Category: Luokittelematon

Selfie selfie selfie

Syöpäläisen Webshopista on lähtenyt tavaraa maailmalle ihan kivasti, siitä kiitos Sinulle. Tiedän että tämä ei ole kaikista tavallisinta jälkimarkkinointia, mutta pyytäisin Sinulta, rohkea tuotteen ostanut ennakkoluuloton muotitietoinen kuluttaja, selfie-tyylisen kuvan itsestäsi ja ostoksestasi. Jos haluat, voin sumentaa pikseleillä kasvosi tunnistamattomaksi.

Tällaisen start-up-mikroyrityksen toiminnalle kaikki näkyvyys olisi tervetullutta.

Kuvia voi lähettää admin atti syopalainen piste fi

Kiitos jo etäkäteen!

Ummetus

Idän ruskean pikajunan arvoitus.

Opiaatti-pohjaisten kipulääkkeiden viehättävä sivuvaikutus on ummetus. Ruskea pikajuna pysyy asemalla. Kreivi von Kakkelberg lymyilee kellarissaan. Pötkö ei liiku.

Kerrassaan “viehättävä” tunne. ihan kuin olisi full-of-sh*t. Jota kolmen päivän pashattomuuden jälkeen varmasti olenkin. Jos pieru on pas*an postimies, tämäkin laitos on Suomen Postin tapaan tekemässä kakkia muuta kuin ydinliiketoimintaansa.

Kokkaan jälleen kerran satsin psylliumia. Kun puoleen litraan haaleaa vettä kaataa 1.5 rkl tätä kuitujauhetta, lopputulos on pintti lämmintä räkää. Sitä lusikoiden alkoi tämä perjantai.

Ja synnytyksen käynnistymistä odotellen.

###

Sairauslomallahan tässä piti olla, mutta töitäkin on tehtävä. Selvittelin tikettipinosta pari kiireellisintä eteenpäin. Toisen evästyksellä “minulle voi soittaa ja pyytää apuja, paitsi klo 10-13 jolloin olen pois koneen äärestä.”

Haluatko, rakas hypoteettinen lukijani, arvata koska puhelin soi?

Eipä siinä mitä. Puhun ensin asentajan A kanssa puolisen tuntia. Talutan pyörää, koska kuuloke-mikrofoni-yhdistelmä ei siedä ajoviimaa, puheeni ei kuulu. Sitten “giddyup” ja taas mennään kolmisen varttia (teki muuten eetvarttia), kunnes seuraava puhelu. Asiantuntija K tällä kertaa.

Eipä siinä mitä, taas rontti vartti käymäjalkaa. Ei ollut ihan peruskonffi meille kummallekaan. Viimeiset 10 km kotiin sain kierrättää kampea kaikessa rauhassa, kunnes K soitti kotiin kesken venyttelyn. No, hommasta tuli valmista. K. suunnitteli ottavansa illalla pienen viskin. Siunasin tämän sillä ehdolla, että ottaa sen päälle minulle omistetun ISON viskin.

Koska olen isompi.

Ja vanhempi.

Blogi

Päivä alkaa virkeästi. Olisiko blogi oikea tapa purkaa olotilojaan? Reippain mielin suuntaan töihin laboratorion kautta. Koepalan ottoa valmistavia toimenpiteitä. “CSI-tikkua” tungetaan suuhun ja nenään MRSA-sairaalabakteerin varalta, verta vuodatetaan tuubitolkulla.

Tiesitkö, että esimerkiksi vuonna 2011 Suomessa todettiin 30.000 uutta syöpätapausta? Olettaen, että yksi sairastuminen koskettaa neljää läheistä, tämä viheliäinen tauti koskettaa 150.000 uutta ihmistä vuosittain. Blogosfäärissä on aiheesta jo useita blogeja, mietin millainen omani voisi olla.

Valmis blogi voisi sisältää potilaspäiväkirjan human-interest-näkökulman lisäksi haastatteluja onkologeilta ja syövästä selviytyneiltä. Ravitsemusvinkkejä, kuntovinkkejä säde- ja sytostaattihoitojen kestämiseksi. Ehkäpä joku pyöräliike sponssaisi medianäkyvyyttä vastaan minulle cyclocross-pyörän, että voisin jatkaa fillarointia talvellakin? Jari “Bull” Mentulan All-Out -punttitreeniä sarjojen välissä sytostaateista oksennellen? No, ehkä ei sentään.

Miksikö suunnittelen tällaista? Olen ollut ison osan elämästäni itsekäs, ilkeä ja v#ttumainen ihminen. Haluaisin tehdä välillä jotain hyvääkin.

Vaikka oma vointi kohenikin maito-, vilja- ja sianlihatuotteista luopumisella lähes välittömästi, en suinkaan yritä vähätellä syöpätutkimuksen ja koululääketieteen saavutuksia. Steve Jobs yritti selättää haimakasvaimensa jollain kuusenkerkkäuutteilla kieltäytyen järjestelmällisesti perinteisistä hoidoista. Ja sehän meni hyvin se iHoito. Suomessa syöpätutkimus on onneksi kuulemma maailman huippuluokkaa. Ehkä koululääketiede, vaihtoehtoiset hoitomuodot ja potilaan psykofyysinen kunto sekä tahdonvoima voivat kaikki täydentää toisiaan? Haimaan liittyvien kasvainten ennuste on kuitenkin p#skamaisen huono, jos niitä ei voi leikata. Minun ei ainakaan vielä voi.

Lounasaikaan iskee suunnilleen VAS6-vahvuinen kipu ylävatsaan. Olen pitänyt seiskaa rajana lääkäriin hakeutumiselle. Viikko sitten kipukäyrä kävi hetkittäin ysissä rajun oksentelun jälkeen. Arcoxia äkkiä huuleen ja lounassalaatti roskiin. Kipu, mene pois. Ei mene. Pakkaan vähin äänin tietokoneeni työpisteeltä ja ajan kotiin. Automatkalla luolasukellusmanuaalista harjoiteltua zen-syvähengitystä, neljä sykliä minuutissa. Chakroja ja nadireita pidän edelleen hölynpölynä, mutta keskittyminen keuhkot kunnolla tuulettavaan palleahengitykseen poistaa pelon tunnetta ja vie huomiota pois kivusta. Olo helpottaa vähän. Teen pakolliset työt loppuun kotisohvalla maaten.