Kicking the “habit”

Uusi leikkauspäivä on ensi keskiviikkona. Olettaen että kaikki sujuu mallikkaasti, jollain aikataululla meidän (siis minun ja terveydenhoitojärjestelmän) pitää ruveta miettimään, minkälaisella aikataululla kipulääkitykseni ajetaan alas. Pääasiallesena kipulääkkeenä on ollut Oxycontin ja sen Kela-korvattavat rinnakkaisvalmisteet.

Taustatietona kerrottakoon, että melko pian syöpädiagnoosin jälkeen minulla aloitettiin opiaattipohjainen, päivittäinen kipulääkitys. TAYS:issa (ja luultavasti muuallakin julkisen syöpähoidon piirissä) kipuläääkityksen kanssa ei pihtailla – tämä on minusta hyvä asia. Krooninen kipu ei millään tavalla lisää potilaan elämänlaatua eikä nopeuta tervehtymistä tai paranna ennustetta parantua syövästä.

Kasvainhan löydettiin lokakuussa 2017 joten olen rouhinut Oxycontinia kutakuinkin vuoden. Jätetään määrät kirjaamatta, mutta ihan noteerattavasta päiväannoksesta on kyse. Lääkkeen käyttöönotto oli ihan oma lukunsa, joten en odota että lopettaminenkaan tapahtuu tuosta vaan. Kyseessä on kuitenkin vahvimmasta päästä oleva kipulääke, mitä lääkärit kirjoittavat. Ei ainakaan minulle mitään tätä stydinpää ole tarjottu pl fentanyyli.

Google löysi runsaasti hakutuloksia aiheesta “Oxycontin withdrawal”. Sivuvaikutuksina oli listattu mm seuraavia – ai että tuskin maltan odottaa (sarkasmia):

  • Nausea and vomiting
  • Diarrhea
  • Abdominal cramps
  • Reduced appetite
  • Dilated pupils
  • Blurry vision
  • Shivering or goosebumps
  • Rapid heartbeat
  • High blood pressure

Tietenkin annostuksen alasajo tulee tapahtua varovasti, ajan kanssa ja vähitellen. Jotenkin vaan hassua että “sivarit” tuossa listassa ovat pitkälle samoja mitä useimmat käyttämäni syöpälääkkeet aiheuttivat. Mutta kun miettii toinen vaihtoehto voisi olla – että katkaistaan kerralla – niin eipä sekään juuri houkuttele. Populaarikulttuurista elokuva “Trainspotting” ja mm heroiiniaddiktionsa kanssa taistelleiden kitarasankarien (Keith Richards ja Slash) muistelmat kertovat ihan riittävästi “kylmän kalkkunan iloista.” Ainakin HS on raportoinut, että Yhdysvalloista Oxycontin ja muut vahvat opiaattipohjaiset kipulääkkeet (“Hillbilly Heroin” on yksi Oxyn artikkelissa mainituista lempinimistä) alkavat olla jo iso ongelma. Helppo saatavuus – lääkärit kirjoittavat niitä huolettomasti – ja koukuttavuus ovat tuoneet ne monen sellaisen käyttäjän ulottuville joka on onnistunut tekemään näistä itselleen ongelman. Suomessa tunnetaan kannabistuotteiden (esim. kannabisöljy) käyttö kivun lieventämiseen, mutta käytännössä näihin tarvitaan aina erikoislupa. Lisäksi potilaan kohdalla on pystyttävä toteennäyttämään että Oxyt ym eivät kertakaikkiaan toimi, ennenkuin potilas voi haaveillakaan erikoisluvasta kannabistuotteiden saamiseen. Aika erikoinen logiikka tässä viranomaisilla minusta. Morfiini ja kannabis on molemmat luokiteltu Suomessa huimausaineiksi, mutta toinen on lähtökohtaisesti aina ok lääkkeenä, toinen vasta erikois-erikoisluvalla.

Toinen lääke josta haluan mahdollisimman pian eroon on syöpälääkkeiden takia syödyt vatsansuojalääkkeet. Nämä ns protonipumpun salpaajatkin toimivat, mutta niiden pitkäaikaiskäytöstä alkaa pintautua hieman huolestuttavaa dataa – ja tokihan on aina parempi lääkkeeTTÄ kuin lääkkeeLLÄ, sanoi Big Pharma sitten mitä tahansa. Itse olen yrittänyt katkaista ko. lääkettä kerralla – enkä tee samaa virhettä toistamiseen. Se tunne kun mahahappoa alkaa tulla ns. hyökynä – poltetta koko rintakehässä, happoisia röyhtäyksiä, mahdoton leposyke jne…

Mutta kuten sanottu, tässä mennään asioiden edelle. Mennään nyt leikkaus ensin ja mietitään sitten näitä kun ukko on parsittu toivottavasti täysin kasvaimesta vapaana takaisin kasaan.

Onko Sinulla kokemusta mainittujen lääketyyppien alasajosta? Kerro se kommenteissa. 

2 thoughts on “Kicking the “habit”

  1. Kyllä! Oma lääkearsenaali lienee kokolailla kunnioitettava myös. Oxyt kylläkin vain leikkausten yhteydessä. Ah, mikä ihana pumpulinen, unettava olo niillä saavutettiin…

    Tänä kesänä on kokeiltu monenmoista hermolääkettä ja olen nopeasti todennut, ettei toimi ja lopettanut pikaisesti etten jää koukkuun.

    Sen sijaan olen syönyt vajaa 20 vuotta opiaattipohjaista Tramalia koko ajan isommilla annoksilla, lopulta nelinkertainen aloitukseen. Nyt sitä on ajettu alas. Hirveäääää! Hyvin, hyvin hitaasti olen pienentänyt ja pienentänyt annosta, mutta se lopullinen poisjättäminen tuntuu mahdottomalta. Mulla on koko ajan kovat säryt, mutta niitä vieroitusoireita en kestä. Hirveä vilu, levottomat jalat, muurahaisia yltympäri kehon, ei kiva. Nyt syön pieniä muruja, mutta kolme kertaa päivässä. Eikä kuulemma sellaista lääkettä ole, millä nuo viekkarit pystyisi ohittamaan.

    Saattaa olla, että aloittamani kipulaastari on samanlainen ja sen annostuksen pienentäminen taitaa olla vielä vaikeampaa vai voikohan laastaria leikellä pienemmäksi? Lääkäri olisi jo isontanut annosta, mutten halunnut.

    Olen teinitytöstä asti syönyt särkylääkkeitä kuin “näkkileipää” mutta nyt ruvennut oikeasti miettimään, ettei ainakaan pelkkiin vieroitusoireisiin kannata myrkkyjä syödä. Mutta ei näistä kivuista mitään sädekehää kasva, joten syön niitä ja sen määrän, että kipu pysyy jotenkuten hallittavissa.

    1. oxycontiniin tosiaan on lääke vieroitusoireita helpottamaan. nimeä en muista. Tavallaan järjetöntä korvata yksi lääke toisella, mutta on selvää etten voi enkä halua loppuikääni näitä syödä. Halusiaisin omistaaa välillä vesiselvän pään.

Comments are closed.