästää itsensä vellomaan itsesäälissä. Noh, joskus kyllä. Välillä positiivisuutta joutuu etsiskelemään, vaikka Englannista.

  2. Jos ”entä jos” toteutuu, niin malli löytyy jatkaa työssä osittainkin (liittyen spostiin jonka laitoin) Pääasia kuitenkin että keskityt hoidollisiin mahdollisuuksiin, töitä kyllä ehtii tekemään vielä. Terv; Sanna

Terveisesi Syöpäläiselle: