Uusi aika

Pisimmänkin yön jälkeen koittaa aina aamu. Synkeimmän talvenkin jälkeen uusi kevät. Minä elän – vuodenajasta huolimatta – elämäni kevättä. Olen elossa. Enkä sitten tarvinnutkaan palliatiivisia hoitoja. Nehän tekevät vain pikkuhiljaa pois haihtuvan olon mukavammaksi. Kipulääkkeitä ja rauhoittavia, että teloitettava pysyy rauhallisena.

“Vaikea uskoa, että te koskaan tuosta syövästä paranette” sanoi eräskin valkotakkinen. Antaisin perintöosani jos muistaisin kyseisen “lääkärin” nimen. Haluaisin soittaa ja tunkea nuo harkitsemattomat sanat sen typerän ämmän kurkusta alas niin että ne juuttuvat sinne. Olisi oikeus ja kohtuus että hänkin itkisi, samoin kuin minä silloin kun nuo sanat Syöpäosasto kakkosella kuulin. Jos luet tätä – haista akka paska. Minä selvisin! Kannattaisi ehkä seuraavalla kerralla perehtyä potilaan tilanteeseen paremmin, ennenkuin alkaa laukoa oraakkelin varmuudella vailla pohjaa olevia ennusteita.

Olen aloittanut taas pyöräilyharjoitukset. Syke nousee edelleen helposti eikä vauhti todellakaan päätä huimaa. Jalkojen vahvistumisen ja lihasten elpymisen melkein kuulee. Pari viikkoa sitten en jaksanut nostaa kuopusta ostoskärrystä. Nyt jaksan nostaa pikku-ukon maasta suorille käsille useita kertoja. Huomenna haen salikortin ja alan painoharjoitukset. Nyt lähtötilanteessa en saa edes yhtä etunojapunnerrusta. Vuosi syöpäpotilaana ja sytostaattimyrkyt ovat totisesti tehneet tehtävänsä. Tämä tulee muuttumaan, odottakaapa vain. En minä uudeksi Ronnie Colemaniksi havittele. Hän on moninkertainen kehonrakennuksen maailmanmestari. Tavoitteenani on toimiva kroppa, joka kelpaa sekä vaimolle että minulle. Muilla ei ole niin väliä, mutta olisi kiva kehdata riisua paita kesällä uimarannalla. Vaimo toivoo että keräisin vähän massaa. Tykkää kuulemma minusta vähän isompana. Nyt paino on 91 kg, ennen sairastumista sataviis. Itse viihdyn näin, reilut kymmenen kiloa entistä kevyempänä. Tulisipa talvi ja hiihtokelit. Joulusta on optio päästä Saariselälle. Näen jo silmissäni puhtaan valkoisen luonnon ja priimakuntoiset ladut. Toivottavasti toteutuu.

Uusi urheilukello ranteessa mittaa uuden elämän kulua. Polar Vantage M. Uutuus joka julkaistaan vasta parin viikon kuluttua. Palkitsin sillä itseni syövästä toipumisesta, vaikka kasvaimen leikannut kirurgi sen oikeasti olisi ansainnut. Näytön kirkkaus tai pikemminkin sen puute oli pieni pettymys. Katsotaan nyt pysyykö vehje vauhdissani.

Jokainen uusi päivä tuo elämäniloa ja jaksamista muutaman pisaran lisää. Sekä minä että vaimo hymyilemme ja nauramme päivässä enemmän kuin päättyneenä syöpävuonna yhteensä.

Tuntuu hyvältä.
Parhaalta, oikeastaan.

6 thoughts on “Uusi aika

  1. Onnea! Sitä huokuu joka rivi. (Paitsi ehkä ne terveiset. ) Ilo on lukea, ja lämpimästi toivotan kaikkea hyvää ❤️

  2. Niin hyvä kuulla tällaisia uutisia! Kaikkea hyvää teidän koko perheelle. Iloa ja naurua elämään!

  3. Olen seuraillut blogiasi jonkun aikaa ja ihana lukea, kun pääset nauttimaan siitä normiarjesta ja elämästä ilman syöpää❤ Osaan samaistua haavakipuihin, hoitojen sivuvaikutuksiin ym. Itse reilu 35v nainen ja nytkin Ah Niin Ihana-solunsalpaajakuuri käynnissä. Mutta periksi en anna. Ikinä😊

  4. Ihana kuulla 🌞 kaikkea hyvää tästä eteenkin päin. T. Eija

Comments are closed.