Juhlien jälkeen

Viimeisetkin vieraat ovat lähteneet. Lattia on punaisten juomamukien ja serpentiinin peitossa. Serkkupoika makaa sammuneena sohvan takana. Kuka jaksaisi  siivota? Mitäs nyt tehdään, kun syöpä on poissa? Yhtäkkiä et olekaan potilas vaan toipilas.

Perheen miehet.

Onneksi kivut ovat pikkuhiljaa vähenemään päin. Enää ei jokainen makuulta nousu kirvoita irvistystä ja murahdusta. Sisäelimet ovat kuitenkin edelleen jotenkin sekaisin. Joka ruokailusta 20 minuutin kuluttua alkaa suolistossa mahdoton mekkala . Vesiripulilla menty viimeiset 10 päivää. Pönttöön päätyvä tavara on milloin minkäkin väristä. Ei kuitenkaan koskaan koostumukseltaan ja väritykseltään sellaista kuin pitäisi. Hieman jännittää, onko maksa-suolisto-akselilla muhimassa jokin epämiellyttävä yllätys. Vettä, urheilujuomaa ja Osmosalia ryystän litrakaupalla. Ei huvita päätyä dehydraation takia tiputukseen kuten jokunen kuukausi sitten kävi. Taysin Gastro-enterologiselta polilta sain lääkärille soittoajan huomiseksi.

Sydämen sykkeet ovat edelleen liian korkealla. Kävin koettamassa pariin otteeseen maantiepyöräilyä. Pisin lenkki oli 20km, keskisyke yli 150 bpm, joka on 15-20 iskua liikaa.  Leposykkeet ovat saman verran liian korkealla. Ihmetyttää hieman mikä tämän tekee. Portaita noustessa huomaa onneksi, että jalat ovat hieman vahvistuneet. Kiipeän muutenkin portaita aina kun vain on mahdollisuus.

Lääkitys on vähenemään päin. Opiaattikipulääkkeiden päiväannoksesta on viilattu jo neljännes pois. Lääkäri väitti, että annoksen pienetessä “elämänlaatu paranee 100%”. Ihan näin rajua muutosta en ole vielä havainnut, mutta totta on että hymyilen ja nauran useammin. Jaksan myös vitsailla ja pelleillä lasten kanssa ja heidän kustannuksellaan. Olen huomaavinani, että etenkin esikoinen ihmettelee tätä hieman. Onhan se suuri muutos. Viimeisen vuoden ajan isän tilalla on ollut sairastava, ruokkoamaton mörkö, jonka osallistuminen arkeen oli satunnainen kiukkuinen murahdus.

Nuorimmainen nukkui tänään kahdeksaan. Suon mielelläni pikku-ukolle nämä hitaat aamut. Kuukauden päästä palaan (näillä näkyminen) työelämään ja se tarkoittaa hänellekin aikaisempia herätyksiä ja nopeita aamulähtöjä, jossa aamupala on vielä puoliksi pureksittuna suussa kun autolle mennään juosten.

Tätä päivääni parhaiten kuvaava biisi: “Drinking in L.A.” Tästä ei kannata kenenkään tehdä johtopäätöksiä: raittiuslupaus pitää ja pysyy.

2 thoughts on “Juhlien jälkeen

  1. Upea juttu! On ihanaa huomata että elääkin ihan normaalia elämää🍀
    Usko siihen ettei syöpä uusiudu. Minullakin tämä sama kummajainen on pysynyt poissa vaikka olikin yksi leikattu etäpesäke.

Comments are closed.