Category: Hoitokokemuksia

Live from Acuta 2

Ensimmäinen hyvä ja huono uutinen:

Angst @ Acuta

Hyvä on se että “sydänkohtausoireita” aiheuttanut syöpälääke kapesitabiini vaihdetaan. Korvikelääke on myös tehokkaampi. Huono on se, että korvikelääke ei ole korvattava tähän syöpään. Vatsasyöpään olisi.

Emme tiedä vielä varmaksi, mutta worst case scenario: korvike saattaa maksaa aivan helvetin paljon.  Vertailun vuoksi: pois jäävä olisi maksanut noin 1.000 eur kuussa ilman erityiskorvattavuutta. Taysin onkologi-tiimi selvittelee tätä, yhteyshenkilöni lupasi soittaa huomenna. Pitäkää peukkuja. Täytyy muuten panna koko haima myyntiin! Ostakee ostakee!

Toinen huono uutinen:

Alapäästään umpeen sakkautunut letku.

Dreeni vuotaa massiivisesti. Onneksi tulin pakanneeksi haavurilaukun mukaan. Siteet sain vaihdettua, mutta vaatteet koko oikealta kyljeltä aivan sappinesteestä märät. Onneksi vihreä neste ei juuri mustassa vaatteessa näy.

Nyt sitä maataan ER:ssä ja odotellaan ehtiikö Angian kirurgi vaihtaa sen dreenin vielä tänään vai pitääkö jäädä yöksi.

Anteeksi ranskankieleni, mutta tämä päivänä on kaikki mennyt NIIN PÄIN @^@^%% ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. En tee siis kumpaakaan, vaan noudatan artikkelissani “Acutan selviytymisopas” ollutta neuvoa – yritän nukkua.

Jos tänään onkin kurjaa, eilinen päivä oli nasta. Kunnon punttitreeni, hyvää ruokaa ja perheen yhteistä laatuaikaa. Mennään sen muiston voimalla tämä p#skapäivä. Vaimolle pusu ja pojille halit. Kyl tää tästä.

EDIT:

Vähän ennen neljää pääsin operaatioon. Tuttuja oli Angian salissa, olihan tämä jo kolmas letku. Yritin saada lupaa kuvata operaatiota videolle, mutta toruva hoitaja vei päättäväisesti bloggarinne kuvauskaluston pois.

Itse vaihto kesti 20 min paikallispuudutuksella. Ei ole kivulias operaatio. Eikä harvinainenkaan, minulle kolmas ja viereisessä salissa tehtiin vanhemmalle herrasmiehelle samaa.

Kävi ilmi että letkun alapää oli sakkautunut. Minulle aikanaan neuvottu huuhtelupaine oli liian pieni. Se riitti avaamaan letkun keskivaiheen, muttei enää alapäätä. Kun letku oli alapäästään lopulta tukossa, “neste massiivifloodasi” kyljestä ulos. Tulipa sekin todennettua. Minä olen sapekas kaveri! Oikea paine olisi ollut “reipas mutta ei vielä kipua aiheuttava”. Tämä olisi ollut kiva tietää aiemmin. Samalla tarkistin letkun ulosjäävän osan optimireitityksen.

EDIT 2:

Kotimatka Kela-taksissa sujui mukavissa merkeissä. Uudenkarhea Mondeo, jossa automatiikka vaihtaa itsekseen lähivaloilta kaukovaloille. Tämä oli minulle uutta teknologiaa. Meidän Mondeo on 10 vuotta vanha ja tiputtaa öljyä. Se on vanhaa teknologiaa.

Kuljettajattaren kanssa riitti koko matkalle juttua. Hänen poikansa oli parikymppisenä joutunut kamppailemaan kauan, ennen kuin oli vähätellyistä oireista saanut oikean diagnoosin: paksusuolen syöpä.

Tällä tarinalla, kuten 2/3 syöpätapauksista oli onneksi onnellinen loppu. Joten A: onnittelut paranemisesi johdosta, tee elämästäsi jotain merkittävää – ellet ole sitä jo tehnyt. Äitisi oli selkeästi ylpeä sinusta, varmasti syystä.

Liian hapokasta!

Haluan jakaa kokemukseni happosalpaaja-tyyppisistä lääkkeistä varoituksena, etteivät muut saisi nauttia samanlaisista kola-Olli-kokemuksista kuin minä. Älä käytä, ellei ole pakko. Äläkä ainakaan katkaise kerralla. Tämä ei ole kuitenkaan terveydenhoidon ammattilaisen suositus, ainoastaan maallikon mielipide.

Ns. happosalpaaja on lääketyyppi, joka vähentää vatsahapon muodostumista. Jouduin tekemään näihin tuttavuutta jo vuosia sitten refluksioireiden takia (vatsahappo tuntuu nousevan kurkkuun, ylävatsaa ja rintaa polttaa) jne. Vatsalaukun tähystyksessä minulla todettiin “löysä vatsalaukun portti” tms joka altisti poltoille. Sain tätä lääkettä ja oireet helpottivat muutamassa päivässä.

Lääke sinänsä on toimiva ja tekee sen mitä se lupaa. Ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa kun lääkkeen käytön koettaa lopettaa. Minullahan epäiltiin vatsahaavaa ennen kuin todettiin haimasyöpä.

Jos lääke toimii, miksi lopettaisit?

Painoni on sukeltanut alas n. 13 kg siitä kun sain syöpädiagnoosini. Alussa siksi, että syömisen ajatteleminenkin etoi. Myöhemmin sen takia etten pystynyt vaikka olisi tehnyt mieli. Kasvain oli tässä vaiheessa kookas ja sellaisessa paikassa (painaa mahalaukkua), että ns. normaali ruokailurytmi ei onnistu. Ainoa tapa nauttia ravintoa on usein ja pieninä annoksia kerrallaan. Vähän niinkuin bodari, joka tankkaa parin tunnin välein.

On olemassa tutkimustietoa, jonka mukaan liian pitkään käytettynä tämä lääketyyppi häiritsee ravintoaineiden imeytymistä vatsalaukusta. Kerrataanpa lähtötilanteeni:

  • vatsalaukkuun “mahtuu” vähemmän ruokaa
  • sytostaattihoito vaatii elimistöltä PALJON energiaa. Jos sitä ei saada ruoasta, aletaan pilkkoa lihas- ja rasvasolukkoa – valitettavasti nimenomaan tässä järjestyksessä. “Läski on ikuista, anyone?”
  • ruokakapasiteettisi sisältämät ravintoaineet imeytyvät huonommin kuin ennen

Ainoa vaihtoehto nähdäkseni on poistaa yhtälöstä tekijä, joka vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen. Näin tein. Lääkekaapista löytyy tätä kamaa kahta vahvuutta, 40mg ja 20mg. Ensiksimainittu on ollut päiväannos vaikka kuinka kauan. Siirryin 20mg:en. Ensimmäiset pari viikkoa menivät ongelmitta,

Ja sitten se hauskuus alkaa.

Kickstart my hiidenpata

Eilen aamulla kuului vatsasta ensin *brum*. Hetken hiljaisuus. Sitten *BRUMBRUM* Suuhun nousee rikkihappoa ja sieltä toisesta päästä tuntuu tulevan samaa kamaa. Oli hyvä että muu perhe oli mummolassa, olisivat muuten tukehtuneet. Hirveä haju. Rintakehä kuin tulessa. Kipulääkkeitä sattuneesta syystä löytyi kaapista, joten pärjäsin kun en välittänyt hajusta.

Iltapäivällä päätin kokeilla onneani aluesairaalassa Acutan sijasta, koska matkaa viisi minuuttia autolla. Olisin vain halunnut tietää, onko tämä 20mg pilleri sellainen, että sen voi jakaa turvallisesti? 10mg vahvuudella ei tätä lääkettä googlen mukaan tehdä.

Istuin siellä kolme tuntia ns. tyhjän panttina, niinkuin pari muutakin ihmistä. Koko aikana ei tullut yhtään oikeasti kiireellistä tapausta sisään, lääkäri kävi kutsumassa uusia potilaita max viisi kertaa. Lopulta ajattelin “*kirosana*” ja kävelin ulos.

Yö menikin sitten taas vaihteeksi valvoessa, koska tässä vaiheessa suurimmasta sallitusta päiväannoksesta 40mg ei ollut enää apua. Kahdeksan tunnin kuluttua pääsen onneksi työterveyslääkärille (kirjoitan tätä lausetta kello 04:12).

En ymmärrä vieläkään, miksi aluesairaala ei minua huolinut. Siksikö että “koska tällä on syöpä, kuuluu Acutalle?” Olisiko ollut liikaa pyydetty että lääkäri olisi poikennut tämän sanomassa? Ilmeisesti oli.

Tähän saakka minua on hoidettu “paikallisessa” mallikelpoisesti, mutta nyt ei voi juuri mitään kaunista tästä hoitokokemuksesta sanoa. Ainoat pisteet tulivat ilmaiselle teetarjoilulle, joka oli odotusaulassa ilmeisesti rikki menneen automaatin takia.

Jos käytät happosalpaajia, suosittelen lukemaan oheisen artikkelin Terve.fi ja keskustelemaan hoidosta lääkärisi kanssa ennen sen aloittamista. On myös ihmisiä, jotka ovat suuresti hyötyneet näistä.

Lopuksi

Melko ironinen tapahtumaketju, huomioiden mitä tässä blogissa päivää aikaisemmin postasin. Terveiset kuitenkin sinulle, mukava vaaleatukkainen hoidontarpeen arvioija. Sinä hoidit hommasi mallikkaasti. Minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä mikään muu ei sitten kohdallani tällä käynnillä toiminutkaan. Samat vastaukset sain 20 minuutin työterveyslääkärikäynnillä seuraavana päivänä.

No, elämä on.

Syöpäläisen Normipäivä

Syöpäläisen Normipäivä

Huomasin, että syöpäblogistani puuttuu ote sairaupäiväkirjasta, jossa käsitellään tiivistetysti tavallista päivää.  Pitäähän sellainen olla. “It goes a little something like this:”

Päiväni alkaa yöllä.

Lääkitys sotkee unirytmiä. Kipulääkitys vedetään 2x vuorokaudessa, yleensä ilta- ja aamukahdeksalta. Iltasettiä seuraa zzz reilua tuntia myöhemmin. Kolmen-neljän tunnin kemiallisen unen jälkeen heräät pää märkänä ja nautit pienen yöpalan. Sitten valvot tunnin tai pari, kunnes nukahdat taas muutamaksi tunniksi.

Heräät jälleen pää ja märkänä . Jälleen jotain pientä suuhunpantavaa. Ehkä jakso jotain tv-sarjaa. Hyvällä tuurilla nukahdat vielä hieman unta.

Viimeistään aamukuudelta alkaa “concerto di bella bambino.” Yrität nousta sängystä likomärkä lakana selkään liimautuneena ottamaan vauvan äidiltään vaipanvaihdolle ja aamupalalle, jotta “la Reina” saa nukkua vielä hetken.

Ruokapöydässä yrität ruokkia poikaa kahdella kädellä ja kasata aamulääkitystä kolmannella. Dopingiin kuuluu pahoinvoinnin estolääkettä, pitkävaikutteisia kipulääkkeitä, muutamaa enpäs-kerro-mihin-vaivaan, hermosärky- ja kasvainturvotuslääkettä jne. Ettekä uskoisi mitä maksaisivat ilman Kelan erityiskorvattavuutta.

Kun poika on ruokittu, pyöräytät itsellesi aamiaisen ja huuhtelet sen alas kolmella haimaentsyymikapselilla. Jos on sytostaattiviikko yksi menossa, heität k-sytoa perään. Jos viikko kaksi, plus tunti aamiaisesta pahoinvoinnin estolääke ja plus kaksi tuntia otetaan sytostaatti T. Kuukaudesta on kaksi viikkoa solumyrkkyvapaata, ihanaa, dynaamista ja energistä aikaa.

Sitten päivästä riippuen (tätä kirjoittaessa vielä sairaslomalla) hoitelet joko kaksi muuta poikaamme kouluun tai leikit vauvan kanssa vaimon heräämiseen asti. Vaimo vielä hetken hoitovapaalla, mutta hänkin palailemassa työelämään. Vahdinvaihtoseremonian jälkeen pieni “power-nap”, jos mahdollista.

Työsähköpostia peratessa muistat, että taas vaihteeksi labraan. Hurautat paikalliseen, jossa Fimlabin vampyyrit imevät 4-7 ampullia verta, riippuen mitä kokeita Taysin onkologiryhmä on määrännyt.

Viimeistään kotiin palattuani huuhtelet sappitiehyen dreenin keittosuolaliuoksella (letku joka sojottaa kyljestä). Tämä kolmesti päivässä. Tarvittaessa ihon puhdistus ja sidoksen vaihto. Suurimman osan sidontatarvikkeista saa onneksi ilmaiseksi sairaalasta, mutta liuokset ja haavatyynyt “saa” ostaa itse. Ette uskoisi apteekin ampullipakatun keittosuolaliuoksen litrahintaa, jos kertoisin.

Sitten taas pieni ruoka, kotihommia, työsähköpostia, ehkä vartin unet. Muistinko sanoa, että PT vaatii minua pitämään joka suupalasta ruokapäiväkirjaa ja punnitsemaan sapuskat? Ihan kuin joku fitness-kilpailija 😀

Jos edellisestä fyysisestä harjoitteesta on kulunut riittävän monta päivää, kerran viikossa tunniksi salille polkemaan hiljakseen pyörää ja/tai tekemään lihaskunto-ohjelmaa hyvin pienillä painoilla. Syöpä söi miehestä lihasmassaa toistakymmentä kiloa. Nyt ei ramboilla. Sitä paitsi PT:n laatima ohjelma painottaa aivan oikein voimakestävyyttä ala- ja keskikroppaan. Ei maantiepyöräilyssä penkkipunnerruksilla kehitytä. Sarjojen välissä kytätään sykemittaria silmä kovana, koska uskaltaisi tehdä seuraavan sarjan. Sytoviikoilla pumppu tikittää pienessäkin rasituksenssa 20 bpm normaalia kovempaa. Ei ole tarkoitus rikkoa el action pumpoa pyöräilytapahtumaan valmistumisen takia.

Kun tartun rautaan, tämä on päivän ainoa todella VAPAA hetki. Vain sarjan ajan MINÄ määrään jälleen tahdin . MINÄ käsken kehoani. Nautin tunteesta kun lihas tekee vain sen mitä käsken sen tehdä. Koko muun ajan päivästä joku muu määrää tahdin.

Treenin jälkeen välittömästi palautumisjuoma naamaan ja maksimimäärä lämmintä kuivaa vaatetta päälle. Sytot tekevät koko ajan pienen flunssan tunteen. Vilustuminen on no-no. Jo 38 asteen kuumeen noustessa on hakeuduttava sairaalaan. Vanha sukellusviisaus “pidä kehon ääripäät kuivina ja lämpimina, niin et vilustu” on edelleen kullan arvoinen.

Kotona lihashuolto, pesut, lisää ravintoa, toivoen että huominen aamupaino ei olisi tämänaamuista pienempi. Itsehuoltoon kuuluu lisäksi käsien ja jalkojen rasvaaminen kolmesti päivässä sekä suun huuhtelu suolavedellä N kertaa päivässä. Ikinä elämässäni ei ole itsehuoltoa tullut harrastettua näin säännöllisesti ja paljon. Enkä kaikesta puunaamisesta huolimatta ole yhtään komeampi tai kiiltävämpi 😀

Koittaa ilta. Vauvalle iltapuuro, jotta vaimo pääsee häntä nukuttamaan. Tarkistat kahden muunpojan koulutehtävät, koordinoit iltatoimet. Jos aikaa, pelataan Trivial Pursuit Family Editionia. Kieltäydyt tänäänkin poistamasta käytönvalvonta-ohjelmistoa esikoisen kännykästä. Sinua syytetään epäreiluksi piiskuriksi. Myönnät syytökset oikeiksi.

Siinä sivussa kasaat iltalääkesatsin, joka on noin 80% aamulääkearsenaalista. Duunaat jääkaappiin yöpalat valmiiksi.

Ainakin tämän haimasyöpäpotilaan elämä on äärimmäisen kurinalaista ja tylsää toistoa. Paitsi kun juostaan Acutassa lääkärin konsultaatiossa tai kuvannuksissa tai testeissä.

Potilaskollegat sanovat että minuutit ja käytävät ovat pitkiä, kun mennään kuulemaan syöpäkokeiden  ja -kuvannusten tuloksia. Siinä saattaa olla kyse elämästä tai kuolemasta, arvoisa lukijani. Minulla ovat nämä vielä edessä.

Osapäivätyöhön olisi tarkoitus palata noin kuukauden sisällä kuluttua, mikäli lääkäri ja terveys sallivat. Siitä lisää sitten kun sen aika on.

Siinäpä se suurinpiirtein. Kysyttävää, kommentoitavaa? Jos ei, mukavaa normipäivää Sinulle!

Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

Syöpäläisen Suuri Acuta selviytymisopas

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ensiapupoliklinikka Acuta on ehtinyt Syöpäläisellekin tulla tutuksi. Ajattelin kirjata omiin kokemuksiini nojaten muutaman vinkin, jolla ensikertalainenkin selviää “isosta talosta” mukavammin.

Disclaimer: lähipiirissä ei työskentele hoitoalan ammattilaisia, joten älä lue kirjoitusta  iltapäivälehtityylisenä “50 asiaa joita hoitohenkilökunta inhoaa”.  Lähtökohta nion vilpitön halu helpottaa osapuolten kanssakäymistä. 

Koska “kannattaa” mennä:

  • viikonloppuyöt, isot kesätapahtumat (Tammerfest yms) pakkaavat ensiavun täyteen, jolloin “juhlatunnelmaa” piisaa. Eli jos nautit humalaisten möykkäämisestä ja festaritunnelmasta, se lapsesi etusormeen tullut tikku kannattaa ehdottomasti tulla vedättämään juuri tuolloin 😉
  • kääntäen: arkiaamuisin Acutassa voi olla hyvinkin rauhallista pl. maanantai.

Varustus

  • mukavat, rennot vaatteet. Jos syksy tai talvi, pukeudu kylmimmän sääennusteen mukaan. On mahdollista että sisäänmennessäsi on syksy ja kotiutuessasi talvi. Tällä viittaan sekä arvaamattomiin sääoloihimme että Acutan ajoittaisiin legendaarisiin ruuhkiin. Kerrospukeutuminen on pop. Riippuen mistä ovesta lähdet, odotusaulassa voi olla kylmä. Turha hankkia flunssaa kotiinviemiseksi.
  • vesipullo ja pieni määrä ravintoa
  • niskatyyny (kts “kakkospesä”)
  • luettavaa
  • korvatulpat
  • läppäri/tabletti/kännykkä, laturi.
  • jos kotona on nimelläsi mietoa rauhoittavaa lääkettä, voi olla hyvä idea ottaa yksi. Muu säännöllinen lääkitys samaten. Rauhoittavaa ei kuitenkaan niin isoa annosta, että muutut kuolaavaksi zombieksi. Asiointi hoitohenkilökunnan kanssa vaikeutuu huomattavasti, jos sotua kysyttäessä vastauksesi on “gööblöörgh!”

Oikea mielentila

  • olemme julkisen terveydenhoidon piirissä, emme “Greyn Anatomian” fantasiasairaalassa. Sinulla potilaana ei ole oikeutta paukuttaa nyrkkiä pöytään “minä olen VERONMAKSAJA, missä se MINUN lääkäri viipyy?” Newsflash: me muutkin olemme veronmaksajia. Jos haluat VIP-palvelua, hankkiudut yksityiselle sektorille ja maksat itsesi paremman ilmaisun puutteessa kipeäksi.
  • Saapumisjärjestys ei ole palvelujärjestys. Hoitohenkilökunta hoitaa potilaat arvioidussa kiireellisyysjärjestyksessä. Eniten huutava ei ole aina eniten kipeä.
  • Kun tulet Acutaan, asennoidu että “this visit takes how long it takes.” Ruuhkan aiheuttajia voi olla monia. Influenssaepidemia. Syksyn ensimmäiset liukkaat ja kaatuiluvammat. Ja aina kun pihaan kaartaa ambulanssi kiireellinen tapaus mukanaan, vuoronumerosi tipahtaa pari pykälää.
  • keskity tekemään olosi mahdollisimman mukavaksi. Jos pääset kolmospesälle ilta- / yöaikaan, koeta nukkua.

Saapuminen

  • “ykköspesä” eli ilmoittautumisautomaatti. Kelakorttia koneeseen, seuraa ohjeita.
  • seuraavaksi hoidontarpeen arviointi, jossa hoitaja haastattelee sinut lyhyesti ja kartoittaa tilanteesi ja määrittelee kiireellisyytesi.
  • seuraavaksi “kakkospesälle” eli isoon aulaan odottamaan. Täältä sinut kutsutaan siinä järjestyksessä, kuin tapauksesi edellyttää ja mitä talon resurssit antavat myöten. Saatat viettää “kakkospesällä” tunteja, joten pakkaamasi varustus erottaa sinut travelleriksi turisteista. Niskatyyny mukavoittaa torkkumista. Korvatulppia ei vielä, ettet missaa omaa nimenhuutoasi.
  • aikanaan pääset “kolmospesälle” eli vuodeosastolle. Älä vielä riemuitse. Henkilökohtainen ennätykseni “kolmospesällä” on kuusi tuntia ennen lääkärin tapaamista. Homma ei todellakaan ole vielä ohi. Tee olosi mukavaksi, unohda aika, yritä levätä / nukkua. Vuodepuolella petipaikat on eristetty vain verhoilla, joten hälyä riittää kellon ympäri, toisin kuin osastolla. Korvatulpat rohkeasti käyttöön. Naapurimummon kuorsaus ja vastapäisen juopon “KÄK KÄK KÄK” -delirium-mölinä tarjoavat ääniviihdettä 24/7.
  • tsekkaa hoitajalta onko sinulla lupa nauttia nestettä ja/tai ravintoa. Tämä riippuu täysin siitä, minkälaiseen operaatioon olet tullut.

Vuorovaikutus hoitohenkilökunnan kanssa

  • peruskohteliaisuudella ja pienellä huumorilla pääsee pitkälle. Huutamisella ja v#ttuilulla ei. Musta huumori on etenkin hoitajien keskuudessa yleistä.
  • jotkut lääkärit pitävät teitittelemisestä, hoitaja tavallisesti sinuttelee jos sitä ehdotat.
  • sotua kysytään joka käänteessä, se pitäisi osata ulkoa
  • vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi esitettyihin kysymyksiin. Kerro faktat, älä jaarittele. Lääkärin saapumista odotellessa on hyvä kerrata pääkohdat mielessäsi valmiiksi.
  • Jos tarvitset jotain, paina kelloa äläkä ryntää tiskille. Täällä ei ole kuitenkaan “pöytiintarjoilua” eli tarvitsemasi vesilasin voit hakea myös itse (edellyttäen että lupa nauttia nestettä ja ravintoa)
  • älä kysele sydänfilmin ottajalta tai CT-kuvantajilta tuloksia. Hoitava lääkäri kertoo ne sinulle aikanaan.

Lääkärin saapuessa

  • yövuorossa edessäsi saattaa seistä lääkäri, joka on tehnyt jo 16h töitä, nähnyt sata potilasta ja on valmiiksi rättiväsynyt. Varaudu toistamaan avainasiat tarvittaessa.
  • hoidosta ja jatkotoimenpiteistä keskustelu on herkkä ja tärkeä vuorovaikutustilanne.
  • Jos kyseessä on pitkäaikaissairaus, tuo esille kaikki sairauteen mahdollisesti liittyvä. Erityisesti jos sinua on tätä ennen hoidettu saman vaivan takia yksityisellä sektorilla tai toisessa sairaanhoitopiirissä. Byrokratian takia Acutan tietokanta ja henkilökunta ei välttämättä näe sairaushistoriaasi.
  • Jos sinulla on luotettavasta lähteestä googlettu diagnoosi josta uskot olevan apua, tuo se hyvin varovasti keskusteluun, mieluiten niin että lääkäri “keksii sen itse”.  Muista lähdekritiikki. Esim Duodecim.fi tarjoaa huomattavasti arvokkaampaa tietoa kuin joku Suoli24.fi-foorumi, johon kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Itse välttäisin sanomasta “mä googlasin yhelt sivult että…”

Omia kokemuksia Acutasta? Saitko erinomaista palvelua vai oliko visiittisi “via dolorosa” eli tuskien taival? Kommentit tervetulleita.

Tuhotaan se!

Tuhotaan se!

Lauantai-aamu meni pitkän sairaalajakson jälkeen arkirutiinien mieleen palauttelemiseen. Enää ei kukaan kanna aamiaista vuoteeseen tai lääkkeitä eteen. Itse on suoriuduttava. Voi kyynel miten julma ja armoton maailma! Jatkuvaa verinäyterallia en kyllä kaipaa. Tämän kahden kuukauden aikana minusta on otettu verinäytteitä ja hurmeviljelmää niin paljon, että veren suonissani täytyy olla jo kertaalleen vaihtunut. Ilmankos päässä on soinut “(I Cant’t Get No) Satisfaction” jo monta päivää.

Kylkeeni asennetun haavadreenin putsaamisen opettelin tekemään jo sairaalassa hoitaja V:n sanotaanko määrätietoisella ohjauksella. “Taas meni väärin. Koskit käsin tulehdusporttiin!” ja *whip*. Nöyrästi alusta. *whip*. Kipulääkeannostuksen tuoreehkolla uppauksella saattoi toki olla osuutta asiaan.  “Keskitytäänpä!” *WHIP!*

Vihreää nestettä?

Avatessani lauantai-aamuna pari päivää vanhaa dreenin suojalaastaria hämmästyin. Eihän täältä ole ikinä mitään tihkunut ulos. Kirkasta vihreää, ei haise. Kylki ei ole kipeä. Huuhtelua suoritettaessa läpiviennistä ei tule pisaraakaan suolaliuosta ulos. Erästäkin nuorison suosimaa poplaulajaa siteeratakseni: “että mitähän v#ttua?”

Valitsin mielestäni helpomman vaihtoehdon ja surautin paikalliseen. Hoidontarpeen arvioija ottikin minut heti sisään tarkkailun puolelle, kuten paikallaan olikin. Sitten homma seisahtui. Huomattavan pitkän odottelun jälkeen sain lääkärin konsultoimaan Taysin kirurgia, joka vahvisti että kyseessä on todennäköisesti sappineste. Pieni tihkuminen ei ole vaarallista tai epänormaalia. Eiväthän nämä dreenit mitään luokkahitsattuja paineastioita ole. Tulehdus- ja maksa-arvot hyvät. Kotio kohti.

Kuitenkin seuraavina päivinä nestettä tuli lisää ja se sameni muistuttamaan väriltään räkää. Ei kuitenkaan edelleenkään haissut mädälle. Tänään päivällä olin jo lähdössä kovasti odottamilleni sushi-lounastreffeille Kissanaisen kanssa, kun iski todella voimakas kuvotus- ja pahoinvointikohtaus. Soitto dreenin asentaneelle osastolle. Puhelinkonsultaation perusteella ukko taksiin ja Acutaan tarkistettavaksi. (Elina kiitteli jälkeenpäin ehdottomasti oudoimmasta tekosyystä perua lounastreffit: “No hei, sori mä tiedän, mut nyt en pääse. Mulla on syöpä!”) Musta huumori on parasta 🙂

juoppohullun-paivakirjaMaanantai, edelleen “pääkallokeli”, Acuta toivottoman alimiehitetty.  Onneksi oli univelkaa, jota nukkua EA-osaston punkassa pois. Välillä muutama sivu “Juoppohullun Päiväkirjaa”. Eipä naurattanut entiseen malliin. Onko raittius tehnyt minusta Tosikon ™? Hoksasin juuri, että viimeisestä alkoholiannoksesta oli lähes 2.5kk. Oi kaikki ne ihanat elämykset joita olin varmaankin menettänyt. Niin … mitkä? Minuutin miettisen jälkeen en keksinyt ensimmäistäkään. Eikä Vuorisen teksti miksikään ollut huonontunut. Sisuskaluni eivät vaan enää halua lukea dokaamisesta ja oksentelusta. Eiköhän maailmasta löydy kirjallisuutta muistakin aiheista 🙂

Vihdoin iltaseitsemältä lääkäri ehti minunkin luokseni. Katsottiin dreeni, kerrattiin faktat. Sovittiin että kirjoittaa kaiken varalta kahden juuri päättyneen päälle kolmannen antibioottikuurin. Monitoroidaan muutama päivä. Jos tarve, mies suoraan Gastro2:lle. Ajatus dreenin vaihdosta ei houkuta pätkääkään. Hengittämistä osaa arvostaa eri tavalla, kun et sitä voi normaalisti tehdä. Rock-stara-kipulääkkeiden voimallakaan. Kela-pirssi alle ja apteekin kautta kotia.

Apteekista palatessani vastaamaton puhelu. Soitan takaisin, mikä lie lehtimyyjä. “Syöpäpolin osastolääkäri H iltaa.” Tuijotan öistä moottoritietä luuri korvallani.

Huomenna – kahden kuukauden odottelun ja kynsien pureskelun jälkeen – alkaa haimakasvaimen sytostaattihoito. Ylihuomenna personal trainerini “Ruoska” on palannut hyvin ansaitulta lomaltaan uunituoreen treeniohjelman kera.

*DING DING* Ensimmäinen erä

Ylevien pa#kapuheiden aika on nyt hetkeksi ohi ja nyt aletaan vaihteeksi tekemään asioita.  Hikoillaan, irvistellään, kärsitään ja toivottavasti vähän nautitaankin!

Jälkikirjoitus

take no shit
Älä rupee mun vaimolle!

Vanhan sanonnan mukaan menestyvän miehen takana seisoo usein nainen. En osaa pitää itseäni mitenkään erityisen menestyneenä vai varakkaana. Silti olen rikas mies. Kolme poikaa sekä kaunis ja viisas vaimo, joka on nämä kolme päivä päivältä vähemmän pientä ihmettä minulle lahjoittanut (syövät penteleet jääkaapin tyhjäksi).

Tiedän ettei Vaimo 2.0  halua ihmeemmin näkyä blögissäni.

Kälyni hänelle lahjoittama kaulakoru kertoo tästä ihmeellisestä olennosta kaiken tarvittavan. Niin kauan kun me pidämme yhtä – maailma varokoon.