Kaikkea sitä

Terveyttä ensiksi

Sain perjantaina IV-rautaa 1.000mg, hemoglobiini oli jo ennen sitä 134Hb. Verenpaine 125/75,  leposyke 63, paino n. 93 kg ja Polarin VO2-Max kuntotestin tulos ikäluokassani “erittäin hyvä”. Suorituskyky rasituksessa ei vielä ihan sairautta edeltävällä tasolla, mutta maantietä on poljettu tänä vuonna 1778 km ja luisteltu 181 km. Mutta kuka noita laskee…

Huomaan muuten, etten määrittele enää itseäni “syövän kautta”, vaikka aihetta puheessa tulee aihetta vielä silloin tällöin sivuttuakin. Katse on nykyään tiukasti eteenpäin, arkihuolet sivuttavat terveysmurheet. Niin kai pitää ollakin.

Hurlumhei!

Viisikymppiset on nyt juhlittu pienessä piirissä. Eipä tämä elo sen kummemmalta tunnu, vaikka elämästä on 2/3 eletty ja loppusuora aukeamassa. Hatunnosto täytyy kyllä antaa lahjojen antajille – ihan perinteisimmästä päästä olevia lahjuksia ei paketeista paljastunut. Senkin penteleet <3

Kyä lähtee!

Ensimmäiseksi – tietenkin – jokaisen Keski-ikäisen Miehen ™ ykköshaave: punainen urheiluauto. Jalkatilan määrä vähän arveluttaa, mutta pientä epämukavuutta olen toki valmis kärsimään kanssa-autoilijoiden kateellisuuden tähden. Koeajo on vielä ajamatta, koska merkkipajalla asennetaan tähän juomamukitelinettä. Pitäähän urheiluautossa olla juomamukiteline, herranjumala!

Toinen ehdoton , vielä puuttuva, vakiovaruste on isotissinen blondi pelkääjän paikalle. Vaimokulta ei suostu värjäämään tukkaansa, joten perusteltuja hakemuksia repsikkaruusuksi otetaan vastaan nimimerkillä “Ei o häpee olla klisee.”

Seuraavasta paketista paljastui kaksi paria pierua suodattavia alushousuja. Luit aivan oikein. Shreddies-tuotemerkillä on ilmeisesti tuotettu jo useamman vuoden ajan flatulenssista kärsiville napakoita aluspöksyjä, jotka lupaavat haihduttaa päästöistä pahimmat cacá-aromit.

Koeajossa tempasin ison kourallisen luumuja napaani ja jäin odottamaan pakin käynnistymistä. Tuttu 15-sekuntinen törinä oli tosiasia, mutta hajua ei totta tosiaan tuntunut. Halleluja! Saattavat jopa toimia!

“Pistäpä kultaseni korkea C!”

On more serious note – olen täysin kyllästynyt näihin “#¤”#! ilmavaivoihin ja perheelläkin alkaa olla mitta täynnä, työkavereista puhumattakaan. Lääkäritkään eivät oikein tiedä niille juurisyytä. Kuvittelepa omalle kohdallesi vuoden kestävä turistiripuli, niin saat kalpean aavistuksen tästä maanisesta metaanimahtailusta ja vessarallista.

Mahdollisesti sytostaatit ovat paskoneet – pun intended – suoliston bakteerikannan. Ajan kanssa se saattaa elpyä – tai sitten ei ikinä, kuten proferssorska veikkaili. Muilta haimasyöpäläisiltä olen kuullut, että Creon-haimaentsyymivalmiste pierettää. Dumppasin ne viikoksi. Pari päivää oli rauhallista, sitten tuomiopäivän pashapasuuna soi niinkuin ennenkin. Seuraavaksi suun kautta nautittavat rautavalmisteet tauolle. Hetken auttoi, sitten ei. Go figure.

Mitään yhteistä nimittäjää tälle “yhden miehen ympäristökatastrofille” ei siis ole. Sama ravinto, samat lääkkeet, sama määrä liikuntoa. Torstaina törisee, perjantaina ei. Otin nämä kalsarit joka tapauksessa ilolla vastaan. Huolto vaatii valitettavasti erikoispesun, vesipesu tuhoaa pierupöksyt kertalinkouksella.

Rullaati rulla, K2 tekee laatuluistimia, en vaihda merkkiä. Ovat jo kolmas pari.

Itselleni ostin lahjaksi uudet rullaimet. Vanhat kookakkoset on ajettu loppuun. Uusia 125 millisillä pyörillä varustettuja superkiitimiä ei minun kaviooni sopivina löytynyt, joten oli tyydyttävä “vain” 110-millisiin renkaisiin. (vertailun vuoksi – entry-level-fitness-luistimissa on 80 mm pyörät). Ihan kivaa kyytiä näilläkin pääsee, 44 km/h tähän mennessä nopein alamäki. Ovat mokomat mukavaa vaihtelua pyöräilylle. Saa yläkroppakin tehdä töitä valmistautuessaan hiihtokauteen. Minullahan on kalavelkoja maksettavana sille “oho oho-mummolle”.

Kaukonäköiset ystäväni olivat ostaneet lahjakortin Signature-pyöräliikkeeseen fillarihuoltoja varten. Pyöräilykaveri on jaksanut naljailla raksuttavista vaihteista – oikeassa tietysti oli, säädöt olivat “sinne päin”. Pari päivää ennen juhlia onnistuin vaihteita “säätäessäni” katkomaan takavaihtajan rungon (ei pitäisi olla mahdollista, mutta minäpä osasin), joten nolona soittamaan, josko lahjan saada pari päivää etukäteen. Juhlapäivänä sitten kiiteltiin kauniisti tyhjästä kirjekuoresta.

Söpöstelyä

Olen saanut vaimokullakin varovaisesti kiinnostumaan maantiepyöräilystä. Lahjoitin hänelle kakkosfillarini ja haalimme aloitusvarusteet käytettynä – eihän sitä tiedä vaikkei kammen pyörittäminen rouvalle mieleistä olisikaan.

Kolmen yhteisen lenkin jälkeen kuulin kauniit sanat “kyllä mä jaksaisin 10 kilsaa pisemmänkin lenkin”. Ehkäpä meille löytyi 15 yhteisen vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa yhteinen harrastus? Ei varmaan parisuhdetta ajatellen ollenkaan huonompi juttu tämä. Hiton paljon kivempaa jubailla elämänkumppanin kanssa niitä näitä kauniissa kesäillassa kampea pyörittäen kuin vetää spandexit kireänä nenä kiinni nestekidenäytössä tottelemattomia sykealueita kiroillen.

5 thoughts on “Kaikkea sitä

    1. Pidä sitten vauhti sopivana vaimon kanssa pyöräillessä😃

  1. Ehdottomasti hankin tuollaiset pökät minäkin. Nyt on takana 1,5 vuotta mahaleikkauksesta ja suolisto ihan kuralla. Eli samat vaivat täälläkin, ei kiva asiakaspalveluammatissa.

    1. Hei, minulle on tehty sama leikkaus kuin sinulle pari vuotta sitten, joten olen mielenkiinnolla lukenut blogiasi. Creonit on käytössä eikä niistä tule vaivaa, päinvastoin ne ehkäisevät rasvaripulia. Pistetäänkö sinulle Somatulinea.?Minulle se aiheutti paljon mahavaivoja….

Comments are closed.