The Prisoner

Kauan odotettu puhelu syöpälääkääriltä. Ei näy kasvainta eikä etäpesäkkeitä. Tässä kohtaa meinasi jo puhelin pudota kädestä. Lähellä oli etten pompannut sohvalle tuulettamaan X-asennossa ja huutamaan HELL YEAH! Rocktähtimäiset elkeet esti lattialla leikkivä ja kipeä kaksivuotias, olisi ressu todennäköisesti säikähtänyt.

Näin ollen ehdin kuunnella mitä muuta lääkärillä oli kerrottavana:

  • yksi kylkiluu murtunut oikealta. En kuollaksenikaan keksinyt mistä se on tullut, veikkaus oli että leikkaus. Huomasihan tuon syvään hengittäessä, mutta pariin viikkoon tuokaan ei enää ollut vaivannut, ilmeisesti parantunut. Murtuneita kylkiluita ei enää nykyään hoideta mitenkään erityisesti
  • maksa on raidallinen (!), kuulemma normaalia sytostaattien jäljiltä. Meinasin kysyä, tuleeko minusta kauttaaltaan seepraraidallinen, mutta purin kieltäni
  • maksassa lisäksi n. viiden sentin nestekertymä joka saattoi olla kudosnestettä tai jotain muuta. Tulehdusarvojen seurantaa vaatii, jos lähtee nousemaan niin ultraäänen opastuksella dreenihommia tiedossa

Kipuja on kuitenkin vielä kohtuullisen paljon. Liikkuminen (kumartelu, ylösnousu) on paikoitellen melko hankalaa ja sen verta tuskaista että irvistyksen tai äänen se miehestä puristaa. Sairaslomaa pitää jatkaa muutamalla viikolla. Tahdon olla täydessä kunnossa töihin mennessäni, eikä niin että viikon tekee töitä ja sitten jää taas saikulle kun joku paikka brakaa.

Syöpähän voi tietenkin uusiutua. Jotenkin on vaan semmoinen olo että paskat siitä. En jaksa surra etukäteen jotain jota ei ehkä tulekaan. Lisäksi kulunut vuosi on mennyt koko perheeltä enemmän tai vähemmän persiilleen sairastaessa (enimmäkseen vanhemmilta mutta myös lapsilta, erityisesti vanhimimmalta) syöpää ja sen sivuilmiöitä kirotessa ja niiden kanssa tapellessa. Nyt on semmoinen olo että OLISI IHAN KIVA VAIHTEEKSI ELÄÄ! Kroppa on edelleen luvattoman heikko sytojen, leikkauksen ym jäljiltä mutta hitaasti, erittäin hitaasti tunnen voimieni palaavan.

Tässä  kohtaa kiitos kaikille, jotka ovat minua ja perhettäni tukeneet tämän hankalan vuoden aikana joko henkisesti, rahallisesti tai muuten auttamalla. Ilman teitä ei olisi maaliin selvitty – you know who you are! Kiitos myös Sinulle joka olet tätä blogia lukenut. Yli 250.000 sivunäytöstä päätellen teitä on ollut muitakin kuin sukulaiset ja pari kaveria. Jatkossa päivityksiä tulee varmaan harvemmin, ellei sitten syövän mokoma päätä uusia. Pidän blogin kuitenkin ainakin toistaiseksi näkyvissä. Jos joku vasta syöpään sairastunut kaipaa vertaistukea, ota ihmeessä yhteyttä admin ättiä syopalainen piste fi

Not a prisoner, I’m a free man
And my blood is my own now
Don’t care where the past was
I know where I’m going
Out!

16 thoughts on “The Prisoner

  1. Hienoa!!!!!! Kirjoittele nyt vaikka vaan jotain; tulee muuten ikävä näitä sinun päivityksiä 😁

  2. Aivan mahtavaa!! Tekisi mieli halata, mutta antaa sen kylkiluun parantua. Yläfemma! Askel kerrallaan Esa…

  3. Yes, minäkin melkein ääneen kiljahdin riemusta ja kotona oisin kiljunutkin mutta olen junassa. Hienon hieno juttu!

    Aina se voi uusia mutta voi se olla uusimattakin. Minä aina sanoin että jos yksikin paranee niin minäkin voin. Minun kohdalla se ei ole – vielä – toteutunut, mutta toivoa pidän yllä niin kauan kun varmuutta ei ole.

  4. Olen onnellinen puolestasi ❤ Toipumista ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

  5. Onneksi olkoon! Uskomaton selviytymistarina. Anna itsellesi aikaa toipua. Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!! Kirjoittele kumminkin miten toipuminen edistyy. Terveisin rintasyöpäläinen, kolmannen
    vuoden kontrollikin puhdas.

  6. Aivan mahtava homma! Tsempit jatkoon.
    Sitä mun piti sulle vielä sanoa, että pidä nyt vähän piree sairausloma kun pari viikkoo. Sun nyt vaan pitää toipua kunnolla. Kyllä sä töis vielä kerkeet olla!

  7. Hiano homma, 🍻 nyt vaan kevyttä treeniä. Kunto palautuu pikkuhiljaa ja kun kellään ei ole mihinkään kiire niin nauttikaahan yhdessä toipumisesta.
    Jaksaa edelleen eikä periksi anneta.

  8. Yes!! Lukijasi onnittelee ja iloitsee kanssasi. Jään odottelemaan elpymispäivityksiä, sitten kun siltä tuntuu. Pienin askelin – mutta eteenpäin!

  9. Mahtava juttu! Kaikkea hyvää toipumiseen ja mukavaa tavalliseen elämään totetuttelua sinulle ja läheisillesi!

  10. Tervehdys! Löysin blogisi muutama viikko sitten ja parissa päivässä luin kaikki postaukset läpi. Syöpä on koskettanut minunkin elämääni hyvin läheltä.

    Aivan mahtavaa että olet nyt tässä pisteessä! <3 Olen kärkkynyt viime aikoina milloin tulet kertomaan tulokset. Ja vitsit, miten voi tulla onnelliseksi tuntemattoman puolesta! Ja myös sinun perheesi puolesta.
    Toivotan teille kaikkea hyvää tulevaan.

    p.s. Muista oikeasti antaa aikaa itsellesi toipua, tiedän että se on tekeväiselle ihmiselle haastavaa mutta se palkitsee kyllä.

    1. Ihan mahtavan hienoja uutisia! Kirjoittele vaan vaikka silloin tällöin miten menee. Mukavaa syksyn jatkoa!

  11. Mahtavia uutisia!!! Malta levähtää nyt rauhassa itsesi kuntoon ja nauttia perhe-elämästäkin ilman pelon tunteita, jookos? Olisi myös kiva joskus kuulla kuulumisiasi, vaikka, ONNEKSI, pirulainen on nyt pois. Toivon todellakin kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi! Tiedätkin jo, mikä maailmassa on tärkeintä, joten nauti niistä asioista.

Comments are closed.