Category: Duuni

Aikakauden loppu

Huomenna kaikki muuttuu taas. Palaan leipätyöhöni osa-aikaisena (ensimmäiset 2kk 50% työajasta, sitten 60% ja jos kaikki menee suunnitellusti, viimeistään kesäkuussa painetaan 101%:lla. Voi olla että jo aikaisemmin. Monta tuntematonta tekijää. Monta muuttujaa. Kuten syöpä ja uuden sytostaatin hoitovaste.

Appelsiinilla (työnantajani) on tehty organisaatiomuutos, esimies vaihtuu, akronyymeistä vaihtuu iso osa, tiimi vaihtuu (ainakin nimeltä). Onneksi pari vanhaa tuttua työkaveria seuraa mukana ja yksi tuttu asiakkuus säilyy mukana. Muutenhan tätä voisi kuvata “heitetään se laiturin päästä veteen ja katsotaan osaako uida” -tyyliseksi perehdyttämiseksi. Vitsi. Minulla on nykyisen esimiehen kanssa heti puolilta päivin Skype, että saadaan asiat etiäpäin. Töitä meinaan on. Ja sehän on hyvä asia.

Mitä sairauslomasta jäi käteen?

Paljon pureksittavaa. Oma kuolevaisuus. Kaiken katoavaisuus. Perheen tärkeys. Härkäpapujen erinomaisuus (olen luopunut lihasta lähes täysin, en eettisistä vaan yksinomaan digestiivisistä syistä). Uusi lempiruokani on riisihiutalepuuro kookossokerilla, kanelilla ja Lidlin siemenmurskalla. Aivan taivaallista. Vedän tätä nykyään aamuin-illoin. Uusi fyysinen minä, paino tuntuisi vakiintuneen 93 kg tienoille. Uskomatonta, kuinka paljon  helpompaa on seisoa vaikka ruokaa laittamassa, kun elopainoa on 12 kiloa vähemmän.

Levon tärkeys. Oma rajallisuus. Pieni paitakauppa. Hyväntekeväisyys. Suhtautuminen ihmisiin.

Taivaanrannan takana odottaa outo ja vieras tulevaisuus niin terveyden, talouden ja kuin osin ihmissuhteidenkin osalta. Olen kunnian saanut tutustua moneen poikkeukselliseen ihmiseen ja saanut kannustusta ja rohkeutta monelta Hyvältä Ihmiseltä, joita en ole koskaan tavannut.

Iso nippu farmakologiaa ja hoitokokemuksia. Enemmänkin olisi voinut asiaan perehtyä. Varovaisestikin arvioiden viikko Acutassa (ensiapu) ja puolitoista viikkoa Taysissa osastolla. Osa hoitajista moikkaa jo.

Pari sataa kilsaa maantiepyöräilyä trainerilla. Tämä oli pakko tehdä, koska lääkityksen jatkuessa 8.2. painetaan taas jarrua liikuntoilun suhteen.

On selvää, että bloggaustahti tulee harvenemaan nyt (kuulen kollektiivisen helpotuksen huokauksen) koska nyt keskitytään töihin ja kevättä kohti Team Syöpäläiseen ja Pirkan Pyöräilyyn. En minä silti tätä lopettamassa ole. Kirjoittaminen on minulle aivan liian terapeuttista. Jos päivittäisen sijasta kaksi-kolme kertaa viikossa?

Olen myös aivan liian utelias näkemään, milloin 50.000 sivunäyttöä rikkoutuu vai rikkoutuuko lainkaan!

Lisäys aamuyöllä:

Jos sinä ruuhkavuosiasi elävä perheenisä joudut pakosta hetkeksi työelämästä “jäähylle”, koeta käyttää pieni osa lepoajasta leikkimällä lastesi kanssa hieman enemmän. Se meinaan kannattaa ja palkitsee.

Työmaalla

Ensimmäinen haaste – kävele portaat Nalkalan toimiston kuudenteen kerrokseen -13 kiloa kevyempänä, miltä se tuntuu. Pakko tunnustaa, että 26 voipakettia vähemmän tietokonerepussa ei oleellisesti tee etenemistä vaikeammaksi. Perillä kutosen rapputasanteella syke 130 bpm jota voitaneen pitää siedettävänä.

Onkos tämä oikea toimisto?

Paras it-työpaikka joka minulla on koskaan ollut.

Tiesinhän minä, että uusia asiakkaita on tullut paljon ja uusia työntekijöitä, mutta ziisus! Sohvaryhmä ja pelinurkkaus korvattu pitkällä ruokapöydällä, vähintään kolmasosa naamoista uusia. Onneksi oli paljon tuttujakin, eikä hävetä sanoa että “melkein liikututti” se miten kiva tyyppejä oli nähdä. Onhan kotona oman perheen kanssa ollut kivaa, mutta hei, tarvitseehan mies elämäänsä muutakin. Esim nörttihumööriä!

Visiitti jäi valitettavan lyhyeksi. Teet toki juotiin ja toimistojuorut vaihdettiin. Tiesivät kertoa, että jonkinlainen Exodus alempiin kerroksiin on lähiaikoina tosiasia. Tila loppuu yksinkertaisesti kesken.

Teenjuonnin ja juoruamisen ohessa harrastin lähinnä HR-osastoa ja Kelaa varten tarvittavien lomakkeiden täyttelyä ja tulostelua. Kelalle on annettava propsit siitä, että ei nämä nykyiset lomakkeet NIIN kamalia ole, kuin joskus ennen vanhaan. Varmaan joku konsulttitoimisto on laskuttanut viisinollaisen summan tästäkin uudistuksesta. Silti byrokratialomakkeiden täyttely on ihan babyloniasta.

Dayum

Vasta hississä alaspäin tajusin, että tässähän olisi ollut mitä mainioin selfie-optio. Koska aikapaine oli jo päällä enkä pystynyt rynnäköimään takaisin kamerakännykkä leiskuen, pannaan fotostaattien sijasta terveiset kaikille – jos joku unohtui, antakee anteeksi: Eero, Pekka, Marjukka (onnea iloisen perheuutisen johdosta ja zeniä odotukseen), Big Toni, suurviisari Heikki (joka istuu nykyään minun paikallani, ansaitusti), Kujis, Heidi ja Saku. EDIT: Jussi ja Kristian!

Jos kävisi niin kummallisesti että joku teistä työviikon päätteeksi eksyisi ns. “kerholle”, nostakaa nyt minunkin kunniaksi yksi kierros.

1.2. olen rivissä, todennäköisesti etänä, koska – kuten todettiin – tilanpuute on akuutti ja sytojen ollessa päällä ei tunnu viisaalta tulla isoon avotoimistoon imemään teidän basillejanne 😉 Ja kahdeksas päivä helmikuuta tiedämme, sanoiko kasvain “kas vain!” vai kasvoiko se vain. Jos kasvoi, niin sitten me sen myrkytämme. Jos se raukkis antoi periksi: SNIP SNIP!

Still. I’m Back. (No, jossakin määrin ainakin)

Ja hei – sinä it-alan osaaja. Appelsiinilla on rekry päällä.

Paluu työelämään, osa II

Kerroinkin muutama päivä sitten, että “suolakaivos” kutsuu taas. Käytän tätä yleensä orjatyöhön viittaavaa termiä tässä yhteydessä positiivisimmassa mahdollisessa sävyssä, koska anteeksi vaan mutta minä oikeasti pidän työstäni, työpaikastani ja työkavereistani. 

Käyn läpi järjestelyn “kakkososan” siltä varalta, että siitä olisi hyötyä toiselle, samassa tilanteessa olevalle.

Tarkoitus on palata leipätöihin aluksi osa-aikaisena – kerrataan termi, koska se on tyypillinen Kela-sanahirviö – osasairauspäivärahan turvin. Lainsäädänkö mahdollistaa järjestelyn jatkamisen maksimissaan 120 päivää, nelisen kuukautta.

Proseduuri edellyttää, että työnantajan työterveyslääkäri tutustuu sairaushistoriaasi ja haastattelee sinut perusteellisesti. Haastattelun perusteella hän kirjoittaa sinusta B-lausunnon Kelalle, yleensä toivottavasti puoltavan. Siinä kuvaillaan mm. työnkuvasi, työympäristösi, käydään läpi työsi kuormittavia tekijöitä peilattuna sairauteesi ja toipumiseesi (onko työ fyysistä, vaatiiko se jatkuvaa asiakasrajapinnassa työskentelyä, vaatiiko työ paljon matkustelua.) Nämähän vaihtelevat tietenkin potilaan työn mukaan. Sähköasentajan tai leipurin kanssa käydään sitten eri asiat läpi.  Olennaista on että työ ei saa vaaranta toipumista.

Puoltavaa

Työni on luonteeltaan tietotyötä, jota voi tehdä yhtä tehokkaasti kaikissa muissa asennoissa paitsi käsillään seisten. Tärkeimmät vaatimukset työtehtävien suoritukselle ovat sähkö, jonkinlainen tietoliikenneyhteys ja rajoittamaton varasto kahvia, teetä ja pieniä välipaloja. Osastomme hoitaa asiakkaan tietoliikenneongelmien ns. kakkostasoa eli niitä jotka vaativat suurempia muutoksia asiakkaan järjestelmiin tai joita ei välittömästi asiakasrajapinnassa saada ratkaistua.

Työnantajan edustajana toimi lähin esimieheni, jolle muuten jälleen kiitos erittäin joustavasta ja ymmärtävästä suhtautumisesta koko tilanteeseeni.

Aamukampa on nyt seinällä

Kolmikantaneuvottelu otti nopeasti vierähtäneen tunnin, jonka perusteella työterveyslääkäri “keskeytti sukelluksen”, eli nosti peukalon pystyyn. Paperisota Kelaan lähti heti samana päivänä. Vähäisen ymmärrykseni mukaan minut on nyt punnittu ja sekä kolmetoista kiloa kevyemmäksi havaittu, mutta siitä huolimatta työkykyiseksi luokiteltu. Laki ei ota onneksi kantaan työn jakamista järjestelyn “sisällä”. Sovimme siis, että “myrkkyviikoilla”, jolloin syön syöpälääkkeitä, työskentelen vähemmän tunteja ja “sytostaattivankilasta vapailla viikoilla” tehdään sitten enemmän töitä. Ensimmäiset kaksi kuukautta 50% työajasta. 2kk päästä arvioidaan jatko.

Työ itsessäänhän edellyttää tarkkaa tuntikirjanpitoa, joten näiden seurannan en usko muodostuvan ongelmaksi. Osan työstä tulen suorittamaan etänä. Työnantajani on aina suhtautunut etätyöhön myönteisestuPakko myöntää että ikävä sinne “kahvikoneen luoksekin” on. Työkavereita kun en ole nähnyt kuukausiin.

Kuka paikkansa nostaa..

Sen verran etätiedustelua olen suorittanut, että työpistettäni ja sen kolmea (!) näyttöä hallitsee nyt itse suurviisari H., jonka korvaamattomasta avusta sain nauttia ensimmäisiä SCCM-koneasennuksia rakennellessa. Onnea myös ylennyksen johdosta, kuulin että sellaisenkin sait!

Elättelen toiveita, että minullekin sieltä vielä hissipöytä löytyy. Nyt 13 kiloa keveämpänä olen huomannut, että työpisteellä seisoskelu on huomattavasti mukavampaa kuin istuminen.

Paluu työelämään, osa I

Disclaimer: olen ensimmäistä kertaa työurani aikaa tilanteessa, jossa olen joutunut käyttämään TES sallimat maksimi-sairauslomapäivät. Olen siis uuden äärellä, kuten sinäkin, potentiaalinen lukijani. Jos tekstiä lukiessa havaitset asiavirheitä, pyydän että oikaiset ne välittömästi kommenttikentässä, jotten syyllisty epätarkan tiedon välittämiseen. Kiitos! Muutenkin – tarkista Kelan asiat Kelasta, älä blogista.

Kelataan taas!

Suomessa on vallalla käytäntö, jossa sairastunut työntekijä on oikeutettu palkkatuettuihin sairauslomapäiviin. Näiden päivien maksimimäärä per sairaus vaihtelee aloittain ja liittokohtaisin työehtosopimuksittain. Karkea yleistys maksimimäärästä on noin kaksi kuukautta.

Tämän jälkeen työntekijällä on käytettävissään mm. seuraavat vaihtoehdot:

  • jos sairaus on parantunut, palata normaalisti töihin
  • jos sairaus jatkuu, siirtyä hakemaan Kelan sairauspäivärahaa, määräaikaista osa-aika-eläkettä (johon ei sisälly työvelvoitetta) tai osasairauspäivärahaa (johon sisältyy työvelvoite).
  • keskitymme tässä viimeksimainittuun

Mitä on osasairauspäiväraha?

  • käytäntö, jossa sairaudesta toipuva työntekijä tekee päivätyöajastaan 40-60% ja saa työnantajaltaan tähän työtuntimäärään suhteutetun kompensaation peruspalkastaan.
  • tämän lisäksi Kela tukee työntekijää ns. sairauspäivärahan puolikkaalla mainitusta 40-60% ylijäävästä osasta. Sairauspäivärahan suuruus määritellään muistaakseni edellisen vuoden veroansioden mukaan portaittain ja tästä sairauspäivärahasta maksetaan siis ½ per ylijäävä työtunti.
  • järjestely voi kestää kaksimissaan 120 päivää

Asiasta sopiminen

Osasairauspäivärahan hakemiseen on seuraavien ehtojen täytyttävä

  • työntekijän sairaudesta toipuminen ei saa vaarantua työskentelyn aikana. Tämä arvioidaan esimerkiksi työterveyslääkärin toimesta noin tunnin mittaisessa haastattelutilaisuudessa. Haastattelutilaisuuteen osallisuu työterveyslääkärin lisäksi itse työntekijä, työnantajan edustaja (esim lähin esimies) ja mahdollisesti Kelan edustaja.
  • asiasta sopimiseen tarvitaan Kelan lomakkeet SV8 ja SV28 sekä työntekijää hoitaneen lääkärin B-lausunto jossa otetaan kantaan työntekijän työkykyyn
  • järjestely jättää sopijapuolille ymmärtääkseni melko reippaasti pelivaraa esim käytännön toteutuksen suhteen. Esimerkiksi itse pyydän työnantajalta suostumusta järjestelyyn, jossa sytostaattiviikoilla tehdään selkeästi vähemmän tunteja ja myrkky-vapailla viikoilla vastaavasti selkeästi enemmän. Tai sitten sopijapuolet voivat päättää että töitä tehdään kaksi viikkoa kuukaudessa täysiä päiviä ja kaksi viikkoa huilata.

Tällainen tilaisuus alkaa minulla tänään klo 10.40 Mehiläisessä. Raporttia pukkaa tuonnempana.

Ja takaisin Pasilaan, olkaa hyvä!

Personal Trainer

Personal Trainer

Tapasin personal trainer -ihmiseni tänään ensimmäistä kertaa. Harvoin osuu ventovieraan ihmisen kanssa huumorintaju niin hyvin yhteen. Angiina tai vastaava on vienyt ääneni lähes kokonaan, joten kommunikoinnissa oli pieniä haasteita. Asiat kuitenkin saatiin alulle. Hiton vaikea olla nauramatta ääneen, kun kurkkuun sattuu. PT:lläni näetsen asiantuntemuksen lisäksi herkullisen musta huumorintaju, joka puree minuun kuin … äh, en keksi. Täydennä omalla suosikillasi. PT Mari Rantasesta lisää Team Syöpäläinen-valikossa.

Mari kuunteli ajatuksiani ja oli suurimmasta osasta samaa mieltä. Molemmilla oli hankkeen viemisestä maaliin suunnilleen yhteneväiset käsitykset. En ala leikkiä Lance ArmstrongiaTärkeintä minulle on syövästä parantuminen ja työkykyiseksi kuntoutuminen, ei Tour de Francelle osallistuminen. Harjoitteet rytmitetään miehen (kieltäydyn kutsumasta itseäni potilaaksi) yleiskunnon, syöpähoitojen ja niistä palautumisen,  vaimon ja perheen tarpeiden sekä levon ympärille. Työtä unohtamatta.

Mitä seuraavaksi

Työnantajan kanssa on alustavasti sovittu, että katsotaan ensin lääkärin konsultaatio, miten hoidot lähtevät käyntiin ja miten niistä palaudun. Sitten mietitään työkuviota tarkemmin. Nyt olen loppuvuoden sairauslomalla. Olen kuitenkin pyrkinyt lähes päivittäin tekemään töitä tunnin tai kaksi. Se, miten paljon hoidot väsyttävät ja vievät työkykyä on vielä täysi arvoitus. Enimmäkseen olen koettanut levätä ja kerätä voimia tulevaan koetukseen. Kahta samanlaista päivää ei tämän syöpäläisen kanssa ole ollut. Välillä olen hyvinkin virkeä, välillä laahustan zombiena päiväunilta toisille.

Sain Marilta myös alustavia ravitsemusohjeita ja tiukan käskyn pitää tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Se ei tule olemaan helppoa, mutta lupaan yrittää parhaani. Aluksi tärkeintä on pitää kuntoa yllä. Myöhemmin jalkoihin ja keskivartaloon ruvetaan rakentamaan kestovoimaa. Yläkroppaa ei tietenkään unohdeta, mutta pääpaino vyötäröstä alaspäin. Aerobiset harjoitteet tehdään aluksi kiltisti PK- eli peruskunto-sykealueella. Vierashuoneeseemme ilmestynee piakkoin traineri, jolla voi ajaa maantiepyörää sisällä vaikkapa televisiota katsellen. Kun hoidot etenevät ja hoitovastetta alkaa toivottavasti näkyä, hienosäädetään ohjelmaa lisää.

Mitä järkeä tässä haasteessa on?

Eihän kukaan täysipäinen ala vakavasti sairastuessaan asettaa itselleen tällaisia tavoitteita. Minut tuntevat voivat kuitenkin todistaa, että “asioiden tekeminen niin kuin normaalit ihmiset tekevät” ei ole määräävin luonteenpiirteeni. Lisäksi tämä “hullutus” on loistava lisämotivaatio tiellä kohti lopullista tavoitetta. Jos en onnistu, jääpähän ainakin komea tarina kerrottavaksi. Että “p#rkele sentään, ainakin yritin kaikkeni!”

Lopullinen tavoite

Edellyttäen että tärkein tavoite – työkykyiseksi kuntoutuminen – toteutuu, Pirkkaan emme lähde hakemaan mitaleja vaan voittoa itsestämme. Ja pitämään hauskaa. Toivottavasti myös maaliviivalla kiittämään avokätisiä keräyslahjoittajia.

Huomaa monikko lauseessa “emme lähde…”, rakas lukijani. Monikko on “kaksi tai enemmän“… hulluilla hankkeilla on taipumus paisua.Tune in next Week