Sulattelemista

Suurin tunnekuohu leikkausuutisesta on nyt mennyt. On tässä kaikessa uudessa tiedossa sulattelemista. En valehtele. Jännittää ihan pirusti. Uni vältteli tehokkaasti pillereistä huolimatta. Toki vallitseva helle ja kuuma makuuhuone tekivät omat osansa, samaten kolmatta päivää jatkuva särkylääkepäänsärky. Minulle oli oikeastaan yllätys nähdä nemesikseni ensimmäistä kertaa. Se kasvaimen perkele on oikeasti ISO. Eipä ihme, että välillä sattuu selkään. Pisin poikkileikkausmitta tuolla kutsumattomalla vieraalla oli 8.54cm.

Olen iloinen, että olin ottanut konsultaatioon mukaan parhaan ystäväni. Kun tutkimushuoneen ovi oli poistuttuamme takanamme sulkeutunut, aloitti kaksi toistasataakiloista jässikkää semmoisen intiaanitanssin, että ohikulkijoilla oli ihmettelemistä.

Harrastin aikanaan sukellusta ja tutustuin lajin piirissä isoon joukkoon ihmisiä eri elämänaloilta. Yksi kehä-kolmosen eteläpuolella vaikuttava kaveri R heitti sanasen Facen Messengerissä. Kävi ilmi, että kyseinen verisuonikirurgi on hänen luokkakaverinsa. Ei ollut pahaa sanottavaa, mukava mies kuulemma. Maailma on näemmä oikeasti pieni.

Nyt on syytä pitää huolta itsestään. Syötä Afinitorit ja piikityttää Somatulinet. Toivoa ettei kasvain ainakaan yhtään pääse tuosta kasvamaan. Leikkaus tulee olemaan iso, verisuonikirurgi arvioi kestoksi kahdeksasta kymmeneen tuntiin. Valtimosuoni, jossa kasvain näyttäisi nojailevan kiinni, korvataan ottamalla reisivaltimostani uutta putkea tarvittava pätkä tilalle. Muuten kaikki vähänkään kasvaimelta näyttävä vekspois ja patologille. Yritän olla ajattelematta, mihin maksa, vatsalaukku ja muut tarpeelliset putket ja elimet tungetaan siksi aikaa kun sairasta kudosta nipsutellaan irti. Leikatun alueen ympäriltä toimitetaan patologille sitten kudosnäytteitä, jotta nähdään että kaikki epäterve aines saadaan pois. Ilmeisesti pienikin määrä syöpäkudosta johtaisi aikanaan uuteen kasvaimeen. Läheisistä imusolmukkeista oli myös jotain juttua.

Häpeäkseni on tunnustettava, että leikkauksen teknisiin yksityiskohtiin en kiinnittänyt hirveän paljoa huomiota, vaikka olisi ehkä pitänyt. “Oikea veri ja liha” aiheuttavat minussa kuvotuksen ja kammotuksen tunteita. Elokuvissa pystyisin katsomaan vaikka miten kieroutunutta kidutuspornoa, mutta pienikin lääketieteellinen dokumentti aiheuttaa lähes välittömän pyörtymisen. Minulle siis riittää, että paikalla operaatiossa on riittävä määrä eri alojen asiantuntijoita, jotka tietävät mitä tekevät.

Samaten on syytä toivoa että homma onnistuu ekalla kerralla. Jos miestä joudutaan aukomaan useampaan kertaan, riskit kasvavat kerta kerralta ja homma menee ns. mielenkiintoiseksi. Oli puhetta myös siitä, että joutuisin roikottamaan tyhjennysdreeniä mahassani mahdollisesti jopa vuoden päivät. Tällä oli jotain tekemistä haimanesteiden kanssa ja sen, kiinnittyykö haiman tynkä uuteen sijoituspaikkaansa toivotulla tavalla. Edelleen – säästäkää minua teknisiltä yksityiskohdilta, en ole kirurgi enkä insinööri. Jos joku pakin ulkopuolinen letkunpätkä on hinta paranemiselle, maksan sen ilomielin.

Lapset pitävät nyt itsestäänselvyytenä että isi paranee. Vaimo ja minä tiedämme, ettei tämä vielä tässä ollut. Toivomme kuitenkin parasta.

Hauskana loppukaneettina verisuonikirurgi povasi minulle nopeaa paranemista, vaikka lupasi että aluksi olo tulee kuulemma olemaan melko karmea. Kehtasi nimitellä “nuoreksi mieheksi”. Juuri 49 vuotta täyttänyttä miestä. Kokonaistoipumisajasta ei annettu tarkkaa arvioita. Luulisin, että hyvän yleiskuntoni ansiosta paraneminen tapahtuu kuitenkin aika nopeasti, edellyttäen ettei mitään yllättäviä leikkauskomplikaatioita ilmene. Kun haima pääsee töihin pilkkomaan ravintoaineita syödystä safkasta, minun tehtäväkseni jää ruveta rakentamaan kadonnutta lihaksistoa uudelleen. Elopaino on nyt noin -10 kiloa lähtötilanteesta. Jalkoihin on kasvanut vähän lihasta pyöräilyn ansiosta takaisin, mutta edelleen ollaan kaukana lähtötilanteesta.

7 thoughts on “Sulattelemista

  1. Niin iloinen olen puolestasi. Hurja on odotus, helppo ymmärtää ettei uni tule. Hienoa kuitenkin tietää, että parhaat asiantuntijat tekevät kaikkensa. Itselläni ei ollut uskoa ennen kuin se jostain hiipi oman sairastamisen aikana ja jälkeen. Nyt uskon, Tuntematonta siteeratakseni, että “se on suuremmas käres”. Kaikkea hyvää leikkaukseen valmistautumiseen ja siitä toipumiseen. Ja niin, olen sinua 5-6 vuotta vanhempi, ja mainiosti olen toipunut isoista leikkauksista. Hyvästä kunnosta ja liikkumisesta tykkäämisestä on ollut apua, vaikka lajien kirjoa olenkin laajentanut. Toipilaalle on hyviä lajeja, joissa keho toipuu ja vetreytyy mutta ei kuormitu liikaa. Kiinnostavaa ja hauskaa on ollut. Ihanan onnellista, vaikka toki jotkin hitaasti poistuvat jälkikkrempat välillä voivat harmittaa. Fantastisella asenteellasi sinä kyllä pärjäät.

    1. Kiitos, punastuisin jos osaisin.

      Asenne nyt on niin paljon päivästäkin kiinni. Minä olen “tuulella käyvää” sorttia. Välillä täysin sietämätön itsesäälissä rypevä itkuiikka, välillä taas menossa hampaat irvessä pää edellä tiiliseinästä läpi. En tiedä voiko tuohon leikkaukseen valmmistautua muuten kuin yrittää pitää itsensä mahdollisimman hyvässä fyysisessä kunnossa, huolehtia unen riittävyydestä ja koettaa pitää itsensä terveenä. Lapset ovat hengessä täysillä mukana ja iloitsevat jokaisesta hyvästä uutisesta. Tieto siitä että kasvain oli pienentynyt poiki samalle illalle ylimääräiset jädekestit. En meinannut sitä itsekään uskoa. Harmittaa kun en tajunnut kysyä oliko pieneneminen luokkaa “ollaan lähtötilanteessa” vai ollaanko jopa sen alle.

      Minulle selitettiin että kuvannoksesta huolimmatta kaikilta osin emme ole varmoja, onko se valtimosuoni kokonaan syöpäkudoksen ympäröivä vai “nojaako” se siihen. Tämä selviää kuulemma vasta kun pakki on Mersu-viillolla avattu ja leikkaaja pääsee putkiin käsiksi. Oletan siirtyväni pakollisen toipumisajan jälkeen takaisin TAYS :in asiakkaaksi. Toivotaan että yksi avaus riittää, kyse kun on isosta operaatiosta.

  2. Paljon paljon paljon tsemppiä leikkaukseen! Vaikutat hienolta ihmiseltä, ja toivon sinulle ja perheellesi kaikkea parasta. Odotan innolla tilannepäivitystä!

  3. Toivotan sinulle paljon tsemppiä operaation odotteluun! HUS:ssako leikkaavat?

    Ihan mahtavaa, että pääset leikkauspöydälle, vaikka varmasti jännittää, mietityttää ja pelottaakin.

    Ja hei, näin 33-vuotiaana sanoisin, että olen ainakin itse aina imarreltu, kun minua kutsutaan nuoreksi. Olepa siis sinäkin, eihän 49 ole ikä eikä mikhän!

    PS. Kuumuus tunkeutuu luihin ja ytimiin ihan tällaisella perusterveelläkin, joten voin kuvitella, millainen sinun olosi on.

    1. Meilahdessa mahaan “mersuviilto” eli siellä operoidaan. Tavallaan toivon että osastolle sattuisi samaan aikaan joku EVS-faceryhmäläinen. On aina kiva tavata virtuaalituttuja naamakkainkin.

Comments are closed.