Miksi näin?

Jos et ole lukenut tätä blogia, tiivistän tähänastiset tapahtumat. Oli mies, tuli syöpä. Lääkäri sanoi “No can do”. Toinen lääkäri naapurikaupungissa sanoi “Can do”. Ja tässä sitä ollaan, terveenä ja työelämässä.

Tampereen Yliopistollinen Keskussairaala oli siis luokitellut syöpäkasvaimeni alusta lähtien leikkauskelvottomaksi. HUS Meilahden sairaala Helsingissä totesi sen leikkauskelpoiseksi, leikkaus onnistui ja “loppu on historiaa”.

Tutustuin tämän samaisen blogin kautta toiseen haimasyöpäpotilaaseen. Yksityiskohtiin menemättä myös hänen kasvaimensa oli arvioitu leikkauskelvottomaksi. Syy oli muistaakseni sama, kasvain oli kiinni isossa verisuonessa.

Hänkin päätyi konsultoimaan HUS Meilahtea ja minut leikannutta lääkäritiimiä. Sain juuri viestin että leikkaus onnistui täydellisesti ja hän on toipumassa. Perheemme iloitsee hänen perheensä kanssa.

Ehkä Tampereella saatu lääkitys onnistuikin pienentämään kasvaintani viimeiseen T:reella ja ensimmäisen H:gissä tehdyn tutkimuksen välissä juuri sen verran, että kasvain olikin yhtäkkiä leikattavissa. Reilun kuukauden sisällä, puolen vuoden tuloksettomien ja raskaiden hoitojen jälkeen. “Olipa minulla kerrankin onnea!” muistan ajatelleeni.

Nyt siis toinen samanlainen tapaus.

Alle vuoden sisällä.

Sattumaako edelleen?

Päivätyöskentelen itse it-alalla ylläpito- ja tukitehtävissä. Ainoa tapa säilyttää ammattitaitonsa – jos kohdallani voi sellaisesta puhua – on yrittää oppia uutta koko ajan. Imea oppia kollegoilta, heidän onnistumisistaan ja harvoista virheistään. Lukea. Lukea. Lukea. Kysellä tyhmiä itseään viisaammilta.

Lisäksi työnantaja kouluttaa meitä säännöllisesti ja kannustaa opiskeluun. On pakko, muuten tippuu kyydistä. Ala menee koko ajan eteenpäin.

Minulla on ollut käsitys, että lääketiedekin on nopeasti etenevä ala. Että erikoislääkärit ovat hyvin verkostoituneita huippuammattilaisia jotka päivittävät jatkuvasti ammattitaitoaan, tapaavat toisiaan säännöllisesti ja seuraavat oman alansa julkaisuja sekä uutisia uusista hoitomenetelmistä.

Jos näin, miten on mahdollista, ettei Tampereella tiedetä mitä Helsingissä osataan?

Eikö potilaita ohjata “paremman hoidon piiriin” taloudellisista, hallinnollisista tai jostain muista syistä vaan heidän annetaan valua ennenaikasesti palliatiiviseen hoitoputkeen ja lopulta kuolemaan ennenaikaisesti, tarpeettomasti?

Lainaus Sosiaali- ja terveysministeriön Hoitotakuu-sivuilta:

Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle, joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille

Jos minä tai potilastoverini olisimme jääneet odottamaan tämän “takuun” toteutumista, saisimme luultavasti odotella edelleen.

Jos sairaanhoitopiiri ei voi järjestää erikoissairaanhoitoa säädetyssä enimmäisajassa Suomessa, sen on annettava potilaan pyynnöstä ennakkolupa hakeutua sairaanhoitopiirin kustannuksella hoitoon EU- tai ETA-maahan taikka Sveitsiin.

Kuinka monta syöpäpotilasta on kuollut tarpeettomasti sairauteensa vain siksi, että tätä lakisääteistä velvoitetta “paremman hoidon piiriin” ohjaamisesta on laiminlyöty?

Lopuksi myös kiitos

Vuosi ja 2.000 kilometriä onnistuneen leikkauksen jälkeen.

Todettakoon, että sain molemmissa sairaaloissa erinomaista hoitoa. Erityisesti hoitajien ammattitaito ja välittäminen kiireen keskellä auttoi jaksamaan pahoinakin päivinä. Olen tietoinen, että sain varsin nimellistä korvausta vastaan korkeatasoista hoitoa ja muutuin nettoveronmaksajasta saajaksi yhdessä yössä. Onpa noita verojakin toisaalta ehditty maksella 1980-luvulta asti.

Monessa muussa maassa tarina olisi päättynyt toisin. En tiedä onko lottovoitto syntyä Suomeen, mutta tiedän että syöpälotossa minä voitin kahdesti. Ensin syövän. Sitten syövän.

6 thoughts on “Miksi näin?

  1. Toivottavasti olette tämän toisen toipilaan kanssa antaneet palautetta Taysiin?

    1. Omalta kohtaltani vastaan: en.
      Hoitovirhettähän ei varsinaisesti ole tapahtunut, vaan laiminlyönti ohjaamisen osalta. En halua ruveta “käräjöimään” enkä rypemään menneissä kaunoissa. Ainoastaan herättää keskustelua aiheesta sekä rohkaista “sinulla ei ole toivoa”-tuomion saaneita potilaita hakemaan toista mielipidettä oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelta, niin raskasta kuin se saattaa vakavasti sairaalle ollakin.

  2. Minulla on samantapainen tarina. Se ei päättynyt paranemiseen, mutta jatkoaikaa olen saanut useita vuosia, kun olen itse etsinyt kirurgin joka leikkaa kun oman sairaalan vastaava ei ole leikannut.

    Eikä ole kyse siitä että olisi priorisoitu rahan takia tai että olisin kalliimpaa hoitoa hakenut. Leikkaukset ovat tulleet halvemmaksi kuin sytostaattihoidot.

    1. Tämä minuakin ihmetyttää. Jos kirurgiaa ei lasketa “syöpähoidoksi”, mitä ihmettä?
      Jos vien rikkinäisen auton verstaalle, ei minua kiinnosta se korjaako sen asentajaharjoittelija vai insinööri. Tärkeintä on että vika tulee korjatuksi.
      Näin pitäisi olla terveydenhoidossakin. Uusia autoja saa rahalla, ihmishenkiä ei.

  3. tervehdys!
    Vilpittömästi onnittelen taudin selätyksestä.
    Itse en sitä tule selättämään, vaan viikatemiehelle tullee töitä.
    Kiittäminen paikallista terveyskeskusta ja keskussairaalaa. Tk pompotteli ensin 4 vuotta ja Sitten keskussairaalassa todettiin taudin levinneen liikaa. Vaihtoehtoja ei edes annettu.
    Tässä on kiduttu 7 vuotta ja käyty hoitoja jos jonkinlaisia lävitse. Sitkeästi.
    Nyt on kuitenkin tullut aika, jolloin tuntuu siltä, että ” miksi jatkaa?”. Niin miksi?
    Kanssasi ihan samaa mieltä, että potilaalle ei ehkä annetakaan mahdollisuutta elämään. Ei ohjata toisaalle hoitoon. Olisiko erilaisia näkemyksiä hoidoista. Voisiko joku ehkä hoitaa ja vieläpä mahdollisesti parantaa.
    Kysymyksiä riittää, mutta katkeruus ei yhtään auta.

    Toivon sinulle ja perheellesi monia, monia terveitä vuosia.

    1. Sanattomaksi vetää tilanteesi.

      Karseinta vakavasti sairastumisessa on se, että samanaikaisesti sairastuneen pitäisi olla tietoinen oikeuksistaan, jaksaa painia Kelan byrokraattien kanssa ja olla samalla oman sairautensa asiantuntija, vaikka sitten Google-sellainen. Tokikaan lääkärille puhuessa ei kannata kertoa tietojensa lähdettä tässä tapauksessa. Niin ja jossain välissä levätäkin.

      Oletko varma, että sinun tapauksessasi kaikki kivet on käännetty?

Comments are closed.