Karaoke-efekti

Osaa se hymyilläkin.

Tiedättehän tunteen, kun kuulee ensimmäistä kertaa omaa lauluääntään nauhoitettuna? Ensireaktio on  “eeeeEEEIIIH!!11”

Näin kävi, kun sain taannoiseen Aamulehden opioidi-juttuun liittyvät valokuvat nähtäväksi. Kuvaajan mukaan hymyily kuvissa ei ollut suotavaa. Artikkelin aiheen huomioiden ymmärrettävää.

Ennen sairastumista olin vielä ikäistäni nuoremman näköinen. Samaa mieltä olivat muutkin kuin äiti, vaimo ja paras kaveri. Nyt vuodet ovat totisesti juosseet äijän kiinni. Perhana sentään! Botoxia kehiin ja löysät kireälle korvien taa! Tukankin voisi kasvattaa, vaihteeksi.

Onhan tässä toisaalta takana melkoinen vuosi. Ihme jos ei tällainen rumba turpavärkissä jotenkin näkyisi. Ehkä ihme tapahtuu ja vaimon taannoin lahjoittama Teh Ryppyvoide tepsii? Purkissa luki oikein “TURBO.” Pakkohan sen on tehota!

Toimittaja Marjaana Karhukorpi kirjoitti siis opiaattilääkkeisiin liittyvistä ongelmista ansiokkaan kaksiosaisen artikkelin. Ensimmäisessä osassa allekiroillut pääsi valottamaan omaa lääkeopiaateista irrouttautumistaan. Toisessa osassa käsitellään opiaattien väärinkäyttöä terveydenhoidon ammattilaisten ja muiden viranomaisten näkökulmasta. Pohjois-Amerikassahan nämä ovat jo melkoinen ongelma.

Jutut pääsee lukemaan 1 euron AL-koetilauksella.

Artikkelin saama huomio oli samalla sekä imartelevaa että kiusallista. En ole vieläkään oppinut olemaan huomion kohteena. Juhlissakin viihdyn paremmin sivummalla pienemmässä porukassa kuin alfaurostelemassa kaiken huomion keskipisteenä ottamassa selfieitä itsestäni toisten samanlaisten julkisuustyrkkyjen kanssa.

Kuitenkin olen tullut sairauden tiimoilta vapaaehtoisesti julkisuuteen, joten turha tässä on vinkua. Mitäs läksit! Samalla  reality-check: seuraavan kerran meikäläisen nimi lukee Aamulehdessä todennäköisesti vasta kuolinilmoituksessa, joten nautitaan kyydistä.

Kommenttiosastole kaipaisin lukijoiden omia kokemuksia lääkeviekkareista. Aineen kauppanimi ja oireet mukaan.

Päivitys 9.4.:.

Proffa soitti. Sovittiin että tauolla ollut syöpälääke Afinitor jatkuu toistaiseksi. Se pantiin paussille, kun maksa-arvot rupesi olemaan lähes Irwin Goodman-vainaan luokkaa. Tai ainakin Vexi Salmen.

Lääkkeen valinnassa on aina kyse siitä, ylittävätkö haitat hyötyjä. Tässä keississä…

Plussaa:

  • pitäisi estää syöpäkasvaimia uusimasta
  • saa syödä niin paljon kuin jaksaa, mitä haluaa eikä liho. Viimeiset kolme-neljä kuukatta olen murkinoinut kuin syömishäiriöinen sumopainija ja paino pysyy samassa kilon tarkkuudella.

Miinusta:

  • maksa huutaa hoosiannaa
  • hirveät ilmavaivat
  • sykkeet +10-20 bpm normaalia korkeammat, joka tekee mm. tavoitteellisen maantiepyöräilyharjoittelun täysin mahdottomaksi. Tavallinen peruskuntolenkki menee väkisin intervalliharjoitteluksi (ajat normaalisti, teet kuolemaa, ajat normaalisti, teet kuolemaa jne)
  • kohtuuvittumaiset nivelkivut

Johtopäätös:

Mieluummin miinukset kuin Syöpä 2.0

2 thoughts on “Karaoke-efekti

  1. Johtopäätelmäsi hyväksyn täydellisesti ja toivon sinulle ja perheellesi parahultaista toipumista koettelemuksista. Elämme hetkessä, joten menneiden murehtimisesta ei ole muuta hyötyä kuin oppiminen virheistä. Tulevaisuuteen pitää tuijottaa, vaikka sitten vähän lyhyemmälläkin aikavälille. Aurinkoista kevättä.

    1. Hei, viisaita ja realistisia johtopäätöksiä. Itse viisastelin sinulle kaikenlaista kun oli tilanne päällä, nyt kommentoin vain kompatakseni sinun ajatuksiasi. Hienoa myös, että kerrot tänne lukijoille miten toipuminen edistyy. Toivotan tsemppiä ja myös jaksamista. Ainakin itselläni koettelee kovasti kärsivällisyyttä moni juttu, paljon on muuttunut, onneksi vähitellen tapahtuu palautumistakin. Saisinpa jostain tuota sitkeyttä, mitä sinulla on yllin kyllin.
      Valaistuvaa kevättä!

Comments are closed.