Kotona taas

Maanantaina kierroksella lääkäri oli vielä kovasti sitä mieltä, että jään osastolle. Onnistuin kuitenkin puhumalla ja tuuheita silmäripsiä räpyttämällä neuvottelemaan diilin, jossa pääsen iltapäiväksi-yöksi kotiin ja ilmestyn aamukymmeneksi testeihin.

Unet omassa sängyssä vaimon vieressä maistuivat taivaalliselle. Suhahdin takaisin sairaalaan reilusti ennen kymmentä kuten sovittu. Keuhkoista otettiin varuilta varjoainekuva jotta nähtäisiin ettei embolia olisi uusiutunut – verenohennuslääke Innohep kun oli leikkauksen takia tauolla melkein viikon. Onneksi keuhkot olivat siistit. Innohep-pistoshoito jatkuu kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan puoli vuotta tapahtuman jälkeen eli marraskuulle asti.

Kotiutuspäätös tuli onneksi nopeasti. Haasteina jatkossa on riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen. Nyt kun ruokahalu on edelleen melko olematon ja vatsalaukku pieneni leikkauksessa niin riittävästä ravitsemuksesta ja nesteytyksestä huolehtiminen on oikeasti haastavaa ja vaatii keskittymistä sekä jokaisen nestetipan laskemista. Venlaflaxinin palauttaminen lääkerosteriin alkuperäisella annostuksella osoittautui fiksuksi päätökseksi. Ajetaan se alas sitten kun opiaattikipulääkkeistä on (toivottavasti) päästy eroon kolmen kuukauden kuluttua. Kokonaan kivuttomaksi tämäkään paketti ei miestä tee, mutta olo on siedettävä suurimman osan aikaa. Yläkroppa tuntuu kuitenkin edelleen siltä, kuin King Kong olisi puristellut pari kertaa oikein kunnolla. Etenkin nopeita liikkeitä on oppinut välttämään, niitä seuraa aina kipusalama. Ihmekös tuo, kotiuttaneen lääkärin mukaan haiman whipple-leikkaus on suunnilleen isoin kirurginen operaatio, mitä ruoansulatuselimistölle kirurgi voi tehdä ja toipumisaika on sen mukainen. No, sekin olisi jotain jos sykkeet alkaisivat pysyä aisoissa ja hemoglobiini kohoaisi nykyisestä sadasta normaalin 130-140. Pääsisi paremmin ensin kävelylenkeille ja myöhemmin fillarin satulaan.

7 thoughts on “Kotona taas

  1. Juuri, aivan juuri ajattelin sinua ja sähköposti kilahti.
    Ihanaa että olet päässyt kotiin, nyt vain sitten pikkuhiljaa toipumisen tiellä eteenpäin.❤

  2. Venlasta täytyy varoittaa sen verran, että se voi aiheuttaa sellaisia sähköiskun kaltaisia säpsähdyksiä. Ovat kivuttomia mutta epämukavan tuntuisia. Toivottavasti et saa mitään sellaisia ja että valmiste sopii sinulle.

  3. En tajua, miksi tykkään sinusta (älä kerro vaimmollesi). Ei vaiskaan; toivon teille kaikkea hyvää ja että jaksaisitte perheenä.

    1. Kiitos, päivä kerrallaan mennään. Sekin helpottaa kun oma jaksaminen kohentuu ja pystyy olemaan enemmän arjessa mukana.

  4. Vaikka en tunnekaan sinua niin toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja että pääsisit kiinni normaaliin elämään. On tää jotenkin niin itsestään selvää, että tässä vaan porskutellaan eteenpäin, mitä nyt pieniä flunssia sairastellaan. Minä uskon vahvasti, että selviät!

Comments are closed.