Category: Byrokratia

Kortisoni Prednisolon – alasajon päiväkirja

Taas vaihteeksi paikallisessa.

Olen kärsinyt monta kuukautta voimakkaasta käsien vapinasta ja kohonneista sykelukemista (niin rasituksessa kuin levossa). Syylliseksi epäilin ensin sytostaatteja ja kipulääkitystä. Sattumalta googlaamalla löysin useammastakin toisistaan riippumattomasta lähteestä näille oireille tunnetun aiheuttajan – kortisonin. Olen syönyt Prednisolon-kortisonivalmistetta lääkärin määräyksestä 20mg/vrk reilun puolen vuoden ajan.

Halusin näistä normaalielämää selvästi haittaavista oireista eroon. Koska ne ilmenivät silloinkin, kun mitään sytostaattilääkitystä ei käytetty, tuntui järkevimmältä lähestyä ongelmaa sulkemalla mahdolliset muut aiheuttajat yksi kerrallaan pois, aloittaen todennäköisimmästä – tässä tapauksessa kortisonista.

Kontaktoin hoitavan sairaalan (TAYS) tablettihoitajaa, joka konsultoi puolestaan lääkäriä X. Vastaus oli, että “joku” on unohtanut katkaista tuon alunperin “kasvainturvotukseen” joulukuussa 2017 määrätyn lääkkeen. Olen ilmeisesti syönyt Prednisolonia turhaan – herraties kuinka kauan.
Nyt lääke ajetaan sitten alas vähentäen kahden viikon välein 20mg päiväannoksesta 5mg , jotta elimistön oma tuotanto ehtisi palautua ja vieroitusoireet pysyisivät minimissään.
Kirjaan tähän postaukseen havaintoja “projektin” etenemisestä, jos siitä olisi vaikka jollekulle vastaavassa tilanteessa olevalle hyötyä.

Kortisonin alasajo

päivämääräpäiväannosVO2 max (Polar M430 testi)yleinen vireys 1-10käsien vapinamuita havaintoja
18.6.20238voimakas, häiritsevä
19.6.15237voimakas, häiritseväillalla hengenahdistuksen tunne, lisähappea hengitetty ilta ja yö
20.6.15387lievempi kuin eilen, kuitenkin havaittava ja häiritseväaamulla tavallista väsyneempi, mutta vähemmän yöheräilyjä
21.6.15427eilisen tasolla, ehkä hieman lievempääeilisten hengitysvaikeuksien takia keuhko-CT aamulla
22.6.157vähän voimakkaampaa iltapäivällä, ap lievempääyöheräämisiä vain yksi
23.6.
24.6.
25.6..
26.6.
5.12.2017-18.6.2018 20 mg/vrk aamuisin syödyn kuurin alasajo 5 mg päiväannoksesta joka toinen viikko vähentäen.

Tee hoitovirheilmoitus

Hoitavan sairaalan potilasasiamieheen on oltu yhteydessä. Tuli kehoitus tehdä ilmoitus mahdollisesta hoitovirheestä, mutta kuitenkin odottaa vahinkoilmoituksen kanssa alasajon loppuun. Hoitovirheilmoitusten käsittely kuulemma kestää tavallisesti 7-8 kuukautta (!) Viive ei sinänsä haittaa, en usko saavani mitään rahallista kompensaatiota vaikka virhe todettaisiinkin tapahtuneeksi. Vien kuitenkin asiaa eteenpäin siltä varalta, että joku tämän tarpeettoman kuurin sivuvaikutuksista jäisikin pysyväksi haitaksi.

Lyhyet

Lyhyet

Jälleen yksi sytostaatti-hoitojakso takana.

Teysuno oli vähän parempi kuin edeltäjänsä.  Kuitenkaan samanlaista “olen noussut haudasta, hallelujaa”-tunnetta 24h lääkkeen vaikutuksen päätyttyä ei tullut. Ehkä kyseessä oli vain ensimmäisen kerran ilo. Tai se, että käyn taas töissä ja teen välillä täysiäkin päiviä. Ehkäpä hoitojaksojen määrän lisääntyessä kumulatiivinen väsymyskin lisääntyy. Spekuloin toki, mutta toistaiseksi tämä tuntuu järkevimmältä selitykseltä.

Olin suunnitellut jonkinlaisia liikunnallisia aktiviteettejakin, mutta vaaka sai toisiin ajatuksiin. Kolmisen kiloa oli kadonnut hoitojakson aikana jonnekin, joten energiankulutuksen lisääminen ei tunnu parhaalta mahdolliselta vaihtoehtodolta juuri nyt.

Lisäksi viimeisin dreeninvaihto sinetöitiin ns. dreeni-fiksillä, jonka pitäisi olla lujin mahdollinen kiinnike näille perhanan letkuille. Sillä letku ankkuroidaan liimaside-silikonikiinnikkeellä ihoon ja kiinnikettä pidetään paikoillaan niin kauan kuin liima suinkin kestää. En aio ottaa heti riskiä, että lisääntynyt hikoilu irrottaa kiinnikkeen saman tien. “Vihreää Riemua” on ollut viimeisten kuukausien aikana aivan riittävästi, kiitos vain. Koska jokainen letkun korjaus vie vähintään päivän matkoineen ja odotuksineen, maksaa rahaa ja aiheuttaa kohtuullisen paljon turhaa vitutaatiota, preferoin vaihtoehtoa jossa siihen ei enää tarvitsisi kajota. Turha varmaan sanoakaan että luottaisin osaltani tämän rallin olevan vieläkään ohi.

Ensimmäinen päivä kului vuoroin väsymystä pois nukkuessa, vuoroin asioilla juostessa. Ystäväni Kelan mukaan vuoden 2017 lääkekatto ylittyi – ihmekös tuo – jossain kohtaa viime joulukuuta ja nyt olisi mahdollisuus hakea ylijäämiä takaisin. Paras yksittäinen saalis yhdellä apteekkikäynnillä vuonna 2017 oli joulukuussa 150 euroa ja tämän vuoden puolella meni jo 400 rahaa rikki. Seuraavassa elämässä keksin joko parannuksen syöpään tai alan apteekkariksi.

Joka tapauksessa opin jotain uuttakin. Apteekeilla näkyy olevan mahdollisuus tulostaa asiakkaan sotu-kortin perusteella valmiita Kela-raportteja, joka sisältää tarkat tiedot ostetuista reseptilääkkeistä. Raporttiin pari leimaa ja allekirjoitusta, niin byrokraatin märkä päiväuni on valmis.

Se ei minulle aukene, että jos tämmöinen systeemi on, miksi minun pitää kävellä apteekkiin hakemaan se paperi, skannata se ja siirtää se Kelaan? (Etanapostiin en luota enää pätkääkään, kaksi kolmesta lähettämästäni paperista tämän syöpäsekoilun aikana on jo kadonnut matkalle.) Koska Kela?

“Lääkekattohan” on tietty määritelty asiakaskohtainen lääkeostojen maksimimäärä per vuosi, jonka ylityttyä lääkeostosta maksetaan vain omavastuu, ei koko jälleenmyyntihintaa. Mikäli olen asian edes sinnepäin oikein ymmärtänyt.

Jälleen kerran kyseenalaistan tämän toimintatavan. Jos kerran data kulkee Kela <> apteekki, miksi omavastuukorvaus ei astu välittömästi voimaan lääkekaton ylityttyä? Siinä kassalla seistessä. Sen sijaan kierrätetään papereita, juoksutetaan asiakasta pitkin virkatietä, siirrellään rahaa ja paperia edestakaisin.

Viron “yhden järjestelmän systeemistä” saa lukea paljon, tosin en tiedä onko siinä apteekitkin mukana vai ainoastaan kaikkien kansalaisten kaikki terveystiedot. Anyhow, jos tällainen onnistui serkuskansalla, miksei Suomessa? Niin, siinähän on se vaara että asiat voisivat sujua ilman byrokratiaa ja pari isoa it-taloa menettäisi verorahoista kertyvää vakaata tulovirtaa. Sitähän me emme voi sallia, herrajjestas.

Kevät

Kevätaurinko on piristänyt mieltä jonkin verran. Tosin pientaloasujana sitä tietää, että kirkkaita päiviä seuraa yleensä kylmä pakkasyö, joka lisää painetta entistäkin laihemman lompakon tienoilla lämmityskustannusten muodossa. Tässäkin asiassa on kaksi puolta.

Polvillaan tai seisaallaan

Varoitus: seuraava blogiteksti sisältää runsaasti alatyylisiä ilmaisuja ja selvästi tunnistettavia kiroilusanoja. Tiedän, että sinä poikani ystävä NN luet silloin tällöin tätä blogia. Ehdotan että siirryt jollekin Minecraft-sivustolle NYT, koska en halua joutua selittelemään vanhemmillesi mistä olet oppinut tällaisia sanontoja.

Lisäksi tämä kirjoitus on aivan liian pitkä blogitekstiksi.

Oma kuvitus.

Tänään jouduin ensimmäistä kokemaan, mitä on kerjääminen. Se ei ole mukava tunne, seisaaltaankaan. Mietin myöhemmin, oliko seisaallaan pysyminen joku epätoivoinen yritys säilyttää illuusio ylpeydestä. Yhtä kaikki nöyryyttävää miehelle, joka on elättänyt itsensä koko aikuisikänsä. Jota tulee ensi kesänä täyteen 49 vuotta. Edellyttäen, etten ole sitä ennen kuollut tähän tautiin, jota en pyytänyt, jota en halunnut ja jota en todellakaan usko ansainneeni.

Kerjääminen tapahtui Taysissa. Laadimme kertaluonteista avustuspyyntöä Syöpäsäätiölle sosiaalityöntekijän kanssa. Tämä liittyy siihen uuteen syöpälääkkeeseen. Kriittisemmän lukijan mielestä asiasta on jo valitettu tarpeeksi.  Aamun harmaassa valossa en ole täysin eri mieltä kanssasi.

Miltä nyt tuntuu?

Vaikka tekisi mieli kirjoittaa tähän kaikki mahdolliset kirosanat yhteen, en tee niin. Moderni mies tunnistaa tunteensa ja osaa ilmaista ne rakentavalla tavalla. Kuulemma.

Kyllä, olen vihainen. Nöyryytetty. Katkera. Sydänjuuriani myöten v#ttuuntunut siihen, että elämä ja unelmat on otettu minulta tilapäisesti pois. Aika näyttää mitä saan tilalle. Lisää  vastoinkäymisiä. Ehkä jotain muuta. Ehkä yksisarvisia, sateenkaaria ja teletappeja. 

Ensi kesänä piti rakentaa terassi tai autokatos/varastorakennus kotitalomme yhteyteen. Taisi jäädä rakentamatta. Miksikö? Syöpä, ei voimia, ei rahaa.

Ensi kesänä perheen piti tehdä kiva yhteinen lomamatka. Haista la vista sillekin suunnitelmalle.

Ensi kesänä suunnittelin pyöräileväni vähintään 5.000 km. Varmaan joo, jos on vara palkata ambulanssi ja ensihoitoyksikkö.

Ihmisten kaksinaamaisuus

Tämä ilmiö ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Mä kuulin, että sä olit sairastunut vakavasti. Sä tiedät että sulla on aina mun tukeni, me kaikki tuetaan sua, sä oot hyvä jätkä”.

Blaa. Blaa. BLAA.

Kyseinen esimerkki on oikea henkilö. Suosittu, menestynyt elämässään kaikin mahdollisin tavoin. Eikä siinä mitään. Älykkyys ja kunnianhimo eivät ole minun määrääviä luonteenpiirteitäni eikä se ole minulta pois, jos muilla on niitä. Good for him! Olen kuitenkin saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, jossa Mies pitää sanansa. Mies. Isolla Ämmällä. Muuallakin kuin lauseen alussa. Löysillä puheilla on minun silmillä sama arvo, kuin sillä löysällä tavararalla jota myös turistiripuliksi kutsutaan.

Käytin alun toista tuntia sairasloma-aikaani, että olisit voinut tukea minua henkilökohtaisesti viidellä eurolla. Haluaako joku sieltä yläkatsomosta esittää valistuneen arvauksen, toteutuiko tämä koskaan? Eikä tämä ole edes likimainkaan ainoa esimerkki.

Ihminen menneisyydestä, jolta tarjoudun ostamaan hänen ammattitaitoaan kohtuullisella korvauksella voidakseni vuorostani ansaita pienen summan rahaa perheeni elatukseen. Ei vaivaudu vastaamaan edes viesteihini, joiden tiedän menneen perille. Siitä pisteet, että et ollut luvannut minulle yhtään mitään. Minä kuitenkin pyysin nätisti ja tarjosin rahaa.

Nähtävästi olet kuitenkin saanut erilaisen bisneskasvatuksen  kuin minä. Jos toimisin pienyrittäjänä ja potentiaalinen asiakas lähestyisi rahaa kädessä, saattaisin sanoa että “sori, auttaisin mielelläni, mutta työkirja on täynnä seuraavat kolme kuukautta eteenpäin”. Hätävalheenakin se osoittaisi käytöstapoja ja tiettyä tyylitajua.

Ihmisten välinpitämättömyys

Sairauteni tultua julkisuuteen sain runsaasti lämpimiä yhteydenottoja perheemme ystäviltä, niiltäkin jotka olivat enemmän ns. vaimon ystäviä. Jokainen niistä kosketti ja lämmitti. Sen sijaan yhdenkään lapsemme leikkikaverin vanhemman tai naapurin en muista sanallakaan tai eleelläkään osoittaneen noteeranneensa, että naapurissa on aviomiehen paikka auki, jos tämän sairauden kanssa oikein huonosti käy. “No mikä hätä sillä on, tossahan se työntää lumia!” Niin työntää. Sykemittari koko ajan päällä. Paita läpimärkänä. Keskittyen hengittämään nenän kautta sisään, suun kautta ulos. PT:n mukaan tämä auttaa sykkeen tasaamisessa. Toivoen, että puristava tunne rinnassa on vain ohimenevää ja stressin, ei sydänkohtauksen ensioire.

Joidenkin ihmisten pikkusieluisuus ja typeryys

Läppärin FB Messenger piippaa. Joku airut katsoo asiakseen tuoda tietooni että “hei, tiesitkö että suljetussa FB-ryhmässä NN joku ilmiantaa kaikki sun postit!”. Tässä kohtaa totaalinen aivojumi. Luulin että FaceBook on ajankuluväline, ei koko elämä.

  1. kielikelloja en ole koskaan sietänyt.
  2. ei minun ole pakko olla koko FaceBookissa, saati kuulua yhteenkään sen suljettuun, yhden asian ryhmään.

Tämän otannan perusteella jäsenistön valtaosan maailmankuvan laajuus lienee mehupillin luokkaa. Onneksi on teknologia. “Kiitos tiedosta”, MUTE CONVERSATION ja EROA RYHMÄSTÄ. Problem solved. Profit.

Aikaa vapautettu tuottavampaan käyttöön. Harmi sinänsä, että ko ryhmässä oli ainakin kymmenkunta mielenkiintoista ja älykästä henkilöä. Ehkä törmään heihin muualla. Jäi muutama hyvä keskustelu kesken. Ja ei-asiapitoiset keskustelutkin olivat oikein viihdyttäviä. Niitäkin kaipaan. Toisaalta, viikon päästä olen taas työelämässä, joten eiköhän tuo ikävän tunne jää lyhytaikaiseksi.

Miksi uskon edelleen ihmiskuntaan

Oma kuvatus.

Dreeni vuosi eilisaamulla jälleen. Vihreää visvaa pitkin seiniä. Yhteys gastroenterologian polille. Eivät halua tietää minusta mitään, koska varsinainen hoito Taysissa tapahtui syöpäosastolla. Minua pompotellaan kuin syljestä lämmintä palloa. Kerjäysreissulta poistuessani kävelin samalle syöpäosastolle, jossa olin hoidossa viime vuonna. Esitin asian Vieraalle Hoitajalle. “Istu tuohon”.

Hetken päässä olen toimenpidehuoneessa. Tuttu Hoitaja nuoremman kollegan kanssa purkaa tufferointiani. Teemme koehuuhtelun letkun läpivienti näkyvissä. Ei pisaraakaan ulos. Siitä huolimatta Tuttu Hoitaja miettii hetken, mainitsee “periaatteessa Acutan kautta, mutta…” ja poistuu huoneesta viideksi minuutiksi.

Hänen palattuaan minulla on optio seuraavalle päivälle dreenin vaihtoon. Virkatietä tämä olisi tarkoittanut 6-8 tuntia odottamista Acutassa, jonka jälkeen ehkä olisin nähnyt lääkärin, jonka jälkeen olisi alettu ehkä soitella, säätää ja konsultoida. Kas kummanhauskaa. “Where’s a will, there’s a way”

Sovimme koehuuhtelusta kotonani tiettyyn kellonaikaan. Jos aamullakin vuotaa, mies operaatioon. Muussa tapauksessa halipusi ja päivänjatkoa. Ei vuotanut. Mysteeriksi jäi, miksi sylki sapen pihalle eilen.

Tuttu Hoitaja ja nuorempi kollegasi. Teidän kaltaistenne ihmisten vuoksi uskon edelleen ihmiskuntaan. Te ymmärrätte että potilas on ihminen ja byrokratia sitä itseään. Jos se olisi minun päätettävissäni, lennättäisin koko Taysin RS1:n riemulomalle Rivieralle. Alkaen tohtori H:sta (joka paransi yhdellä lauseella elämänlaatuani 80% säätämällä kesken kiireidensä kipulääkitystäni lennosta, onnistuneesti), hoitajistanne – erityisesti hoitaja V:stä joka löi minua sormille kun tupelsin ensimmäisessä dreenihuuhtelussa -aina ruoanjakelija/laitossiivoojaan saakka joka toi oma-aloitteisesti iltapalalle jotain sellaista jota minunkin kävi syöminen, kun olin pisemmän aikaa osastollanne.

EDIT: yöllä kirjoitetuilla blogiteksteillä on taipumus olla joskus tarpeettoman kärkeviä. Siloiteltu vähän enimpiä.

Jälkikirjoitus – se on joskus niin pienestä kiinni:

Teysuno rajattiin eritysikorvattavaksi  vain mahalaukun syöpään 1.9.2017. Minun haimasyöpäni löydettiin 13.10.2017 eli kuusi viikkoa myöhemmin. Jos kasvain olisi löydetty jo syyskuussa, minulla ei olisi hätäpäivää lääkkeen kustannuksen suhteen.
Toivotan päätöstä mukana tekemässä olleille rattoisia yöunia. Joskus sitä pitää olla ihmisellä melkoisen paska säkä.

500 Big Boys – say hello to Teysuno

Teysuno. Tämä on minulle valitun toisen syöpälääkkeen kauppanimi.

Hyviä uutisia:

Teysuno sisältää kelpo tohtorimme mukaan ainesosia joka tekee siitä paljon kapesitabiiniä paremman vaihtoehdon, vähemmin haittavaikutuksin. Ei enää sydänkohtauksia. Ei suolistovaurioita.

Huonoja uutisia:

Kahden viikon käyttöannos maksaa minulle 500 euroa kuukaudessa. Kela ei korvaa tästä senttiäkään, koska Suomessa on päätetty, että mainittu lääke korvataan vain vatsasyövän hoidossa. Ei minkään muun.

No.

Onhan se, asian poliittisen korrektisti ilmaistakseni, “melko paljon rahaa kolmelapsissa perheessä toimivalle toiselle palkansaajalle”. En kerro, montako prosenttia nettoansioistani terveenä saati nyt osasairauspäivärahalle joutuessani, mutta lukija voi vapaasti tehdä äänensävystäni omat johtopäätöksensä.

Tässä vaiheessa emme tiedä montako sykliä tätä lääkettä tarvitaan. Tämä kuukausi mennään joka tapauksessa niin, että syön vain tetsolomidia viisi päivää. Tämä on korvattava lääke, sen suhteen ei ole huolta. Tammikuu pelastettu. Voin huoletta urheilla ja kerätä voimia.

Minulle jää aikaa noin kuukausi raapia jostain kasaan sotasuunnitelma, mistä revin N kuukautta tästä eteenpäin, joka ikinen kuukausi 500 euroa ylimääräistä käteistä. Tietää pitkää iltaa taskulaskimen ja ruutuvihon kanssa ruokapöydän ääressä. Aloitetaan vaikka Syöpäsäätiön kertaluonteisesta, harkinnanvaraisesta anomuksesta, joka hyväksyttynä läpimennessään todennäköisesti kattaisi osan ensimmäisen lääke-erän kustannuksesta.

Kyseessähän on siis sama säätiö, jolle perustamani nimikkokeräys “Pelastakaa Miehet”-kampanjaan on tuottanut tähän päivään mennessä 2.265 euroa ystävällisten, hyväsydämisten yksityislahjoittajien toimesta. Tätä Team Syöpäläinen-pyöräilytalliakin ensi kesän Pirkan Pyöräilyyn tässä organisoin, sairastelun ohessa.

Lohdun sanoja

Kelpo tohtorimme mukaan tiimin jäsenet käyvät nyt kollegakontaktejaan läpi vaihtoehtoisten hoitomuotojen löytämiseksi sekä Suomessa että Pohjoismaissa. Olen tietenkin toiveikas. Ongelmahan on syöpäni harvinaisuus. Esiintyvyys 1:100.000.

Johtopäätös

Olisikohan viisas liike ostaa tätä Teysuno-lääkettä valmistavan tehtaan osakkeita? Syövän hoito tuntuu olevan melko tuottavaa liiketoimintaa.

Syövän parantaminen taas olisi huonoa bisnestä. Ei enää markkinoita tuotteelle eli syöpälääkkeelle.

Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ensiapupoliklinikka Acuta on ehtinyt Syöpäläisellekin tulla tutuksi. Ajattelin kirjata omiin kokemuksiini nojaten muutaman vinkin, jolla ensikertalainenkin selviää “isosta talosta” mukavammin.

Disclaimer: lähipiirissä ei työskentele hoitoalan ammattilaisia, joten älä lue kirjoitusta  iltapäivälehtityylisenä “50 asiaa joita hoitohenkilökunta inhoaa”.  Lähtökohta nion vilpitön halu helpottaa osapuolten kanssakäymistä. 

Koska “kannattaa” mennä:

  • viikonloppuyöt, isot kesätapahtumat (Tammerfest yms) pakkaavat ensiavun täyteen, jolloin “juhlatunnelmaa” piisaa. Eli jos nautit humalaisten möykkäämisestä ja festaritunnelmasta, se lapsesi etusormeen tullut tikku kannattaa ehdottomasti tulla vedättämään juuri tuolloin 😉
  • kääntäen: arkiaamuisin Acutassa voi olla hyvinkin rauhallista pl. maanantai.

Varustus

  • mukavat, rennot vaatteet. Jos syksy tai talvi, pukeudu kylmimmän sääennusteen mukaan. On mahdollista että sisäänmennessäsi on syksy ja kotiutuessasi talvi. Tällä viittaan sekä arvaamattomiin sääoloihimme että Acutan ajoittaisiin legendaarisiin ruuhkiin. Kerrospukeutuminen on pop. Riippuen mistä ovesta lähdet, odotusaulassa voi olla kylmä. Turha hankkia flunssaa kotiinviemiseksi.
  • vesipullo ja pieni määrä ravintoa
  • niskatyyny (kts “kakkospesä”)
  • luettavaa
  • korvatulpat
  • läppäri/tabletti/kännykkä, laturi.
  • jos kotona on nimelläsi mietoa rauhoittavaa lääkettä, voi olla hyvä idea ottaa yksi. Muu säännöllinen lääkitys samaten. Rauhoittavaa ei kuitenkaan niin isoa annosta, että muutut kuolaavaksi zombieksi. Asiointi hoitohenkilökunnan kanssa vaikeutuu huomattavasti, jos sotua kysyttäessä vastauksesi on “gööblöörgh!”

Oikea mielentila

  • olemme julkisen terveydenhoidon piirissä, emme “Greyn Anatomian” fantasiasairaalassa. Sinulla potilaana ei ole oikeutta paukuttaa nyrkkiä pöytään “minä olen VERONMAKSAJA, missä se MINUN lääkäri viipyy?” Newsflash: me muutkin olemme veronmaksajia. Jos haluat VIP-palvelua, hankkiudut yksityiselle sektorille ja maksat itsesi paremman ilmaisun puutteessa kipeäksi.
  • Saapumisjärjestys ei ole palvelujärjestys. Hoitohenkilökunta hoitaa potilaat arvioidussa kiireellisyysjärjestyksessä. Eniten huutava ei ole aina eniten kipeä.
  • Kun tulet Acutaan, asennoidu että “this visit takes how long it takes.” Ruuhkan aiheuttajia voi olla monia. Influenssaepidemia. Syksyn ensimmäiset liukkaat ja kaatuiluvammat. Ja aina kun pihaan kaartaa ambulanssi kiireellinen tapaus mukanaan, vuoronumerosi tipahtaa pari pykälää.
  • keskity tekemään olosi mahdollisimman mukavaksi. Jos pääset kolmospesälle ilta- / yöaikaan, koeta nukkua.

Saapuminen

  • “ykköspesä” eli ilmoittautumisautomaatti. Kelakorttia koneeseen, seuraa ohjeita.
  • seuraavaksi hoidontarpeen arviointi, jossa hoitaja haastattelee sinut lyhyesti ja kartoittaa tilanteesi ja määrittelee kiireellisyytesi.
  • seuraavaksi “kakkospesälle” eli isoon aulaan odottamaan. Täältä sinut kutsutaan siinä järjestyksessä, kuin tapauksesi edellyttää ja mitä talon resurssit antavat myöten. Saatat viettää “kakkospesällä” tunteja, joten pakkaamasi varustus erottaa sinut travelleriksi turisteista. Niskatyyny mukavoittaa torkkumista. Korvatulppia ei vielä, ettet missaa omaa nimenhuutoasi.
  • aikanaan pääset “kolmospesälle” eli vuodeosastolle. Älä vielä riemuitse. Henkilökohtainen ennätykseni “kolmospesällä” on kuusi tuntia ennen lääkärin tapaamista. Homma ei todellakaan ole vielä ohi. Tee olosi mukavaksi, unohda aika, yritä levätä / nukkua. Vuodepuolella petipaikat on eristetty vain verhoilla, joten hälyä riittää kellon ympäri, toisin kuin osastolla. Korvatulpat rohkeasti käyttöön. Naapurimummon kuorsaus ja vastapäisen juopon “KÄK KÄK KÄK” -delirium-mölinä tarjoavat ääniviihdettä 24/7.
  • tsekkaa hoitajalta onko sinulla lupa nauttia nestettä ja/tai ravintoa. Tämä riippuu täysin siitä, minkälaiseen operaatioon olet tullut.

Vuorovaikutus hoitohenkilökunnan kanssa

  • peruskohteliaisuudella ja pienellä huumorilla pääsee pitkälle. Huutamisella ja v#ttuilulla ei. Musta huumori on etenkin hoitajien keskuudessa yleistä.
  • jotkut lääkärit pitävät teitittelemisestä, hoitaja tavallisesti sinuttelee jos sitä ehdotat.
  • sotua kysytään joka käänteessä, se pitäisi osata ulkoa
  • vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi esitettyihin kysymyksiin. Kerro faktat, älä jaarittele. Lääkärin saapumista odotellessa on hyvä kerrata pääkohdat mielessäsi valmiiksi.
  • Jos tarvitset jotain, paina kelloa äläkä ryntää tiskille. Täällä ei ole kuitenkaan “pöytiintarjoilua” eli tarvitsemasi vesilasin voit hakea myös itse (edellyttäen että lupa nauttia nestettä ja ravintoa)
  • älä kysele sydänfilmin ottajalta tai CT-kuvantajilta tuloksia. Hoitava lääkäri kertoo ne sinulle aikanaan.

Lääkärin saapuessa

  • yövuorossa edessäsi saattaa seistä lääkäri, joka on tehnyt jo 16h töitä, nähnyt sata potilasta ja on valmiiksi rättiväsynyt. Varaudu toistamaan avainasiat tarvittaessa.
  • hoidosta ja jatkotoimenpiteistä keskustelu on herkkä ja tärkeä vuorovaikutustilanne.
  • Jos kyseessä on pitkäaikaissairaus, tuo esille kaikki sairauteen mahdollisesti liittyvä. Erityisesti jos sinua on tätä ennen hoidettu saman vaivan takia yksityisellä sektorilla tai toisessa sairaanhoitopiirissä. Byrokratian takia Acutan tietokanta ja henkilökunta ei välttämättä näe sairaushistoriaasi.
  • Jos sinulla on luotettavasta lähteestä googlettu diagnoosi josta uskot olevan apua, tuo se hyvin varovasti keskusteluun, mieluiten niin että lääkäri “keksii sen itse”.  Muista lähdekritiikki. Esim Duodecim.fi tarjoaa huomattavasti arvokkaampaa tietoa kuin joku Suoli24.fi-foorumi, johon kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Itse välttäisin sanomasta “mä googlasin yhelt sivult että…”

Omia kokemuksia Acutasta? Saitko erinomaista palvelua vai oliko visiittisi “via dolorosa” eli tuskien taival? Kommentit tervetulleita.